Roomalaiskirje 1:1-7

ROOMALAISKIRJE LUKU 1:1-7

Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, 
jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa, hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,
jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Jae 1
”Paavali,” Saulus/Paavali. Apostolia kutsutaan ensimmäisen kerran Paavaliksi Apostolien Teoissa 13:9. Juutalaisten keskuudessa ei ollut harvinaista todistaa nimen vaihtumista jonkin merkittävän tapahtuman seurauksena kuten, kun Jumala uudelleennimesi Abramin Aabrahamiksi (1. Moos. 17:5), Jaakobin Israeliksi (1. Moos. 32:28.); tai kun henkilö korotettiin uuteen työhön (Dan. 1:6,7). Uusi nimi tulee myös meille Jumalan omille: Ilm. 2:17: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.” On hyvin todennäköistä, että Paavali sai nimensä Apostolin-viransa ohessa kuten Pietari (Joh. 1:42), Jaakob ja Johannes (Mar. 3:17). Oli myös hyvin yleistä Juutalaisille, joilla oli paljon tekemistä pakanoiden kanssa, käyttää kahta nimeä, ja tämä on todennäköisin tapaus myös Paavalin tilanteessa. Häntä kutsuttiin Saulukseksi Juutalaisten keskuudessa, ja Paavaliksi pakanoiden keskuudessa.
Jeesuksen Kristuksen palvelija” – Tästä näemme Paavalin sitoutumisen. Täysin oikea käännös sanoisi palvelijan sijaan ”orja”, (δοῦλος). Tätä termiä voidaan käyttää jokaisesta uudestisyntyneestä. Tämä ei tarkoita sitä, että uskovat eivät haluaisi palvella Jeesusta, vaan, juuri sen tähden, että Kristus lunasti heidät synnin orjuudesta, ovat he tästä orjuudesta vapaita ja halukkaita tekemään uuden Herransa tahdon, niin kuin he ennen tahtoivat palvella syntiä.
”kutsuttu apostoli” –(κλητὸς) tarkoittaa ”kutsuttua, valittua, tehtävään osoitettua”. Paavali ei ollut itsensä kutsuma, valitsema tai apostolin tehtävään osoittama.
Apostoli, (ἀπόστολος) tarkoittaa mm. ”viestintuojaa”, ja ”lähetettyä”. Apostolin tittelin saadakseen täytyi henkilön olla Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti asettama ja lähettämä ja Paavalin kutsuja ja lähettäjä ei siis ollut kukaan muu, kuin Herramme Jeesus Kristus. Paavali sai auktoriteetin puhua Jumalan tahdon (2. Kor. 2:17), ja hänen Apostolisuuden todenperäisyys tuli hyvin esille mm. Apostolien teoissa 19:15. kun pahahenki tunnusti valhe loitsijoille tuntevansa Jeesuksen, ja tietävänsä Paavalin: ”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?”. Paavali oli saanut kutsun juosta hänen eteensä asetettu matka täyttääkseen viransa (Apos. 20:23-24: ”…kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.”). Paavali oli myös yksi niistä kulmakivistä, joiden päälle Seurakunta rakennettiin: ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,” (Efesolaiskirje 2:20.) Tämän perustuksen valmistuttua nämä virat myös hävisivät, ja sen tähden tänään ei enää ole apostoleitta tai profeettoja, joilla olisi auktoriteetti lisätä uutta tietoa täydelliseen Sanaan jonka saimme apostolien ja profeettojen kautta.
Tänäkin päivänä on olemassa joitakin henkilöitä, jotka haluavat tehdä arvokkuus eron Jeesuksen ja Apostolien opetuksille. Ongelma tämän kanssa on vain se, että suurin osa siitä mitä tiedämme Jeesuksen opetuksista, ovat Apostolien kirjaamia, ja Apostolit olivat uskon asioissa erehtymättömiä esim. Joh 14:26; 16:13; ja 20:20-23: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätte, niille ne ovat pidätetyt.”
Paavalin tehtävä oli pyhä tehtävä. Paavali sai Apostolin viran Kristukselta (Apos. 26:16) ja oikean opin varmuuden Kristukselta (Gal. 1:11-12).
”erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia” Sen lisäksi, että Paavalin tehtävä oli pyhä tehtävä, se oli ennen kaikkea evankelioiva tehtävä: Tämä oli tehtävä, johon Jumala oli valinnut Paavalin ennen hänen syntyään (Gal. 1:15-16) ja tämä evankeliumi, jota hän olisi julistava olisi aina juurtunut Jumalaan ja ollut Jumalan lähettämä. Evankeliumin on mahdollista tulla vain Jumalasta ja Jumalalta, siispä tämä ei ole Paavalin evankeliumi tai ihmisten keksintö, vaan Jumalan Evankeliumi.

Jakeet 2-6
”jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,” Evankeliumi on luvattu Ilosanoma: Ihmishistorian aikana, lankeamisen jälkeen on ollut vain yksi Jumalan suunnittelema Ilosanoma, joka on pelastukseksi täysin turmeltuneille ihmisille. Pelastus on ollut aina yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksessa. Tämä Ilosanoma, joka on pelastukseksi yksin uskosta, on ollut luvattuna pyhissä kirjoituksissa, ja Paavali huomauttaa kuulijoitaan tästä. Tämä on siis myös Kirjoituksissa oleva Ilosanoma. Kirjoitukset ovat pyhät ja ei ole niiden vertaista kirjoitusta.
Vain virheetön kirjoitus voi luotettavasti ilmoittaa virheettömän Ilosanoman (2. Tim. 3:16, 2. Piet. 1:20-21).
”Hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,”. Kyseessä on Kristus keskeinen Ilosanoma. Jakeet 3-4 ovat elintärkeitä terveen Kristologian kannalta. Paavali esittää ensin Jeesuksen todellisen ihmisyyden. ”Lihan puolesta” kertoo jo itsessään siitä, että Hän ei ollut vain ihminen, ja ”syntynyt Daavidin siemenestä”, ei kiellä neitsyestä syntyä, mutta koska Maria oli kihlattu Joosefille ja Jeesus oli ottanut itselleen ihmisyyden muodon sen alkamispisteestä saakka, luetaan Hänet oikeutetusti Daavidin siemeneksi, täyttäen lupauksen siitä, että Messias syntyisi hänen linjastaan. Sana ”tehtiin” lihaksi ja ”ilmestyi lihassa”, 1. Tim. 3:16 ja etenkin Fil. 2:5-7: ”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen;”. Jeesus Jumaluudessaan puki itsensä koskettamaan ihmisluontoa niin, että Hän, vaikka oli täysin Jumala, oli täydellisesti myös ihminen (Jesaja 40:3-5).
ja pyhyyden hengen puolesta kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa” ei tarkoita sitä, että tuli jokin päivä historiassa, jolloin Jeesus alkoi olla Jumalan Poika, sillä Hän on ollut sitä aina ja ikuisesti (Kol. 1:15). ”Jumalan Poika” ei ole titteli, vaan olemus. Se on jotain mitä Hän on aina ollut. Mutta Hänet näytettiin näkyvästi Jumalan Poikana ihmisille voimassa. Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesuksen lukemattomat ihmeet, Hänen ylösnousemus ja täydellinen moraalinen puhtaus oli voimallinen todistus Hänestä Jumalan Poikana. Suurin näistä tietysti oli Hänen ylösnousemuksensa, jossa Hän itse herätti ja nosti itsensä kuolleista.
”Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme” Jeesus Kristus on meidän ylin Herramme ja omistajamme. Kuulumme Hänelle, ja Hänellä on täydellinen valta meidän ylitsemme. Koskien Hänen ihmisyyttään, Hän on todellisesti ihminen ja siten saamme myös nähdä Hänet omin silmin, ja koskien Hänen Jumaluuttaan, on Hän jotain niin suurta ja ihmeellistä, että emme ikinä voi täysin ymmärtää Hänen voimaansa ja suuruuttaan. On tärkeää myös huomauttaa, että nämä kaksi luontoa eivät ole ristiriidassa keskenään, ja Jeesuksen ihmisyys ei ole rajoittanut Hänen Jumalallisuuttaan. Hänen Jumalallisuutensa oli se, joka antoi siunauksen Hänen ihmisyydelleen kokea ihmisyyden rajat ja arjen maanpäällä.

Harhaopit koskien Kristuksen kahta luontoa ovat nämä:
Arianismi: Jeesus oli (j)umala
Adoptionismi: Jeesus ”adoptoitiin”
Liberalismi: Jeesus ”vaikutti” jumalalliselta
Gnostisismi: Jeesus oli ”aave”
Doketismi: Jeesus ”vaikutti” ihmiseltä
Markionismi: VT:n auktoriteetti poistettiin kokonaan ja vain Paavali oli kykenevä ilmoittamaan Jeesuksen ”oikean” luonnon.

”jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran”
Paavali tekee selväksi apostolin auktoriteettinsa, hän sai sen viran Jumalalta itseltään, Jeesukselta Kristukselta jonka Jumaluuden ja ihmisyyden hän edellisissä jakeissa selvensi. ”armon ja apostolinviran”. χάρις, charis, tarkoittaa armoa/hyvyyttä joka on täysin ansaitsematonta. Tämä armo ja hyvyys kohtasivat Paavalia hänen kääntymyksen ja kutsumisen hetkenä. ”että syntyisi uskon kuuliaisuus”.
S
ana uskolle on πίστεως, pisteōs; ja tämä uskon kuuliaisuus, on tulkittu yleisesti kolmella eri tavalla. Ensimmäinen on rinnastuksellinen genetiivi joka sanoisi: ”Kuuliaisuus joka koostuu uskosta”. Toinen on lähteen/alkuperän genetiivi joka sanoisi: ”Kuuliaisuus joka syntyy uskosta”. Kolmas ja kuten Charles Hodge[1] mainitsee kommentaarissaan, oikea tulkinta on kohteellinen genetiivi, joka sanoo: ”Kuuliaisuutta uskoon”.
”Hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa”
Kuuliaisuus uskoon on Jumalan kunniaksi. Tämä on Paavalin suurin tavoite: Kristuksen kunnia. Paavali sai viransa Kristukselta korostaakseen ja mainostaakseen Kristuksen tuntemista ja kunniaa. Apostolin työkenttä ei ollut rajattu maantieteellisesti tai etnisesti. Apostolien tehtävä oli universaali kansoihin katsoessa. Kuuliaisuus uskoon tulisi Jumalan kunniaksi kaikissa kansoissa.
”Joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat kuulutte:”
Rooman Kristityt varmasti rohkaistuivat Paavalin erityisestä maininnasta, että he ovat osa kutusuttuja Jeesuksen Kristuksen toimesta. Tämä olisi ollut ilmiselvää ilman Paavalin tarkennusta, mutta Paavali tiesi tämän olevan oikein rohkaista ja muistuttaa ilmiselvästä, jonka uskovat helposti saattavat kyseenalaistaa elämän tilanteen muuttuessa vaikeammaksi. Tämä kutsu ei ollut heille vain ulkoinen, vaan Jumalan ylivaltias sisällinen kutsu, joka herättää kuolleen syntisen haudasta hengellisesti, niin kuin Jeesus kutsui Lasaruksen ulos fyysisestä kuolemasta. Kreikan kielen sana tässä yhteydessä on kletos, kutsu joka johtaa etuoikeuksiin mm. Mat. 20:16, 22:14, Room. 8:28 ja Ilmestyskirja 17:14: ”He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa”.
Kutsuun liittyvät muut sanat ovat mm. Kaleo, Klesis ja Proskaleo. On tärkeää muistaa, että ”kutsu” sanoja ei ikinä käytä Paavalin kirjoituksissa ulkoisen saati sisäisen kutsun muodossa, ilman, että kutsun tarkoitettu vaikutus toteutuu. Teologit käyttävät termiä tehokas kutsu kuvailemaan sitä kutsua, joka tekee sen kohteen kuuliaiseksi uskomaan Ilosanoman, ja tämä oli mitä myös Rooman Kristityille oli käynyt. Mm. sanaa (καλέω) kaleó, on käytetty hyvin kauniisti, osoittaen Jumalan kaikkivaltiuden kaiken lihan yli Pietarin ensimmäisessä kirjeessä 2:9 ”joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa” -Jumala on voimallinen kutsumaan pimeydestä valkeuteen.
”kuulutte”
Me jotka olemme kutsutut ulos synnin haudasta pyhään elämään, olemme Jumalan ikuisen armon ja rakkauden kohteita ilman pelkoa siitä, että Hän työntäisi meidät pois luotansa, sillä työ jonka Hän aloittaa, Hän myös tekee täydelliseksi. Uusi elämämme on saatu lahja Jumalalta ja siten ”he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä” Joh. 10:27-30.

”Kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille”
Tämä suuri siunaus ja erottava tekijä uskovina on, että me olemme Jumalan rakastetut. Emme ole rakastettuja vain koska, niin kuin etnisen Israelin tapauksessa, valittuja muusta maailmasta ja siunattu ulkoisilla avuilla, vaan koska olemme sen rakkauden kohteita, sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakasti, kun olimme vielä kuolleita synneissämme, Hän teki meidät eläviksi (Efe. 2:4-5). Olemme Hänen niin kuin Kol. 3:12 sanoo: ”Valittuja”, ”Pyhiä”, ”Rakkaita”.
”Kutsutuille pyhille.”
Tämä voidaan myös lukea ”kutsutut olemaan pyhiä.” Meidät on kutsuttu pyhyyteen. Olemme pyhät niin kuin Israelin kansa tai temppeli olivat, tarkoittaen, että meidät on erotettu pyhää tarkoitusta varten. Mutta meidät on kutsuttu myös koko elinaikamme kestävään pyhitykseen, jossa meidän moraalinen elämä, ajatuksemme ja tekomme kasvavat Kristuksen kaltaisuuteen, sillä meidät on pesty Hänen verellänsä.
”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta” Apostoli toivottaa armoa, χάρις, charis, eli Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä pelastukseen, uskoon, toivoon ja rakkauteen. Kaikki tämä Pyhän Hengen työ on Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä. Hän toivottaa tämän Jumalan, Isän ja Herramme Jeesuksen Kristuksen puolesta. Isä ja Poika ovat siis tasa-arvoisia rukouksen kohteita ja siunauksen lähteitä. Tämä viimeistään todistaa sen, että Paavali uskoi Jeesuksen täydelliseen Jumaluuteen. Isä rakastaa meitä Poikansa tähden ja Poikansa valossa. Hän on Isämme, ei niin kuin Hän on Jeesuksen Isä, sillä me emme ole Jumalia, edes ”pikku jumalia” niin kuin jotkut eksyttäjät opettavat. Me olemme Hänen adoptio lapsiaan. Olemme siis adoption kautta myös perillisiä Hänen Poikansa kanssa. Jeesus Kristus on meidän Herramme, jonka huolenpitoon ja suojaan olemme asetetut ja Hänen kädestä tulee meille kaikki hyvä.1

Yhteenveto
Apostolin virka saatiin Kristukselta, ja siten apostolien auktoriteetti ei tullut heiltä itseltään vaan Kristukselta. Apostolin kutsumus oli julistaa ilosanomaa ja kaiken muun oli mukauduttava tähän ensisijaiseen tehtävään. Hänen halunsa oli tuoda kaikki uskolle kuuliaiseksi ja siten Paavalin työmaana olivat kaikki kansat. Uskon kuuliaisuuden tarkoitus on kunnioittaa Kristusta.
Ilosanoma on löydettävissä myös Vanhassa Testamentissa. Jeesus Kristus on ilosanoman Alku ja Loppu. Jeesus Kristus on todellisesti ihminen ja todellisesti Jumala.
[1] Charles Hodge – Romans s.21

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s