Roomalaiskirje 3:1-8

ROOMALAISKIRJE LUKU 3:1-8

”Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut. Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä? Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niin kuin kirjoitettu on: “Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään”. Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman? Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan? Ja miksi emme tekisi, niin kuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niin kuin muutamat väittävät meidän sanovan: “Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi”? Niiden tuomio on oikea.”

Jae 1
”Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?” Päätelmä johon Paavali oli saapunut edellisessä luvussa, oli, että Juutalaiset niin kuin pakanatkin, tuomitaan heidän tekojensa, ja sen tiedon mukaan mikä heillä on ollut Jumalan tahdosta. Tämä herätti vastustusta Paavalia kohtaan, joten nyt Apostoli näiden kahdeksan jakeen aikana vastaa valheellisiin päätelmiin joihin hänen Juutalaiset kuulijat olivat tulleen. Paljon on Sanan opettajia, joiden sanomaa on väännetty, muokattu, tai tahallaan väärinymmärretty. Heidän suuhunsa laitetaan sanoja joita he eivät ole sanoneet, ja heitä syytetään vanhimmiston-kokouksessa, seurakunnan aulassa, parkkipaikalla jne. On olemassa paljon ihmisiä jotka eivät kuuntele hyvin, ihmisiä jotka eivät ajattele selkeästi, ja he hyppivät vääriin johtopäätöksiin sanomasi perusteella. Paavali tietää mitä nämä ihmiset olivat ajatelleet hänen opetuksensa tähden ja nostaa nämä esille. Nämä jakeet ovat hyvä esimerkki niistä jakeista joita on paljon Raamatussa, eli jakeita joita tutkiessa meidän kuuluu todella miettiä mitä sanotaan. Meidän kuuluu ajatella Paavalin kanssa, jotta pysymme kärryillä. Liian usein ihmiset tutkivat Raamatun paikkojen sanomaa ilman puhdasta eksegetiikkaa.

Ensimmäinen vastalause Paavalia vastaan oli se, että tämän opin mukaan Juutalaisilla ei ole ollut mitään etuuksia verrattuna pakanoihin. Kysymys kuului jotenkin näin: ”Jos kerran henkilön täytyy olla Juutalainen, sisällisesti, ja jos kerran sydän täytyy olla ympärileikattu, mitä hyötyä sitten on olla ulkonaisesti Juutalainen ja ulkonaisesti ympärileikattu?” Meidän päivänämme kysymys voisi olla: ”Mitä hyötyä on olla seurakunnan jäsen tai olla kastettu, jos se ei pelasta?” Monen ihmisen luottamus todella lepää näiden asioiden päällä, ja näistäkin henkilöistä Jeesus varoitti kertoessaan lusteen kasvavan nisujen kanssa ja ihmisten kunnioittavan Häntä kielellään, heidän sydänten ollen Hänestä kaukana. Mutta kysymys johon Paavali aikoo vastata, on ovatko ympärileikkaus ja Juutalaiseksi syntyminen turha asia, jos ne eivät kerran pelasta? Näin ei ole asian laita.

Jae 2
”Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.” Se, että oli Juutalainen, oli suuri siunaus (πολὺ πάντα τρόπον). Ennen kaikkea, ja kaikkein tärkeintä oli se, että heille oltiin uskottu Jumalan Sana. Juutalaisilla oli jotain mitä ei ollut Egyptiläisillä, Babylonialaisilla, tai Filistealaisilla. Heillä oli Jumalan Sana, eikä ole olemassa mitään suurempaa siunausta, kuin olla korvakuulon etäisyydellä Jumalan Sanasta. Meidän päivänämme monia on siunattu seurakunnalla, ja he eivät ymmärrä, kuinka suuri siunaus heille on suotu, jos heidän seurakunnassaan luetaan suoraan Raamatusta, kuten Suomen Luterilaisella Kirkolla on tapana. Henkilöt jotka kuulevat Sanaa, riippumatta siitä, ovatko he uudestisyntyneitä, ovat altistuneet siunaukselle jota miljardit ihmiset eivät ole saaneet kokea. Jos sinut on kastettu, olet ollut kosketuksessa Kristinuskoon ja siten sinä et ole tietämättömyydessä sen olemassaolosta.
Ihminen voi joutua kadotukseen Sanan kuulemisesta huolimatta, mutta ei koskaan pelastua ilman Sanan kuulemista: ”kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” Room. 10:14. Tämä oli Juutalaisten etu verrattuna muihin kansoihin, he kuulivat Jumalan Sanaa: ”Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille. Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!” Psalmi 147:19-20. Katso myös Aam. 3:2, 3; Matt. 22:1-8; Luu. 13:6; Room. 9:4, 5.

Fiksuin asia mitä ihminen voi tehdä, riippumatta siitä, onko tämä uskossa vai ei, on kuunnella Jumalan Sanaa. Seurakunnassa käyminen ei pelasta, Raamattupiirissä käyminen ei pelasta, mutta se on mittaamaton siunaus Jumalalta. Ihminen on hyvin etuoikeutetussa asemassa, jos hänellä on mahdollisuus päästä käsiksi Raamatun sanomaan. Etuoikeutukset kuitenkin sisältävät vastuun joka niiden mukana tulee. Kunnia käy yhdessä vastuun kanssa.

Mutta mitä jos Juutalaiset eivät olleet vastuullisia ja uskollisia näille siunauksille? Mitä jos he eivät ole tullut puhtaassa uskossa ja parannuksessa Kristuksen luokse, vaikka heitä on siunattu Jumalan Sanalla? Onko Jumala silloin epäuskollinen?

Jae 3
”Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?” Jos kaikki eivät ole uskoneet, tarkoittaako se, että Jumala ei olisi uskollinen? Tarkoittaako tämä, että Jumala on epäonnistunut? Kun kerran suurin osa Juutalaisista on ollut luopioita, tarkoittaako tämä, että Jumalan Sana on tehty tyhjäksi? Eikö Jumala olekaan luvannut olla Jumala Aabrahamille ja tämän siemenelle? Eikö Hän olekaan luonut liittoa missä Hän suo kansalleen ikuiset siunaukset? Näiden perusteella Juutalaiset argumentoivat, että vaikka Paavali osoittaisi heidän olevan kuinka pahoja tahansa, ei tämä tarkoittaisi, että heidät tuomittaisiin niin kuin Pakanat. Se, että Juutalaiset ajattelivat näin, on selvää, sillä Johannes Kastaja varoitti heitä sanoen: ”älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ‘Onhan meillä isänä Aabraham’ ” Matt. 3:9.

Juutalaisten oppi siitä, että heidän ollessaan Aabrahamin etnisiä jälkeläisiä ja ympärileikattuja, he eivät joutuisi kadotukseen, on helposti todistettavissa heidän opettajiensa kirjoituksista esim. Isaac Abrabanel kirjoittaa[1]: ”Juutalainen joka tekee kaikenlaisia syntejä, on osa syntiä tekeviä Israelilaisia, ja tulee rangaistavaksi syntiensä mukaan; mutta hänellä on osansa ikuisessa elämässä”. Juutalaiset olettivat, että heille, jotka ovat Aabrahamin jälkeläisiä, ikuinen valtakunta annettaisiin riippumatta heidän omasta uskollisuudestaan, sillä Jumala olisi uskollinen omille lupauksilleen. Tämän tähden Paavali mielestäni luo kontrastin jälleen ulkoisen Israelin ja sisällisen Israelin välillä, Iisakin ja Ismaelin, ja Jaakobin ja Eesaun välillä. Hän osoittaa, että Jumalan pelastukseen osoittama kansa on aina ollut riippumaton mistään ulkoisesta. Siksi Paavali ei ole sanonut, että kaikki Juutalaiset ovat joutumassa kadotukseen, vaan hän on sanonut joidenkin olleen epäuskollisia. Ne jotka ovat olleet epäuskollisia, ovat ulkoinen Israel. Heidän uskottomuutensa ei tee tyhjäksi Jumalan uskollisuutta todelliselle Israelille. Jumala joka on uskollinen lupauksilleen, on myös uskollinen uhkauksilleen, ja tämän ulkoinen Israel saa kokea. Jumala oli valinnut yhden ulkoisen kansan moniin etuihin, mutta Hän on aina valinnut pelastukseen todellisen Israelin/Hänen Seurakuntansa. Apostolin Juutalaiset kuulijat, jotka eivät ole ymmärtäneet näiden kahden ryhmän eroa, kuitenkin väittivät Apostolin tehneen Jumalan epäuskolliseksi lupauksilleen. Onko näin?

Jae 4
”Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niin kuin kirjoitettu on: “Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään”. Jumala pitää kaikki lupauksensa Juutalaisille, vaikka jokainen ihminen maailmassa sanoisi, että Jumala on epäuskollinen Sanalleen. Ihmiselle ei ole annettu oikeutta sanoa Jumalan lupausten tarkoittavan jotain, mitä ne eivät tarkoita ja siksi Paavali muistuttaa, että nämä Juutalaiset, jotka vääristävät Jumalan lupausten merkitystä, ovat valehtelijoita yrittäessään tehdä Jumalasta valehtelijan. Kaikki millä on merkitystä, on mitä Jumala on todella sanonut, ja mitä Jumala on sanonut, on aina totuus ja ainoa totuus.

Paavali teki edellisessä luvussa selväksi, että ulkoinen Israel on hukassa ilman Jumalan kaikkivaltiasta armoa, ja tämän tähden häntä syytettiin siitä, että Jumala ei pitäisi lupauksiaan. Paavali kieltää tämän täysin. Apostoli lainaa Psalmin 51:6 sanoja: ”Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.” Daavid oli kirjoittanut nämä sanat sen jälkeen, kun profeetta Naatan toi esille hänen synnin. Daavid tiedosti, että hän oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja että Jumalalla olisi kaikki oikeus rangaista häntä ja tuhota hänet. Hän yksin oli syntinen, ja siksi Daavid julistaakin Jumalan olevan aina oikea puheessaan ja puhdas tuomiossaan. Daavid ei kyseenalaistanut Jumalan uskollisuutta. Toinen esimerkki on Samuel ja Eeli. Jumala herätti Samuelin ja kertoi tälle, että Hän tulee tuomitsemaan Eelin ja hänen poikansa. Kun Eeli kuuli tämän, hän ei kyseenalaistanut Jumalan uskollisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Eeli sanoi: ”Hän on Herra; Hän tehköön, minkä hyväksi näkee.” 1. Sam. 3:18. Molemmissa tapauksissa ihmisen jumalattomuus, ja synnin tunnustus kirkastaa Jumalan täydellistä vanhurskautta selkeämmin. Ihmisen radikaali turmelus pystyy kuitenkin muuttamaan tämänkin totuuden kuulostamaan oikeutukselta syntiin, ja tämän ajatuksen Paavali tyrmää seuraavissa jakeissa.

Jakeet 5-6
”Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?” Ajatus joka on noussut joidenkin kuulijoiden mieleen, on tämä: ”Jos kerran Jumalan vanhurskaus tulee selkeämmin esille minun syntini kautta, eikö Jumalan kuuluisi olla kiitollinen siitä, että teemme syntiä? Eikö Jumala tekisi väärin, jos Hän siis rankaisisi minua?” Tähän Paavali sanoo minä puhun ihmisten tavalla. Hän voisi myös sanoa minä puhun tyhmien tavalla. Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita, ja siksi he ajattelevat näin. Kuinka ruma onkaan jumalattoman ihmisen mielikuvitus? Ja kuinka yleistä tällainen ajatus on meidänkin aikanamme? Kuinka usein ihmiset ajattelevat Jumalan toimivan väärin, jos Hän tuomitsisi ihmisen ikuiseksi helvettiin?

Jos yksi asia Raamatusta on varmaa, on se tämä, että ihminen ansaitsee ikuisen tuomion, ja Jumala ei ole velallinen kenellekään. Jeesus puhui merkittävissä määrin tuomion varmuudesta ja Raamattu puhuu jatkuvasti Jumalan oikeudenmukaisuudesta: ”Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” 1. Moos. 18:25. Kuitenkin ihmisen suhtautuminen syntiin on vähättelevää ja ”pojat ovat poikia” asenne löytyy heiltä jokaiselta. He eivät ole ymmärtäneet syntiä, eivätkä sitä mitä he itse ovat. He eivät ole ymmärtäneet pyhyyttä ja sitä mitä Jumala on. He eivät ole ymmärtäneet mitä pelastus tarkoittaa. Raamattu kertoo pelastuksen olevan vihalta, joka on tuleva! He eivät ymmärrä, että Jumala ei pidä vihaansa armossaan ikuisesti. He eivät ymmärrä, sillä he ovat kuolleita. ”Mutta Jumala rakastaa syntistä, ja vihaa vain syntiä!” Tämä ei pidä paikkaansa. Jumala lähettää syntisen helvettiin, ei syntiä, synti on olemassa vain syntisissä, sillä synti on heidän luontonsa.

Jumalan rakkaus pelastukseen on Jeesuksessa Kristuksessa ja yksin Hänessä. Hänessä ei ole ulkoinen Israel, vaan sisällinen Israel. Jos asia ei olisi näin, olisi Jumala epäoikeudenmukainen, ja jos Jumala olisi epäoikeudenmukainen, miten Hän voisi tuomita maailman? Jos Juutalaiset olisivat ulkona Jumalan oikeudesta, silloin kuuluisi Pakanoidenkin olla. Paavalin ajan Juutalaisilla, kuten meidänkin aikamme ihmisillä, ei ollut tilaa Jumalan vihalle teologiassaan. Jumalan viha on välttämätöntä Hänen vanhurskautensa takia. Älkäämme unohtako Jumalan vanhurskautta.

Jae 7
”Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?” Juutalaiset jotka ajattelevat näin voisivat kuvitella Juudaksen olevan armahdettu tuomiopäivänä. Heidän ajatuksenkulun mukaan he myöntävät, että Juudas voisi puolustautua ja sanoa: ”Eikö minun petturuuteni tähden seurannut maailman suurin hyvä? Jos en olisi pettänyt Jeesusta ei Häntä olisi ristiinnaulittu? Teidän kuuluisi kiittää minua siitä, että olen tehnyt näin pahan teon.” Tämä on sama vanha valhe joka kuiskaa, että on oikein tehdä väärin, jos siitä seuraa hyvää. Eikö tämä ole myös sitä, mistä Arminiolaiset syyttävät Kalvinisteja? Jos kerran Jumala oli säätänyt sen, että Juudas tulee pettämään Jeesuksen, ei Jumala voisi tuomita Juudasta? Mitä he eivät ymmärrä on, että ensiksikin Jumala voi tehdä kaiken mitä Hän haluaa, ja kaikki mitä Hän haluaa, on aina olemukseltaan puhdasta ja oikeaa. Myös kaiken mitä Hän tekee, Hän tekee aina oikein. Jos siis Raamattu osoittaa, ja se selkeästi niin tekee, että Jumalan kaikkivaltius ja tahto ei ole ihmisen rajoittama, ovat kaikki syytökset, mitkä tekisivät Jumalasta pahan aloittajan tai tekijän kumottavissa. Jumala ei pakottanut Juudasta toimimaan, vaan Juudas toimi oman syntisen halunsa mukaan niin kuin hän itse tahtoi, ja Jumalan kaikkivaltius ei kuitenkaan ollut tästä erossa, vaan tämä oli osa Jumalan puhdasta hyvää suunnitelmaa. Se minkä Jumala tarkoitti hyväksi, Juudas tarkoitti sydämessään pahaksi, ja tästä sydämen pahuudesta ja pahan tarkoituksesta, Jumala tulee rankaisemaan Juudasta: ”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.” San. 16:4.

Jae 8
”Ja miksi emme tekisi, niin kuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niin kuin muutamat väittävät meidän sanovan: “Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi”? Niiden tuomio on oikea” Paavalia syytettiin antinomismista. Häntä pidettiin henkilönä, joka ei arvostanut ollenkaan lakia vaan puhui pelkästä armosta. Apostoli Paavali ei ikinä kieltänyt Jumalan lakia, vaan hän ymmärsi täysin sen, miten laki käy armon kanssa. Hän ei kannattanut ajatusta siitä, että tarkoitus pyhittäisi keinot. Hän halusi, niin kuin Jumala, hyvät päämärät ja hyvät keinot. Paavalin teologiassa ei ollut tilaa ”lihalliselle Kristitylle”. Mutta yhtä lailla opettaessaan myöhemmin Jumalan kaikkivaltiaasta valinnasta, häntä syytettiin ihmisen vastuun poistamisesta. Tämäkään ei pidä paikkaansa, mutta välinpitämättömät ottavat totuuden, ja vääristävät sen kieltääkseen sen, sillä he eivät voi kieltää sitä mitä on todellisuudessa sanottu. Oikea oppi tulee aina vääristetyksi niiden toimesta, jotka pitävät itseään erehtymättömänä ja Jumalaa erehtyväisenä – niiden tuomio on oikea (κρίμα ἔνδικον). Nämä eivät olleet viattomia väärinkäsityksiä, kuten alussa voisi kuvitella, vaan tahallisia vastalauseita Apostolin vastustajilta. Siksi Paavali on näin jyrkkä osoittaessaan näiden vastustajien tulevan tuomion varmuuden, ellei Jumala armossaan avaisi heidän silmiään.

Yhteenveto
Jumala siunasi Juutalaisia suuresti ulkoisilla eduilla. Yhtä lailla me, jotka kuulemme Jumalan Sanaa ja omistamme pääsyn Raamattuun, olemme suuresti siunattuja (jakeet 1-2). Tämän siunauksen tähden olemme suuremmassa vastuussa.
Jumalan Sana on tosi, ja kaikki mikä on ristiriidassa sen kanssa, on valhetta. Synti on mitä Jumala sanoo synnin olevan. Taivas on mitä Jumala sanoo taivaan olevan. Pelastus on mitä Jumala sanoo sen olevan. Pelastus otetaan vastaan niin kuin Jumala sanoo sen otettavan vastaan. Jumala on uskollinen lupauksilleen, mutta hän ei anna anteeksi ilman oikeuden tapahtumista (jakeet 2-4).
Jumalan tuomio ja viha ovat varma. Tämän Paavali osoitti jo ensimmäisessä luvussa. Helvetti on todellinen ja ikuinen, siellä Jumalan kosto ja viha sataa ilman taukoa, ihmisen jumalattomuuden kirkastaen Jumalan vanhurskautta (jakeet 5-7).
Jumalan tuomio on oikea. Kristinuskossa ei ole tilaa antinomismille, eli laittomuudelle (jae 8).

[1] Charles Hodge – Romans s.70

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s