Roomalaiskirje 2:17-29

ROOMALAISKIRJE LUKU 2:17-29

Mutta jos sinä kutsut itseäsi juutalaiseksi ja luotat lakiin ja Jumala on sinun kerskauksesi ja tunnet hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on, ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus, ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto: niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat; joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä; joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa? Sillä “teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa”, niin kuin kirjoitettu on. Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi? Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.

Jae 17
”Mutta jos sinä kutsut itseäsi juutalaiseksi ja luotat lakiin ja Jumala on sinun kerskauksesi”. Tästä Paavali aloittaa Juutalaisten väärien turvien romuttamisen. Juutalaiset olivat luottaneet hiekalle rakennettuun taloon, eivät kalliolle rakennettuun. Kolme asiaa erityisesti, jotka toivat heille väärän turvallisuuden tunteen, olivat: kansalaisuus, lain omistaminen, ja ympärileikkaus. Juutalaiset luottivat siihen, että he olivat etnisesti Israelilaisia. Jumalan oli tehnyt liiton Aabrahamin kanssa, ja ollen tämän jälkeläisiä, tulivat he ylpeiksi. He eivät ymmärtäneet, että Jumalan valinta ei perustunut mihinkään hyvään heissä, vaan että heidät valittiin, koska Jumala yksinkertaisesti tahtoi valita heidät eikä toisia, sillä he olivat kaikkein heikoin ja pienin, jotta Jumala voima tulisi entistä selkeämmäksi: ”Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä.” 5. Moos. 7:7-8.

Tämän Juutalaiset sivuuttivat täysin, ja tulivat ylpeiksi, ajatellen olevan muita kansoja suurempia ja parempia. Tämä ylpeys voidaan nähdä Joonalla tämän pahastuessa siitä, että Jumala olisi muille kansoille armollinen ja olisi mahdollisesti heidän Jumalansa. Jeesuksen ajan Juutalaiset olivat myös ylpeyden sokaisemia: ”Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: “Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat hänelle: “Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?” Joh. 8:31-33. Jotkin Juutalaiset olivat juuri ”uskoneet” Jeesukseen, mutta todistivat tämän uskon olevan väärää, sillä Jeesuksen mainitessa, että he tarvitsevat vapauden, loukkaantuivat he vedoten Aabrahamiin. He väittivät, että he eivät koskaan ole olleet kenenkään orjia. Juuri samaan aikaan he kuitenkin olivat Rooman valtakunnan alla, sitä ennen Persialaisten, Babylonialaisten, Egyptiläisten, he eivät juuri koskaan olleetkaan muuta kuin orjia. Jeesus tietenkin viittasi synnin orjuuteen, ja riippumatta siitä, onko henkilö Juutalainen vai Pakana, on hän luonnostaan synnin orja, siten Vapahtajan tarpeessa. Luonnollinen ihminen ei ylpeydessään voi hyväksyä Raamatun oppia ihmisen radikaalista turmeluksesta ja siksi nämä Juutalaiset vetosivatkin ulkoiseen kansalaisuuteen kutsuessaan Aabrahamia isäkseen: ”He vastasivat ja sanoivat hänelle: “Aabraham on meidän isämme”. Jeesus sanoi heille: “Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.” Joh. 8:39. Aabraham uskoi Jumalaa, mutta Juutalaiset eivät uskoneet Häneen, kun Hän seisoi heidän edessään. He eivät tehneet isänsä Aabrahamin tekoja, vaan todellisen isänsä, Saatanan, sillä he halusivat tappaa Hänet. Johannes Kastaja repi myös Juutalaisilta pois tämän valheellisen turvan, joka perustui kansalaisuuteen huutaessaan: “Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! Älkää luulko, että voitte ajatella: ‘Olemmehan me Abrahamin lapsia.’ Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä.” Luu. 3:7-9.

He myös virheellisesti luottivat lakiin. Laki mainitaan tässä luvussa kaksikymmentä kertaa, joten on tärkeää tietää sen merkitys. Kirjoitettu laki on itsessään hyvä, sillä se paljastaa Jumalan tahdon, ja antaa ihmiselle tiedon tämän syntisyydestä. Vanhan Testamentin moraalinen laki on tänä päivänä myös Kristittyjen standardi, sillä mikä oli hyvää Jumalan silmissä silloin, on Hänen silmissään hyvää tänäänkin, vaikka monet ovat kiemurrelleet seurakuntaan ja esittäneet Kymmenen Käskyn olevan merkityksellinen vain periaatteena. Juutalaiset kuitenkin olivat luottaneet lakiin väärin. He eivät luottaneet sen sisältöön, vaan yksin sen omistamiseen. He eivät olleet huolestuneita pitämään lakia, vaan kerskasivat ainoastaan sen omistamisesta, ajatellen, että lain omistaminen itsessään oli merkki Jumalan pelastavasta suosiosta. Jos taas jotkut olivat kiinnostuneita sen pitämisestä, lankesi moni heistä omavanhurskauteen, ja epäonnistuivat huomaamaan, että lain tarkoitus on osoittaa ihmisen voimattomuus ja saada tämä heittäytymään Jumalan armolle, joka yksin voi auttaa meitä pyhityksessä.

5. Mooseksen Kirja ja luku 28 on merkittävä luku ymmärtää. Lain pitämisestä tulisi suuri siunaus: “Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä. Ja kaikki nämä siunaukset tulevat sinun osaksesi ja saavuttavat sinut, jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä. Siunattu olet sinä kaupungissa ja siunattu olet kedolla. Siunattu on sinun kohtusi hedelmä ja maasi hedelmä ja sinun karjasi hedelmä, raavaittesi vasikat ja lampaittesi karitsat. Siunattu on sinun korisi ja sinun taikinakaukalosi. Siunattu olet tullessasi ja siunattu olet lähtiessäsi.” Mitä Juutalaiset eivät ymmärtäneet, oli, että kukaan ei pysty tähän. Kukaan vain-ihminen, ei voi pitää kaikkia Jumalan käskyjä. Ja rikkomuksesta oikeutetusti seuraa rangaistus kuten kyseinen luku osoittaa jakeissa 15-68.

Kolmannen Mooseksen Kirjan luvut 17-26 tunnetaan ”Pyhyys Koodina”, jota lukiessamme huomaamme myös sen, että Kymmenen Käskyä olivat vain tiivistelmä kaikista niistä monista asioista, joita vaadittiin vanhurskauteen. Seremonia laki on tietenkin tehty tyhjäksi Jeesuksen ollessa ylipappimme ja tämän voimme nähdä Heprealaiskirjeestä, joka paljastaa Jumalan kyvyn pelastaa valittunsa täydellisesti, Jeesuksen ollessa täydellinen ja lopullinen maksu heidän synneistään. Kuinka merkittävä tuo kirje onkaan! Näiden lakien oli siis tarkoitus osoittaa Jumalan standardi, ja ihmisen toivottomuus ja osoittaa kohti Jeesusta. Vain Jeesus kykeni pitämään lain täydellisesti, ja koska hän kärsi meidän edestämme, ja yksin koska Hän täytti ja kärsi, voimme seistä Jumalan edessä. Tämän tähden Paavalille oli suuri huoli se, että Juutalaiset luottaisivat pelastuksensa johonkin niin naurettavaan asiaan kuin etniseen kansalaisuuteen ja lain ulkoiseen omistamiseen. Paavalin sanoessa ”Jumala on sinun kerskauksesi”, ei hän tarkoita hyvää kerskausta Jumalan saavutuksista ja armosta, vaan väärää kerskausta kuten: ”Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat, sanoen: “Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta.” Mii. 3:11. Menestysteologia oli voimissa läpi Vanhan ja Uuden Testamentin. Väärät profeetat, opettajat, ja päämiehet vetosivat kansalaisuuteensa ja ulkoisten etujen omistamiseen luvatessaan rauhaa ja menestystä Jumalan nimessä. Julistaen rauhaa siellä missä sitä ei ollut.

Jae 18
”ja tunnet hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on,”. He tunsivat, γινώσκεις, ginōskeis, Jumalan tahdon. Tämä sen tähden, että se oli opetettuna laissa, ja jokainen Juutalainen tutki lakia paljon enemmän, kuin moni Kristitty tänä päivänä tutkii Raamattuaan. He kuitenkin ajattelivat tämän tiedon olevan hyvä turva, ja eivät ymmärtäneet, että laki teki heistä vain enemmän vastuullisen. Kreikan sana, δοκιμάζεις, dokimazeis, tarkoittaa myös jonkin testaamista moraalisessa mielessä, ja on kaksi erilaista tapaa hyväksyä jokin asia moraalisesti, kuten Kalvin kommentoi[1], hän kirjoittaa: ”On kahdenlaista hyväksymistä, – ensimmäinen valinnallista, jolloin me pyrimme siihen mitä hyväksymme; toinen tuomiollista, missä me kyllä erotamme hyvän pahasta, mutta emme millään tavoin pyri tai halua seurata sitä.”. Monet Juutalaiset seurasivat jälkimmäistä esimerkkiä. Heillä oli paljon tietoa siitä, mikä oli hyvää ja pahaa, niin, että kykenivät asettamaan tuomioitaan toisille, mutta eivät olleet huolissaan nähdä omaa moraalista surkeuttaan, ja eivät tajunneet, että siinä missä he tuomitsivat toiset, he tuomitsivat myös itsensä, kuten tämän luvun alussa voidaan nähdä ja myös seuraavissa jakeissa. On hyvä tuomita se mikä on väärin, mutta se on turvallista tuomionantajalle vain, kun tämä tuomio tulee oikeasta Jumalan mielenmukaisesta sydämestä.

Jakeet 19-20
”ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus, ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto:”. Tämä tieto joka heillä oli, sai heidät uskomaan, että he kykenevät olemaan sokeain taluttajia, ja pimeydessä olevien valkeus. Miten tämä kuitenkaan olisi mahdollista, sillä he itse olivat sokeita ja valkeuden tarpeessa. He tiesivät, mutta eivät ymmärtäneet. He lukivat Kirjoitetut Sanat: ”Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille. Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!”. Psalmi 147:19-20. Tämän he tiesivät, ja tästä he ylpeilivät, mutta he eivät ymmärtäneet sanoja: ”Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.” Psalmi 147:11. Heidän kuului asettaa toivonsa Jumalan armoon, ei lain omistamiseen, joka tuomitsee heidät. Lain yksi tarkoitus oli poistaa kaikki muu toivo, paitsi Jeesus Kristus.

Jae 21-23
”niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat; joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä; joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa?”.  Jokainen Raamatullinen saarnaaja tietää, että julistaessamme evankeliumia ja rukoillessamme että Jumala antaisi synnintunnon kuulijoille, tulee hetki jolloin menemme henkilökohtaseksi. Emme puhu ”meistä”, vaan puhumme ”sinusta”. Oletko sinä pelastunut? Oletko sinä suhteessa Jeesukseen Kristukseen, vai oletko matkalla kadotukseen? Paavali iskee henkilökohtaisen kysymyksen: ”Oletko sinä, Juutalainen, huomannut, että sinä joka kerrot toisille, miten pelastua, olet itse kuollut synteihisi?”. Paavali ensin osoittaa heidän opetusten ja julistusten tekopyhyyden Psalmi 50 mielessä: ”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!”. Psalmi 50:16-17.

Vanha Testamentti sisältää monia esimerkkejä siitä, kuinka väärät profeetat julistivat rauhaa, kun sitä ei ollut, ja ihmiset luonnostaan kuuntelivat sitä puhetta mikä oli heille lihallisesti parasta. He kuitenkin vetosivat Jumalan käskyihin ja liittoon, kun se sopi heidän tarkoitusperiinsä. Fariseukset opettivat, että ei saisi varastaa, kuitenkin itse varastivat; kielsivät tekemästä huorin, mutta itse tekivät huorin; he kauhistuivat epäjumalia, mutta kuitenkin itse palvoivat mammonaa ja ihmisten suosiota. Jeesus sanoi heistä näin: ”Sen tähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.” Mat. 23:3. Paavali tuo Juutalaiset maanpinnalle sanoen ”joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa?”. Hän ikään kuin sanoo ”Sinä olet lainrikkoja niin kuin jokainen muukin. Sinä et ole yhtään parempi kuin se henkilö joka ei ole kuullut evankeliumia. Sinä olet pahempi. Ja koska olet lainrikkoja, muista, että synnin palkka on kuolema. Ja koska olet rikkonut lakia, on lain kirous sinun päälläsi. Sinä et ole tehnyt virhettä, vaan sinä olet lainrikkoja, olet loukannut Jumalan lakia, ja olet syyllinen ja tuomittu lain edessä, ja se ei tule muuttumaan sinun teoillasi. Sinä häväiset Jumalaa.” Paavali kiristää hirttosilmukan niin tiukalle, että kun hän pääsee evankeliumiin seuraavassa luvussa, nämä henkilöt juoksisivat Kristuksen luokse ja anoisivat armoa. Paavali ei kuitenkaan ole vielä lopettanut.

Jae 24
”Sillä “teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa”, niin kuin kirjoitettu on.”. Kuinka usein kuulemmekaan ihmisten sanovan, että he eivät halua olla missään tekemisissä Kristinuskon kanssa, sillä he ovat nähneet Kristittyjen tekopyhyyden? Tekopyhyys ajaa ihmiset pois, ja tämä myös sai pakanat pilkkaamaan Jumalaa. Tämä pilkkaamisen luonne on vakava, βλασφημεῖται, blasphēmeitai, kertoo, että he ajattelevat kevyesti Jumalasta, ja puhuvat Hänestä halveksien vailla pelkoa. Kun ihmisellä ei ole Jumalan pelkoa, ei hänellä ole viisautta, ja siten heidän jokainen henkäyksensä kapinassa kerryttää vihaa heidän päälle. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka tekisimme kaiken ilman moitetta, he silti pilkkaisivat Jumalaa. Meidät on silti kutsuttu elämään nuhteettomasti, ja olla antamatta syytä ihmisille pilkata Jumalaa meidän ajattelemattomien elämiemme tähden. Kirjoitukset, joihin Paavali viittaa ovat: Jes. 52:5; Hes. 36:20, 23; ja 2. Sam. 12:16.

Jakeet 25 – 27
”Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi? Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.”. Nyt Paavali kohtaa kolmannen väärän toivon johon Juutalaiset olivat asettaneet turvansa: ympärileikkauksen. Paavali oli jo näyttänyt aikaisemmin, että Juutalaiset eivät voineet turvautua kansalaisuutensa tai lakiin josta he saivat tietoa. Hän haluaa nyt osoittaa ympärileikkauksen todellisen merkityksen, ja sen, että ympärileikkaus ilman kuuliaisuutta Jumalan pyhälle laille, on itsessään hyödytön. Ympärileikkauksella oli merkitystä merkkinä ja todistuksena siitä, että Juutalaiset olivat erotettuja maailmasta ulkoisesti, mutta niin kuin kaste Uuden Liiton merkkinä, kumpikin näistä tuottaa vain pilkkaa Jumalan nimeä kohtaan, jos ihmisen elämä ei osoita kuuliaisuutta Jumalan suurempia käskyjä kohtaan. Itsessään nämä eivät anna mitään lujaa perustaa mihin laskea pelastus varmuus. Apostoli sanoo, että ympärileikkaamaton, joka noudattaa lain säädöksiä, tälle tämän kuuliaisuus luetaan ympärileikkaukseksi. Tämä on myös toisinpäin: jos ulkoisesti ympärileikattu ei ole kuuliainen Jumalalle, mitä hyötyä hänelle olisi ympärileikkauksesta? Ei mitään.

Tiedämme (jakeet 13, 17 – 24), että Juutalaiset eivät olleet pitäneet lakia, ja että kukaan ei voi pitää lakia, paitsi Jeesus Kristus. Joka kuitenkin täyttäisi lain, olisi oikeutettu tuomitsemaan sen, joka kirjoituksien ja fyysisen ympärileikkauksen omistamisesta huolimatta on lainrikkoja. William Hendriksen oikein kommentoi[2]: ”Kirjain tappaa; Henki antaa elämän” (Room. 7:6). Se, mitä Paavali näissä jakeissa ajaa takaa, on saada kuulija ymmärtämään, että Jumalan vapaasti antaman vanhurskauden ulkopuolella, kukaan ei koskaan voi saavuttaa hyväksytyksi tulemisen vaatimuksia.

Jakeet 28 – 29
”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, mikä ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.”. Nyt Paavali osoittaa, että fyysinen ympärileikkaus Vanhassa Testamentissa, osoitti hengelliseen ympärileikkaukseen, jonka kuuluisi tapahtua sydämessä. On olemassa todellinen ja väärä ympärileikkaus. Jumala käski Israelilaisten ympärileikata poikalapset kahdeksan päivän ikäisinä (3. Moos. 12:3) fyysisenä merkkinä siitä, että heidät oltiin erotettu kansana Jumalalle. Juutalaiset eivät ymmärtäneet, että tämän fyysisen merkin ohella myös heidän koko elämänsä oli velvollinen olemaan erotettu Jumalalle, tähän he tarvitsivat sydämen ympärileikkauksen. Jeremia 4:4 sanoo: ”Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.” ja 5. Mooseksen kirja (30:6): ”Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit.”.

Sydämestä kumpuaa ihmisen sanat, teot, ja ajatukset. Luonnostaan ne ovat ihmisellä vain syntiset, ja sen tähden vain sydämen ympärileikkaus voi aiheuttaa todellisen erotuksen maailmasta Jumalalle. Ilman tätä me kuolemme, mutta Jumala armossaan on aina ympärileikannut omiensa sydämet, jotta he eläisivät. Tämä sydämen ympärileikkaus läpi Vanhan Testamentin tekee eron oikean ja väärän Israelin kesken, ja hengellisen ja fyysisen ympärileikkauksen kesken: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia:” Jeremia 9:25.

Muistakaamme, että leveä tie on täynnä fyysisesti ympärileikattuja, ja kasteella käyneitä, ulkoisesti seurakuntaan kuuluvia, mutta kapealla tiellä on vain muutama, siksi se on kapea tie ja kapea portti, sillä he ovat ympärileikattuja sydämessä, ja heidän uskontonsa ei ole vain ulkoista vaan myös sisällistä. Muistakaamme myös, että niin kuin fyysinen ympärileikkaus, niin myös hengellinen ympärileikkaus on kivulias: kukaan ei tule kapean portin läpi naureskellen. περιτομὴ καρδίας, peritomē kardias, sydämen ympärileikkaus on kivulias, sillä sen hetkellä syntisyytemme paljastuu meille, ja huomaamme oman toivottomuutemme ja häpeämme sillä silmämme ovat avautuneet näkemään Jumalan pyhyys. Meidän onneksemme meidän silmämme avautuvat myös näkemään Hänen armonsa ja rakkautensa ja voimme olla varmoja Herramme sanoista: ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37. Henkilö joka on Juutalainen sisällisesti saa kiitoksensa Jumalalta, ei ihmisiltä. Tämä on sana leikki, joka menee aina takaisin Ensimmäiseen Mooseksen Kirjaan: ”Ja hän tuli vieläkin raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: ”Nyt minä kiitän Herraa”. Sen tähden hän antoi hänelle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä.” 1. Moos. 29:35. ”Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät.” 1. Moos. 49:8. Sana Juutalainen, tuli Juudasta, ja tarkoittaa ylistettyä.

On selvää, että moni Juutalainen kiitteli itseään (Room. 2:17-20) ja oli halukas saamaan vääränlaista kiitosta toisilta (Mat. 6:1-8, 16-18; 23:5-12). Sen tähden he eivät ansainneet tulla kutsutuiksi Juutalaiseksi, sillä todellinen Juutalainen ei saa kiitosta toisilta ihmisiltä vaan Jumalalta. William Hendriksen[3] osoittaa jälleen hyvin, että vaikka moni kommentoija kiirehtii osoittamaan, että kun Paavali asettaa niin suuren painoarvon faktalle, että ainoa todellinen Juutalainen on se, joka on tämä, sisällisesti, hän ei voisi tarkoittaa, etteikö olisi olemassa rikkaita siunauksia Juutalaisille kansana, uskoville ja ei-uskoville yhtä lailla. Tähän he vetoavat luvuista 9-11; mutta eikö olisi viisaampaa odottaa tällaisten johtopäätelmien vetämistä ennen kuin pääsemme näihin lukuihin? Tähän mennessä lukijan kuuluu ymmärtää että ”ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen… vaan se on juutalainen joka sisällisesti on juutalainen… jonka kiitos ei tule ihmisiltä vaan Jumalalta.” Paavali käyttää termiä juutalainen yleisessä, fyysisessä merkityksessä.

Yhteenveto
Ulkoinen jäsenyys seurakuntaan, ei johda pelastukseen. Juutalaiset kuuluivat Vanhassa Liitossa Jumalan seurakuntaan ja kuitenkin Paavali osoitti, että tämä ei tarkoittanut heille automaattista pelastusta (jae 17). Suurempi tieto Jumalan laista tuo synnin selvemmin esille, ja lisää tuomion suuruutta. Tiedon ollessa pelastusvarmuuden pohja, tieto on tullut meille turmioksi. Siten emme voi tehdä tiedostamme pelastuksen pohjaa (jakeet 18-22). Kansalaisuus on turha niin kuin myös kaikki rituaalit ovat turhia pelastamaan meitä, vaikka ne olisivatkin Jumalan asettamia. Kaste tai ehtoollinen, ovat tärkeitä, mutta eivät ikinä pelastukseen liittyviä (jakeet 17-27). Teot joista Jumala iloitsee, ovat tekoja jotka tulevat puhtaasta sydämestä. Pelkkä ulkoinen kuuliaisuus ei hyödytä ihmistä (jakeet 28-29).

 

 

 

 

 

[1] Calvin – Commentary on Romans s. 79

[2] William Hendriksen – New Testament Commentary: Romans s.107

[3] William Hendriksen – New Testament Commentary: Romans s. 109

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s