Roomalaiskirje 2:12-16

ROOMALAISKIRJE LUKU 2:12-16

Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä – sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

Jae 12
”Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;” Ihmiset tuomitaan sen mukaan, kuinka paljon heillä on ollut valoa. Hukutus ja tuomio ovat ihmisten tekojen mukaan, ja sen suuruus pohjautuu heidän tiedon mukaan (Luu. 12:45-48). Laki josta tässä puhutaan, on kirjoitettu tai yliluonnollisesti ilmoitettu laki. Ne joilla ei tätä ole hukkuvat ilman sitä, tarkoittaen sitä, että heidän tuomiotaan ei yhdistetä kirjoitettuun lakiin, jota heillä ei ollut. Jos synti on ilman, anomos, lakia, niin on myös rangaistus. He hukkuvat; tämä tarkoittaa sitä, että he tuhoutuvat niin fyysisesti niin kuin he tuhoutuvat myös ikuiseen kadotukseen (Mat. 10:28; Luu. 4:34; 1. Kor. 8:11). Vaikka pakanoilla ei ollut kirjoitettua lakia, hukkuvat he kuitenkin ilman sitä, kun taas lainalaiset, juutalaiset (juutalaiset olivat Paavalilla tässä mielessä, tämä kuitenkin pätee jokaiseen, jolla on tieto Jumalan kirjoitetusta laista), tuhoutuvat sen mukaan (5. Moos. 27:26).

Pakanoiden sanotaan hukkuvan, kun taas Juutalaisten sanotaan tulevan tuomituksi; vaikka näiden päämäärä on paikkaan nähden sama, on toinen sana huomattavasti vahvempi. D. M. Lloyd-Jones sanoo: ”Standardi minkä Jumala osoittaa Juutalaiselle on korkeampi ja tiukempi kuin se minkä Hän osoittaa Pakanalle. Tämä ei tee eroa heidän lopulliselle kohtalolle, mutta se näyttää osoittavan, että on olemassa ero rangaistuksessa. Jumala vaatii juutalaiselta enemmän kuin Pakanalta koska Hän on antanut tälle lain.”[1]. Paavali osoittaa siis ihmisten universaalin syntisyyden, mutta myös sen, että Jumalan rangaistus on totuudenmukainen suhteessa rikokseen.

Jae 13
”Sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.” Lain kuulijat, eikä lain lukijat johtuu siitä, että lakia luettiin juutalaisten keskuudessa, ja näin he saivat tiedon siitä (Mat. 5:21; Gal. 4:21). δίκαιοι, dikaio, on yhtä kuin olla vanhurskautettu Jumalan toimesta; olla vanhurskas, ja olla vanhurskautettu, ovat molemmat oikeutettuja ilmaisuja. Apostolin pointti on, että jos joku etsii vanhurskautta lain kautta, täytyy laki pitää, sillä lain vanhurskaus koostuu töiden täydellisyydestä. Mm. Kalvin ymmärsi oikein, että Paavali ei argumentoi sen mahdollisuutta, että tämä olisi ihmisen saavutettavissa. Hän tuumaa ”Emme kiellä, että täydellinen vanhurskaus on säädetty laissa; mutta kun kerran kaikki ovat tuomitut rikoksesta, sanomme, että toinen vanhurskaus on etsittävä.”[2]. Kristityille nämä jakeet ovat yhtä tärkeitä tänä päivänä kuin Paavalin ajan juutalaisille. Evankeliumin kuulijat, opin kuulijat, musiikin ja kristillisen kirjallisuuden tekijät eivät ole kelvollisia Jumalalle näiden asioiden tähden, vaan ne ovat kelvollisia Jumalalle, jotka tuovat hyvää hedelmää Jumalallisella elämällä (joka kumpuaa jo vanhurskautetusta ihmisestä.). Mielen uskonto ei ole hyödyksi ilman sydämen uskontoa.

Jae 14
”Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itsellensä laki”. Pakanoilla ei ole kirjoitettua lakia. Näitä jakeita lukiessa täytyy muistaa Paavalin tavoite osoittaa, että niin juutalaisilla kuin pakanoilla on jokin laki, jota he eivät voi suorittaa. Paavali ei, vaikka jotkut väittävät, yhdistä tätä edellisen jakeen loppuun, vaan sen looginen yhteys on jakeeseen 12. Paavali ei sano, että niin pakanat kuin juutalaiset voisivat olla ”lain tekijöitä” vanhurskauteen. Paavalin sanoessa pakanoiden olevan laki itselleen, hän ei yritä todistaa kuinka lain noudattaminen jolla vanhurskautus saataisiin, on mahdollista tavoittaa näiden kahden, juutalaisten ja pakanoiden lakien alla. Jakeen looginen yhteys jakeen 12 kanssa on linjassa Paavalin opin kanssa. Hänen tavoitteensa ei ole osoittaa lain täyttämistä mahdolliseksi, vaan osoittaa pakanoiden ja juutalaisten välttämätön tuomio (jae 12) ja radikaali turmelus (Room. 3:9); hän haluaa osoittaa yksinkertaisesti ne periaatteet, joilla Jumala tuomitsee maailman ja siten luonnollinen ymmärrys on ”kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan – Sillä kun pakanat joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itsellensä laki”. Paavali osoittaa siis, että kirjoitetun lain alla olevat ja tämän kuulijat tuomitaan tämän mukaan, kun taas ne, joilla tätä ei ole, tuomitaan heidät sen tiedon perusteella, mikä heillä on (jae 15).

Pakanat luonnostaan tietävät osan laista, vaikka sitä ei olisi heille kerrottu. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja tällä on tieto siitä, että on jotain mikä on oikein ja jotain mikä on väärin (Room. 1:19-32). Esimerkkinä voidaan pitää myös 1. Kor. 5:1, jossa Paavali mainitsee synnistä, jota ei pakanoidenkaan keskuudessa harjoiteta. Kun apostoli sanoo heidän tekevän, mitä laki vaatii, ei hän tarkoita sillä lain täyttämistä, sillä jos on rikkonut lain yhdessä kohtaa, on koko laki rikottu (Jaa. 2:10). Pakanat kuitenkin luonnostaan, φύσει, phusei, tekevät moraalisia päätöksiä, eivät vain ulkoisten sääntöjen kuulemisen tähden, vaan luonnostaan. He ovat siis tässä mielessä laki itselleen. Heillä on lain teot painettu heidän sisimpään.

Jae 15
”ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä – ”. Lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä. Lain teot ovat eri kuin se, että laki itsessään olisi heidän sydämissään. He tietävät tekojen merkityksen, mutta eivät kykene toimimaan tämän tiedon mukaan puhtaasti ja iloiten. Lain teot viittaavat yleiseen ymmärrykseen siitä, mikä on moraalisesti oikein; ihminen tietää murhan olevan väärin, mutta luonnollinen ihminen on silti vuodattamassa verta. Jälleen apostolin tavoite on yksinkertaisesti osoittaa kuinka myös pakanat ovat hyvin tietoisia Jumalan olemuksesta ja Hänen moraalistaan; siten he ovat velvollisia tulemaan tuomiolle. Heidän sydämiinsä on painettu standardi minkä mukaan he tekevät eron oikean ja väärän välillä, rehellisen ja epärehellisen. Paavali ei tarkoita sitä, että he etsivät ja tavoittelevat tätä, mutta sitä, kuten Kalvin toteaa[3], että totuus oikeasta ja väärästä ei ole heidän kiistettävissä. He ylistivät, mutta väärää Jumalaa, he häpesivät aviorikosta ja varkautta, moni tietysti vain, kun se osui heidän kohdalleen. Tämä siis käsittelee tietoa laista, ei voimaa täyttää sitä. Sydän tässä yhteydessä kuvaa ymmärrystä niin kuin 5. Moos. 29:4. ja Luu. 24:25. Tämä ei myöskään ole tieto koko laista, vaan osittaisista lain teoista jotka ovat Jumalan kuvana olemisen ja Jumalan yleisen armon tulosta. Vain Jumala armossaan voi antaa koko lain ihmisen sisimpään ja vaikuttaa heitä tekemään mikä on hyvää: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” Jeremia 31:33 (katso myös Hes. 36:27).

Tämä jae lisää puita takkaan osoittaen jälleen ihmisen kyvyttömyyden puolustautua Jumalan edessä. Ensimmäisessä luvussa Paavali puhui ulkoisesta ilmestyksestä, ulkoisesta todisteesta, voimasta ja suunnittelusta kohdaten ihmisen mielen ja tämän tiedon Jumalan olemuksesta ja olemassaolosta. Tässä hän puhuu sisäisestä ilmestyksestä, sisäisestä todisteesta koskien lakia, hän kohtaa sydämen ja omantunnon, ja tiedon Jumalan laista. Ihmisen omatunto, συνειδήσεως, suneidēseōs, todistaa heille oikeasta ja väärästä. Kun tämän sanotaan puolustavan heitä, tarkoitetaan sillä sitä, että kun pakana esimerkiksi antaisi tänään bussissa paikan vanhemmalle henkilölle, todistaa hänen omatuntonsa siitä, että hän on tehnyt oikein. Tämä ei tarkoita, että meidän on turvallista olla omatuntomme johdettavina. Jumalan Sanan kuuluu olla ainoa johtajamme elämän jokaisessa asiassa, ei mikään subjektiivinen prosessi. Omatunto voi olla liian herkkä tai haalea (1. Kor. 10:25; 1. Tim. 4:2).

Jae 16
”sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.” Mm. Kalvin, De Wette, ja F. B. Meyer yhdistivät tämän argumentti jakson päätöksen olevan helpoin lukea edellisen jakeen yhteydessä. Ongelma tässä on se, että jakeen 15 verbi ja partisiipit ovat preesensissä, kun taas on tuomitseva, κρίνει, krinei, on futuuri. Kalvin siis lukisi ”… puolustavat heitä siihen päivään”. Mutta Hodge ja Beza ovat oikeassa yhdistäessä tämänkin jakeen Paavalin pää tavoitteeseen, osoittaa se, että niin kirjoitetun lain omaavat, kuin myös ne, joilla ei tätä ole, hukkuvat, eli jakeeseen 12. Perinteisesti (KJV; myös DARBY) jakeet 13, 14, ja 15 on luettu parenteesina, ja jae 16 suorassa yhteydessä jakeeseen 12.[4] Parenteesi on syntaktisen rakenteen keskellä oleva lisäys, jonka tehtävänä on kommentoida ja tähdentää pääpointtia. Jae 15 täydensi sitä, kuinka pakanat tällä hetkellä omaavat moraalisen lain, ja kuinka heidän omatunto tällä hetkellä syyttää tai puolustaa heitä, mutta tällä ei ole tekemistä sen kanssa, mitä tuomiopäivänä tapahtuu. Tämä on päivä, jolloin Jumala tulee tuomitsemaan, ei ainoastaan niitä asioita joista ihmisten omatunto on maanpäällä heitä syyttänyt, vaan myös kaikki ihmisten salaisuudet, κρυπτὰ, krupta, ihmisen todellinen luonto, joka on paha. Uudestisyntymättömät myös pysyvät Jumalaa vihaavina ikuisesti eivätkä siten kykene, saati halua tuntea syyllisyyttä niistä asioista joista heidät tuomitaan, vaikka he eivät voi kiistää tuomion oikeudenmukaisuutta.  Jumala tuomitsee Kristuksen Jeesuksen kautta: ”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on Hänet lähettänyt.” Joh 5:22-23. Auktoriteetti, joka kuuluu Jumalalle, toimii Pojan kautta.

Yhteenveto
Ihmiset tullaan tuomitsemaan, riippumatta siitä ovatko he Juutalaisia vaiko Pakanoita, sen tiedon mukaan, joka heillä on ollut velvollisuuksistaan.
Käsitys moraalista on luonnollinen osa ihmistä, enemmän kuin yksin ulkoisen opetuksen tulosta.
Jumala ei katso kansalaisuuteen, vaan on oikeudenmukainen antaessaan jokaiselle sen palkan mikä heille kuuluu.
Jeesus Kristus on Jumala, sillä vain Jumala voi tuntea ihmisten salaisuudet.
Molemmat luokat, ne joille Jumala on suuremman valon tähden vaatinut enemmän, ja ne joille standardi on tietyssä mielessä matalampi, sillä heillä ei ole yhtä paljon valoa, tarvitsevat Pelastajan.

 

[1] Lloyd-Jones – Romans 2:1-3:20, s. 107.

[2] Calvin – Commentary on Romans s.53

[3] Calvin – Commentary on Romans s. 54-55

[4] Charles Hodge – Romans. s. 56-57

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s