Roomalaiskirje 2:1-11

ROOMALAISKIRJE LUKU 2:1-11

Sen tähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumala ei katso henkilöön.

Jae 1
”Sen tähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.” Paavalin tarkoitus tässä luvussa on ensin osoittaa, että jokainen omavanhurskas henkilö on syvässä pulassa. Tämän jälkeen hän keskittyy Juutalaisiin, osoittaen, että he ovat saman tuomion alla, ja jopa kovemman, kuin pakanat. Juutalaiset olivat turvautuneet Jumalan Aabrahamin kanssa tekemään liittoon väärin, sillä he ajattelivat, että Jumala tuomitsisi heidät enemmän yhteisönä jolle pelastus tulisi Aabrahamin liitosta, he eivät niinkään ajatelleet tulevansa tuomituiksi henkilökohtaisesti synneistään. ”Sen tähden” viittaa jakeeseen 32 ”jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen…”. Jos kerran pakanat tunsivat Jumalan vanhurskaan säädöksen, eikö sitä suuremmalla syyllä Juutalainen tuntisi? Olihan heille uskottu Jumalan erityinen ilmestys. Paavali jatkaa radikaalin turmeluksen oppia, jonka hän maalaa selkeäksi, jotta myöhemmin sitä vasten Jumalan armo näkyisi vieläkin kirkkaammin. Ensin hän vei puolustuksen pakanoilta, joilla ei ollut raamattua, saati erikoista ilmestystä, ja nyt hän vie puolustuksen henkilöltä, jolla tämä on, ja joka luulee olevansa moraalisesti selvillä vesillä Jumalan kanssa.

”sinä, oi ihminen,” –  ”sinä”, on se henkilö jolle nämä jakeet ovat kohdistetut, joten on tärkeää ymmärtää tarkemmin millaiselle henkilölle nämä jakeet kuuluvat kohdistaa. Tämä henkilö on selvästi omavanhurskas henkilö. Henkilö, joka on tekopyhä, kovettunut, katumaton ja vihan alla. Tämä henkilö ei ajattele olevansa ongelmissa Jumalan kanssa, vaan uskoo voivansa seistä Hänen edessään. Paavali ei tarkoita näissä jakeissa Rooman kristittyjä, sillä he eivät ole vihan alla. Hän puhuu yleisesti omavanhurskaasta henkilöstä, pitäen kuitenkin Juutalaiset ensisijaisesti mielessä (jae. 9, kreikkalaiset/pakanat tuomittiin yksinoikeudella ensimmäisessä luvussa).

”olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset.”, vaikka Jumala olisi valinnut sinun kansasi, tehnyt liiton esi-isänne kanssa, antanut lakinsa ja lupauksensa, ei se muuta sitä, että Jumala on vanhurskas tuomiossaan ja oikeudenmukainen kaikkien kanssa.

”Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.” Paavali osoittaa, että nämä tekopyhät henkilöt ovat syyllisiä aivan samoihin asioihin kuin pakanatkin joiden synnit lueteltiin ensimmäisessä luvussa. Kreikan sana tuomitsemiselle tarkoittaa myös ”jonkin asian päättämistä”, tämä ehkä antaa vielä selkeämmän kuvan siitä, mitä tuomitseminen on. Synnin tuomitsemisessa ei ole mitään väärää, ja meidät on kutsuttu tuomitsemaan paha, mutta jos olemme itse siihen syyllisiä, tuomitsemme itsemme (siksi on tärkeää muistaa aina tarjota armon evankeliumi itsellemme, ja toisille).
Omavanhurskas saattaisi puolustautua ja sanoa ettei hän ole tehnyt aviorikosta, mutta Jeesuksen vuorisaarna todistaa, että jos edes on katsonut toista vaimoa himoiten, on syyllistynyt aviorikokseen sydämessä. Omavanhurskas saattaisi puolustautua ja sanoa, ettei hän ole murhannut ketään, mutta jos joku vihaa veljeään, on hän murhannut sydämessään. He siis rikkovat samaa kymmentä käskyä, kuin myös pakanatkin.

Jae 2
”Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.” Kreikasta voisi myös lukea ”Ja me olemme aiemmin todenneet”. Aiemmin jo Paavali oli osoittanut, että Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. Jumalan viha ilmestyy kaikkea pahaa kohtaan, ei vain pakanoiden, vaan myös Hänen omaa ulkoista kansaansa kohtaan. Jumala ei tuomitse vanhurskaaksi kansallisuuden tähden eli ei ole hyötyä tässä asiassa kreikkalaisuus tai juutalaisuus. Ei ole meillekään pelastukseksi se, että kuulumme ulkoiseen seurakuntaan. Hänen tuomionsa on totuuden mukainen. Tämä tarkoittaa, että se sama standardi jolla Jumala tuomitsee pakanat, on yhtä totuudenmukainen kaikille juutalaisillekin. Totuuden mukainen on yhtä kuin lain mukainen, sama moraalinen laki pakanalle on sama moraalinen laki Juutalaiselle.

Tekopyhä henkilö välittää paljon ihmisten ulkokuoresta, eli siitä, kuinka ihmiset näkevät hänet tai mitä ihmiset ajattelevat hänestä. Tekopyhä on tyytyväinen, kunhan hänestä ajatellaan hyvää, vaikka nämä ajatukset eivät olisi totta hänestä. Vielä pahempaa on se, jos ihminen uskoo olevansa niin hyvä kuin ihmiset hänestä ajattelevat. Tällainen henkilö on vaikein evankelioitava henkilö. Ymmärtääkseen pelastuksen evankeliumin, täytyy ihmisen nähdä, että hän ei ole millään tasolla puhdas, vaan pohjimmiltaan likainen ja Jumalaa vihaava kaikissa teoissaan ja ajatuksissaan ja haluissaan. Jos siis ihminen kuvittelee olevansa hyvä, on hänen ylpeytensä valitettavan usein liian kova nöyrtymään, ellei Jumala anna parannuksen lahjaa. Jumala ei tuomitse niin kuin ihminen, Hän ei katso ulkokuorta, vaan hän tutkii sydämen ”ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen”.

Jae 3
”Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?” Sarkasmi on oikeinkäytettynä vahva ja toimiva tapa kommunikoida, ja tässä Paavali sarkastisesti viittaa siihen tyhmyyteen, joka saa ihmisen kuvittelemaan olevansa oikeuden ulkopuolella, voitaisiin siis lukea ”ajatteletko järkevästi, ihminen, kun”. Jumalan tuomio on tässä viimeinen tuomio. Sitä ei kukaan voi paeta ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Ilmestyskirja 20:11-15
Ensimmäisessä jakeessa Paavali jo osoitti, että nämä moralistit ovat jo tuominneet itsensä, miten siis he voisivat paeta Jumalan tuomiota, kun kerran he eivät ole voineet paeta edes omaansa?

Jae 4
”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen.” Olemme tähän mennessä todenneet, että tämä henkilö on pakanoiden kanssa syyllinen samaan syntiin, kohtaa saman tuomion, ja nyt, että hän myös vastustaa samaa hyvyyttä. Halveksuminen on sama kuin ajatella mahdollisimman vähän jostakin, tai pitää itsestään selvyytenä. On tärkeää huomioida, että hyvyys, kärsivällisyys, ja pitkämielisyys ei tarkoita tässä samaa asiaa. Hyvyys josta Paavali ensin mainitsee, kuvaa Jumalan yleistä armoa, Hän on ollut hyvä tekopyhälle. Hän on antanut tämän mennä naimisiin, saada lapsia, syödä herkullisia ruokia, antanut nauttia Hänen ilmastaan, Jumala on ollut suurenmoisen hyvä kaikille. Sade ei vain sada valittujen päälle, vaan myös kadotukseen menevän. Hänen yleinen armonsa on suuri. Jumala on myös osoittanut Juutalaisille jotain erityistä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä ja tätä runsaasti. Hänen pelastava hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä on tullut esille siinä, että Hän on antanut heille lakinsa. Laki on suuri siunaus, sillä se osoittaa synnin, ja silloin meidän kuuluisi tehdä parannus. Tämän lain kuuluisi rikkoa tekopyhä henkilö tuhansiin palasiin ja tuottaa katumuksen kyyneleet ja halun tehdä hyvää, mutta kuitenkin ihminen on luonnostaan hengellisesti kuollut, ja siten hän on kovettanut itsensä sen sijaan, että olisi tullut parannukseen.

”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen” tämä veto ei ole kaikkivaltias pelastava veto niin kuin Joh. 6:ssa, vaan tässä puhutaan Jumalan yleisestä armosta, joka myös vetää, mutta tavalla joka ei luo uutta sydäntä ja siten ihminen, vaikka hän on velvoitettu tekemään parannus, on kykenemätön, sillä hän on haluamaton.

Mat. 3:2-3; Mar. 1:15; Apos. 2:38 osoittavat, että ei ole pelastavaa uskoa ilman aitoa parannusta, eikä ole aitoa parannusta ilman pelastavaa uskoa. Joskus raamatussa apostoli käskee tehdä vain parannuksen, joissakin Jeesus käskee vain uskoa, ja joissakin jakeissa käsketään tehdä molemmat. Nämä siis ovat erottamattomia toisistaan ja molemmat ovat Jumalan lahja, ja Pyhän Hengen työn ansiosta me myös pysymme uskossa ja parannuksessa. Ilman parannusta on mahdotonta miellyttää Jumalaa.

Jae 5
”Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,” Tämä yksinkertaisesti tarkoittaa, että sinä, tekopyhä henkilö, olet hukassa. Sinä keräät päällesi samaa vihaa kuin pakanat, ja vielä enemmänkin, sillä sinä luulet olevasi vanhurskas. ”kartutat” kuvastaa esim. pienen rahamäärän lisäämistä tasaisesti aarrearkkuun. Tämä henkilö on kartuttanut päällensä vihaa niin paljon, ja niin kauan, että tämä viha on niin kuin tulva jonka pääsy on tukittu padolla. Niin kauan kuin tekopyhä henkilö kovettaa itseään ja eikä tee parannusta, tämä vihan tulva lisääntyy ja lisääntyy. Jumalan vetäessä yleisen armonsa ja hyvyytensä pois tämän henkilön yltä pääsee tämä tulva irti ja imaisee hänet helvetin syvyyksiin. Ainoa toivo tekopyhälle henkilölle on Jeesus Kristus joka kärsi tämän Jumalan vihan omiensa edestä ja siten on turvapaikka heille jokaiselle.
Näiden jakeiden henkilö voisi esimerkiksi olla Nikodeemus (Joh.3), jolle Jeesus sanoi, että ellei ihminen synny uudesti, ylhäältä, ei tämä voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Tietenkään emme voi synnyttää itseämme, se täytyy tapahtua meidän ulkopuoleltamme, Jumalan armosta. Pelastus on yksin armosta ja tuomio töistä. Moralistilla näitä töitä on paljon, ja ne tuomitsevat hänet. Pelastus on yksin Jumalan armosta ja kadotus ihmisen tahdosta.
Ihmisen ongelma on tämän sydämessä, onko Jumala antanut sinulle uuden sydämen (Hes. 36)? Uskotko Häneen sydämessäsi? Peseekö Hän sinun sydämesi, kun teet syntiä? Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Varjele sydämesi, sillä sieltä elämäsi lähtee.

Jae 6
”Hänen, joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan:” Jumala tulee maksamaan reilun palkan jokaiselle. Jumalan antamisella ei tässä tarkoiteta jonkin lahjan antamista, vaan sellaista antamista, kun työnantaja on luvannut tietystä työstä tietyn palkan. Tämä palkanmaksu on varma, sillä Jumala on sanansa mittainen ja luotettava, Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi? 4. Moos. 23:19. Tulevissa jakeissa ei tulla puhumaan ainoastaan ei uskovien palkasta, vaan myös valittujen palkasta. Jakeet 6-10 puhuvat tuomiopäivästä, jolloin elämän kirja avataan. Nämä jakeet ovat tuottaneet paljon eripuraa monien kesken, sillä jotkut ovat argumentoineet näistä jakeista, että me voimme teoillamme ansaita pelastuksen. Paavali on kuitenkin selkeä siinä, että näin ei ole, vaan, että me saamme vanhurskauden uskon kautta mikä on Jumalan lahja, ja tämä vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia (mm. Room. 1:16-17; 3:21-24; 4:1-5; Gal. 2:16). Jotkut lukevat nämä jakeet hypoteettisina toteamuksina eli jonakin joka on teoriassa mahdollista mutta käytännössä mahdotonta. Jumala antaisi jokaiselle hyvälle henkilölle jotka etsivät Häntä, ikuisen elämän, kirkkauden, kunnian ja rauhan. Kuitenkaan kukaan ei tee näin. Hypoteettinen luku houkuttaa, sillä esim. jae. 13 täytyy lukea hypoteettisena, mutta mielestäni näissä jakeissa tämä ei ole oikein. Paavali ei nimittäin jakeissa seitsemän ja kymmenen puhu henkilöstä ennen vanhurskautusta, vaan henkilöistä, jotka ovat jo vanhurskautetut, ja siten, koska heillä on uudet oikeat halut, he tekevät sitä, mitä kukaan ei luonnostaan tee (Room. 3:10-12). Ja Raamattu on täysin selvä siinä, että pelastetutkin tuomitaan, mutta palkinnon kategorioissa, kun taas kadotukseen joutuvat tuomitaan rangaistuksen kategorioissa.
Jumalalla on kaikki asiat kirjattuna ylös, Hän ei ole ihmisten maallisen maineen arvostaja, ja sen tähden Paavali jälleen osoittaa omavanhurskauteen nojaaville juutalaisille, että he tulevat saaman todenmukaisen palkan, ja että heidän kansalaisuutensa tulee toimimaan ennemmin heitä vastaan kuin heidän edukseen elleivät he turvaudu yksin Jeesukseen. Mutta sinä, minkä tähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkä tähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Room. 14:10.
Tämä jae on Paavalin argumentin aloitus, jossa hän vetoa Jumalan oikeudenmukaisuuteen, ja Jumalan tuomion varmuuteen ensin koskien vanhurskautettuja (jae. 7), sitten Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevia (jae. 8, 9), ja vielä vanhurskautettuja (jae. 10)

Jae 7
”niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,” Paavali puhuu nyt jo vanhurskautetuista. Tiedämme tämän, sillä he ovat hyvässä työssä kestäviä. Paavali tuo esille pyhien kestävyys opin, että ne jotka ovat vanhurskautetut, tulevat olemaan pyhitetyt. Tämä on aktiivista uskovan osalta, ei passiivista, heistä voi nähdä, että he näkevät vaivaa Jumalan työssä; vanhurskautus on monergistinen, ja pyhitys synergistinen (pohjimmiltaan myös monergistinen, sillä me teemme, koska Jumala vaikuttaa meissä tekemistä ja tahtomista). Ilman uudestisyntymistä, ihminen ei voi tehdä sitä mikä on mieluista Jumalalle, sillä tämä ei halua. Kaikki mieluisat teot, joita uskova tekee, on Jumalan aikaansaannosta tässä yksilössä: Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Hes. 36:27.

Hedelmistä puu tunnetaan, ja vain hyvä juuri saa aikaan hyvää hedelmää. Ihminen joka ei ole uudestisyntynyt, ei omista hyvää juurta, vaan kuolleen juuren, joka on kykenemätön tuottamaan mitään hyvää. Jumalan pelastamat myös etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta. Eikö meidän kuuluisi olla etsimättä omaa kirkkautta ja kunniaa? Kyllä, mutta tässä ei puhuta maallisista ”aarteista” vaan taivaallisista, siitä kirkkaudesta ja kunniasta joka on katoamattomuudessa. ”että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. 1. Piet. 1:7. Uskovat etsivät, tekevät sitä mikä on mieluista Jumalan silmissä, ja he tulevat myös saamaan palkkansa tästä. Juuri nyt merkitsee ikuisuudessa. Todellinen kuuliaisuus tuo todellisen palkinnon. Joskus saatamme arastella puhua tekojen merkityksestä, sillä haluamme suojella kaikin voimin evankeliumia, joka on selkeä siinä, että emme voi teoillamme ansaita pelastusta. Teemme kuitenkin väärin, jos vähättelemme tekojen merkitystä pyhityksemme aikana. Niillä on erittäin suuri merkitys. Jumala ei ole kutsunut meitä hengellisiksi sohvaperunoiksi. Vanhurskautus tulee esille teoissa jotka seuraavat sitä. Ilman tätä todistusta, ei ihmisen voida sanoa olevan vanhurskautettu. Pyhityksen päämäärä on kirkastus (Room. 8:30), ja iankaikkinen elämä.

Jae 8 – 9
”mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;” Nyt Paavali kirjoittaa jälleen niille tekopyhille, jotka eivät välttämättä ole tiedostaneet omaa syntisyyttään vaan luottavat omaan vanhurskauteensa tai johonkin Jumalan olemukseen jonka takia he eivät tulisi tuomituksi oikeudenmukaisesti. Nämä henkilöt ovat itsekkäitä, eritheias, itselleen kunniaa ja kirkkautta kerääviä, joiden aarre ei ole taivaassa vaan maanpäällä. He ovat sokeita ja kuuroja totuudelle ja sen tähden ovat kuin ne gadaralaiset, jotka vaikka olivat kuulleet Jeesuksen suuresta laupeuden teosta, kun Hän oli vapauttanut eräät riivatut miehet, olivat surullisia siitä, että nämä riivaajat menivät sikalaumaan ja heidän taloudellisen tappion tähden halusivat Jeesuksen lähtevän pois (Mat. 8:28-34); näin hengellisesti sokeita ovat ihmiset Jumalan hyvyydelle, kun Hän vielä on heidän omien silmiensä edessä. He ovat tottelemattomia niin kuin Bileam, joka, vaikka Jumala itse oli kieltänyt häntä hyväksymästä Baalakin kutsua lähteä tämän luokse, rakasti rikkauksia enemmän kuin Jumalaa, eikä pelännyt Häntä, satuloi aasintammansa ja lähti Mooabin päämiesten kanssa (4. Moos. 22). He ovat niin kuin Saul, joka, vaikka sai suoran käskyn profeetalta tehdä Jumalan tahdon, tuhota kaikki amalekilaiset karjoineen, teki omat päätöksensä ja oli tottelematon Jumalalle (1. Sam. 15). Näillä henkilöillä, ja jokaisella uudestisyntymättömällä on halu totella sitä, mikä on väärää. He eivät ymmärrä Jumalan puhetta Sen tähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sen tähden, että minä sanon totuuden. Joh. 8:43-45. Jokainen ihminen tottelee herraansa. Jokainen ihminen on orja. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Room. 6:16. Ne, jotka ovat näiden jakeiden henkilöitä, heidän reilu palkkansa tulee olemaan viha ja kiivastus. Tämän palkan saajaksi tulee ihmisen sielu, joka on kuolematon.

Kun Paavali mainitsee nyt, että tämä tulee juutalaiselle ensin, ja sitten kreikkalaiselle, tekee hän selväksi, että juutalaisten kuuluisi tietää paremmin. Yhtä lailla kuin pelastus tulee ”ensin” heille (1:16), jos he ovat kuuliaisia sille totuudelle joka pitkän aikaa oli uskottu pääosin heille, samoin on rangaistus tuleva myös ensin ja lujemmin heille, tämän tähden. Jos he eivät luovu tekopyhyydestään ja luota yksin Jeesukseen pelastuksekseen, ja jos he edelleen halveksivat Jumalan hyvyyttä ja kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä ja pitävät sydämensä katumattomana (jae. 4-5), ovat he niin kuin se epäuskollinen palvelija josta Herramme kertoi: Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ”Herrani tulo viivästyy”, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Luu. 12:45-48.

Juutalaisilla on ollut paljon enemmän valoa kuin pakanoilla, sen tähden heiltä vaaditaan enemmän. Mutta vain koska heillä on ollut enemmän valoa, ei se poista sitä, että myös pakanat tullaan tuomitsemaan, vaikkakin kevyemmin. Jumalan rangaistus on kaikille, juutalaiselle ensin, sitten kreikkalaiselle.

Jae 10
”mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!” Voi kuinka lohduttavat nämä sanat ovat! Paavali päättelee argumenttiaan elämän sanoilla, muistuttamalla siitä, että Jumala on pelastanut valittunsa edellisten jakeiden rangaistukselta. Hän ei ole vain pelastanut rangaistukselta, mutta myös luvannut heille, jotka hyvää tekevät, palkinnon. Jumalalle hyvät teot ovat merkityksellisiä. Raamattu on hyvin selkeä siinä, että niin kuin helvetissä ihmiset käyvät eriasteen rangaistuksia, niin myös taivaassa, joillakin palkinnot ovat suurempia kuin toisilla. Jokaisen ilon ja rauhan mittari on täynnä, mutta joidenkin mittari on suurempi kuin toisilla. Jokaisella heistä on myös ikuinen elämä jota kukaan ei voi heiltä ryöstää. Taivas on kuitenkin myös paikka, jossa Jumala antaa palkintoja annetaan jokaiselle pelastuneelle (Mat. 5:11-12; Mat. 6:1-6; 6:16-18; 6:20). Jeesus myös kertoi olevan eri tasoisia palkintoja (Mat. 16:27; Mat. 25:14-30). Ilmestyskirjan viimeisimmissä jakeissa on myös lupaus Jumalan palkinnosta Hänen omilleen ja Hänen palkastaan niille, jotka eivät ole Hänen omiaan ”Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” (Ilm. 22:12).

Jumala on uskonut jokaiselle omalleen jonkin tehtävän, ja heidät tullaan tuomitsemaan sen mukaan, kuinka kuuliaisia he ovat olleet sillä, mitä Jumala on heille antanut. On sanomattakin selvää, että Jumalan pelastama henkilö, joka ei elä elämäänsä täysillä Kristukselle, ja henkilö, joka kärsii marttyyri kuoleman, saa isomman kruunun Jumalalta. Jumala on kuitenkin jokaisen omansa puolella, Hän on heidän Jumalansa, eikä Hän halveksi ketään joka on Hänen valtakunnassaan. Kukaan ei ole kateellinen taivaassa toisilleen, vaan kun Jumala asettaa kruunun omiensa päälle, heittävät he kaikki sen Jumalan valtaistuimen eteen, sillä he tietävät kaiken heidän hyvien tekojensa olleen yksin Jumalan aikaansaannosta Hänen tarkoituksiaan varten. Kuitenkin tämä todellisuus taivaan aarteista, tulevasta kirkkaudesta ja kunniasta ja rauhasta, Pyhän Hengen vaikuttamana antaa meille silmät näkemään tämän maailman aarteiden lopullinen merkittömyys. Tämän tähden kiinnittämme katseemme ikuiseen palkintoon ja iloon Kristuksessa. Tahdomme elää vielä enemmän Jumalalle, kun ajattelemme sitä iloa, kun kuulemme Hänen suustaan: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.”

Jae 11
”Sillä Jumala ei katso henkilöön.” Paavali päättää näiden jakeiden osalta argumenttinsa (hänen uusi argumenttinsa alkaa seuraavasta jakeesta), osoittaen, että juutalaisuus ei tule auttamaan itsessään ketään Jumalan edessä. Pyhän Hengen vaikutuksesta Pietarikin ymmärsi tämän ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” Apos. 10:34.

Haluatko sinä olla otollinen Jumalalle? Pelkää Jumalaa, ja tee vanhurskautta. Muista, että et siihen itse pysty vaan tarvitset Pyhän Hengen kaikkeen hyvään. Saarnatkaamme evankeliumia kaikille katsomatta ihmiseen, sillä monet joiden ajattelemme tulevan ensimmäiseksi, tulevat viimeiseksi. Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen, joka sanoo kuninkaalle ”Sinä kelvoton”, ruhtinaille ”Sinä jumalaton”, joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa? Job 34:17-19.

Yhteenveto
Se joka tuomitsee toisessa sen mitä hän itse tekee, tuomitsee myös itsensä.
Jumalan tuomio kohtaa ihmisen todellisen luonnon. Vaikka Jumala on kärsivällinen, hyvä, ja pitkämielinen, ei tämä tarkoita, etteikö Hän rankaisisi syntiä.
Jos joku vetoaa näihin oikeuttaakseen synnin, kerää hän itselleen vain suuremman tuomion.
Jumala ei tuomitse jumalatonta ihmistä tämän kirkon, tunnustuksen, tai sosiaalisen arvon perusteella, vaan tämän tekojen perusteella.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s