Roomalaiskirje 3:9-20

ROOMALAISKIRJE LUKU 3:9-20

”Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: “Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. ”

Jae 9
”Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,” Näissä jakeissa Paavali tuo esille Jumalan syytöksen koko ihmiskuntaa vastaan, todistusaineiston, ja tuomion. Kaikki mahdolliset vastalauseet Paavali on jo edellä osoittanut vääräksi, joten nyt hänen tarvitsee vain tiivistää tämä kaikki. Apostoli aloittaa ensin kysymällä ovatko Kristityt parempia? Ovatko Kristityt ansainneet jotenkin välttyä Jumalan tuomiolta, sillä he ovat todella pelastuneet? Eivät tietenkään, vastaa Paavali, sillä jokainen Kristitty on joko juutalainen tai kreikkalainen (pakana), ja he ovat kaikki synnin alla. Synnin alla (ὑφ’) oleminen tarkoittaa synnin auktoriteetin ja voiman alla olemista, eli syntisenä olemista. Jokainen ihminen on luonnostaan syntinen, ja siten myös luonnostaan synnin vallan alla ja paljastettuna tuomiolle. Raamattu opettaa ihmisen radikaalia turmelusta, tarkoittaen sitä, että Adamin syntinen luonto on periytynyt jokaiselle ihmiselle. Tämä ei tarkoita, että jokainen ihminen on niin paha kuin mahdollista, mutta se tarkoittaa, että ihmisellä ei ole mitään aluetta mikä ei olisi synnin vallan alla. Ihmisen tahto on synnin alla.  Se mitä Paavali seuraavissa jakeissa tulee todistamaan ihmisestä, on sodassa kaiken sen kanssa, mitä kulttuurimme tänään kertoo ihmisestä. Mutta meitä ei kuulu hetkauttaa se mitä ihmisellä on sanottavana koskien häntä itseään, vaan meidän kuuluu kuunnella mitä Jumalalla on sanottavana? Kun Jumala sanoo jotakin, argumentointi on ohitse. Varmistaakseen, että emme vääristäisi tätä Paavalin omaksi mielipiteeksi, todistaa hän kaiken Kirjoituksista:

Jakeet 10-11
”Niin kuin kirjoitettu on: ’Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;” Ihmiset meidän aikanamme, niin kuin kaikkina aikoina, ovat luonnostaan ammattilaisia tämän kaiken kieltämisessä. Kulttuurimme sanoo ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä ja vapaa valitsemaan oikean tai väärän. Paavali tuo Jumalan ajattomasta Sanasta, todistusaineistonsa tätä vastaan: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,” Ps. 14: 1, 3; 53:1-4. Evankelioidessamme ihmisiä kysymme heiltä mitä he sanoisivat Jumalalle, jos Jumala kysyisi heiltä, miksi heidän pitäisi päästä Taivaaseen? Suurin osa ihmisistä vastaa yleensä jotenkin näin: ”Olen yrittänyt elää parhaani mukaan, tehnyt hyviä tekoja, antanut hyväntekeväisyyteen rahaa, enkä ole koskaan tehnyt mitään merkittävästi pahaa…” Yksinkertaisesti: ”Olen riittävän vanhurskas välttääkseni helvetin.” Ongelma on kuitenkin se, kuten olemme edellä osoittaneet, että on vain yksi vanhurskaus mikä ansaitsee Taivaan: Jumalan vanhurskaus (katso kommentaari kohdasta 1:17). Ihmisellä ei ole tätä, hän ei ole vanhurskas, ja jos jollekin tämä jäisi epäselväksi, toistaa Raamattu: ”… ei ainoatakaan.”

”Ei ole ketään ymmärtäväistä,” Mitä ihminen ei ymmärrä? Ihminen ei ymmärrä (συνίων) tätä hänen omaa tilaansa, syntisyyttään, saati Jumalan pyhyyttä ja totuutta. Kuinka moni myös niin kutsutuista Kristityistä sanoo, että heitä ei kiinnosta tutkia Raamattua, he vain haluavat lapsen kaltaisen uskon. He eivät ymmärrä lapsen kaltaisuuden ja lapsellisuuden/idioottimaisuuden eroa. Kuinka moni heistä janoaa Jumalan Sanaa? Hyvin harva. Ihmiset haluavat olla rikkaita kaikessa muussa, mutta on tyytyväisiä köyhyyteen heidän ymmärtämisessään koskien Jumalaa. Luonnostaan ihmiset eivät myöskään etsi Jumalaa: ”ei ketään, joka etsii Jumalaa;” Kukaan ihminen ei luonnostaan etsi (ἐκζητῶν) Jumalaa. Jumalan etsiminen vaatii ensin Jumalan rakastamista, ja halua löytää Hänet. Ihmiset haluavat piiloutua Jumalalta, ja juosta Häntä karkuun. Tämäkin totuus on käännetty päälaelleen useissa seurakunnissa. Seurakunnat muuttavat ylistyksen tänään miellyttämään häntä, sillä he ajattelevat ihmisten epätoivoisesti etsivän Jumalaa, mutta Jumala on ilmeisesti heiltä piilossa. Siksi heidän kuuluisi houkutella ei uskovia vedoten heidän lihallisiin haluihinsa. Ensiksikin tärkein asia ymmärtää on se, että ylistys ei ole tarkoitettu ei-uskovalle, vaan Jumalalle.

Sunnuntaikokous on pyhien kokoontuminen ylistämään Jumalaa ja kuulemaan Jumalan Sanan julistusta. Toiseksi, kuinka tyhmää on suunnitella ylistys etsijöille, kun Raamattu sanoo, että ei ole ketään etsijää? Ihmiset etsivät asioita, joita vain Jumala voi antaa ja tarjota, mutta tämä ei tarkoita, että he etsivät Jumalaa. He haluavat lahjat ilman antajaa, ja luodun ilman Luojaa. Jumala ei ole piilossa, niin kuin Paavali on aikaisemmin jo osoittanut (Room. 1:19à), ongelma ei ole Jumalassa, vaan ihmisessä, joka vihaa Jumalaa, ja haluaa pitää totuutta vääryyden vallassa. Etsiminen alkaa uudestisyntymisestä, kun Jumala kaikkivaltiaasti herättää kuolleen syntisen eloon, antaen tälle uuden sydämen, joka haluaa tuntea ja rakastaa Jumalaa. Tämän kaikkivaltiaan armon osoituksen seurauksena sekä Jumalan asettamana aikana, ihmisen kuullessa evankeliumi, hän uskoo tämän, kun taas toiset kääntävät katseensa pois, sillä he edelleen vihaavat Jumalaa.

Jae 12
”kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Jokainen ihminen on luonnostaan poikennut Jumalan tahdosta leveälle tielle. Syy miksi he eivät vaella oikealla tiellä on se, niin kuin edellä näimme, että kukaan ei etsi Jumalaa, ja siksi he eivät löydä oikeaa tietä, jonka löytävät vain ne, jotka ovat vapautetut etsimään Jumalaa.

On yksi asia sanoa, ettei ihminen ole vanhurskas, on toinen asia sanoa, että jumalaton ihminen ei ole koskaan tehnyt mitään hyvää (χρηστότητα). Emmekö tiedä ateistien rakastavan lapsiaan? Antavan ruokaa köyhille, tai antamassa henkensä sodassa ystävän puolesta? Meidän kuuluu ymmärtää, että Jumalan silmissä hyvä teko koostuu kahdesta asiasta: Ensin ulkoisesta hyvyydestä, tarkoittaen sitä, että tämän teon kuuluu olla moraalisesti oikea Raamatun standardilla. Tämän ensimmäisen osan jokainen ihminen on luultavasti läpäissyt. Se, että ihminen ei varasta, on hyvä asia itsessään. Mutta toinen osa koostuu sisällisestä hyvyydestä, tarkoittaen sitä, että teko on hyvä vain, jos se on tehty oikeista syistä, ja oikeasta sydämestä. Onko tämä teko tehty rakkaudesta Jumalaa kohtaan? Rakkaudesta, joka rakastaa kaikella voimalla ja mahdilla, sydämellä, mielellä, ja sielulla? Muistamme Raamatusta rikkaan nuoren miehen, joka kysyi Jeesukselta: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Mar. 10:17. Ja Jeesus kysyi häneltä miksi tämä kutsui Häntä hyväksi? Jeesus tiesi, että tällä nuorella miehellä ei ollut hajuakaan siitä, mitä sana hyvä tarkoittaa. Siispä Jeesus kertoi hänelle käskyt osoittaakseen tekovanhurskauden mahdottomuuden, ja nuori mies kuitenkin vakuutti pitäneen nämä. Mitä Jeesus vastasi hänelle? Onnitteliko Hän häntä? Toruiko Hän häntä tästä valheesta? Ei. Voimme nähdä Jeesuksen ajatelleen ensimmäistä käskyä: ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” 2. Moos. 20:3, ja Hän sanoi nuorelle miehelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. Jeesus ei tarkoittanut, että nuori mies oikeasti oli noudattanut kaikkia muita käskyjä, vaan Hän rakastaen osoitti nuorelle miehelle, että tämä ei ole hyvä. Hän osoitti, että nuorella miehellä oli toinen jumala Jumalan rinnalla. Nuori mies lähti pois surullisena, sillä hän rakasti ajallista enemmän kuin ikuista. Surullisin asia tässäkin tapahtumassa oli, kuten R. C. Sproul mainitsee, että Jeesus tapasi ihmisen, joka oikeasti uskoi olevansa hyvä. Surullista on se, että suurin osa meidänkin päivämme ihmisistä todella uskovat, että he ovat hyviä ihmisiä. Todellisuus on kuitenkin se, että he eivät koskaan ole tehneet mitään puhtaasti hyvää.

Jakeet 13-14
”Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.” Muistakaamme, että jokainen sana on Jumalan inspiroima, jotta jokainen sana viestittäisi juuri sen, mitä Jumala on halunnut sen viestittää. Käyttäessään näitä sanoja Psalmeista: ”Heidän kurkkunsa on avoin hauta” (λάρυγξ ἀνεῳγμένος τάφος), Paavali osoittaa, että tämä ihmisen pahuus ei johdu jostakin ulkoisesta ikävästä, vaan se syntyy ihmisestä itsestään. Lasaruksen hauta suljettiin syystä kivellä, sillä jos hänen hautaansa ei olisi suljettu, olisi tämän ruumiin lemu ollut sietämätön ohikulkijoille. Hauta haisee ja niin lemuaa myös ihmisen sisin, sillä jumalattoman suuta ei ole suljettu. Ulkoapäin ja kaukaa katsottuna voi jumalaton näyttää kauniille ja puhtaalle, mutta tämä vertaus kuvaa sitä, että jos katsoisimme jumalattoman sisälle, näkisimme kuolemaa, ja petturuutta. ”Kielellänsä he pettävät” mieti näitä sanoja Jaakobin Kirjeestä: ”Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun, etä ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista… mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.” Jaa. 3:2-4, 8. Ihminen ei voi kesyttää kieltään, sillä hän ei halua kesyttää kieltään. Hän on poikennut leveälle tielle, hän ei etsi Jumalaa, hän on synnin orja, ja hänen puheensa todistaa tästä kaikesta mitä hänen sisällään on. Vain Jumala voi kesyttää ihmisen kielen.

Paavali jatkaa osoittaen, että jumalattoman huulet ovat täynnä kyykäärmeen myrkkyä, ja että heidän suunsa ovat täynnä kirousta (Jaa. 3:9) ja katkeruutta. Olemme kaikki tavanneet useita ihmisiä, jotka eivät voi puhua lausetta ilman kirosanoja. Monet meistä tietävät itse olleemme tällaisia. Kurkku, kieli, kyykäärmeen myrkky, huulet, suu, täynnä kirousta ja katkeruutta: kaikki tämä on tarkoitettu osoittamaan ihmisen syntisyyttä kaikessa hänen olemuksessaan.

Jakeet 15-18
”Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” Nyt Paavali lainaa Jesajan Kirjasta (59:7-8). Hän osoittaa, että vuosisatojen aikana tämä totuus ihmisen halusta vuodattaa verta on ollut yksi ja sama. Noin kaksituhatta vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeen olemme todistaneet maailman historian väkivaltaisinta vuosisataa. Kymmeniä-miljoonia sodissa kuolleita 1900-luvulla, sillä rauhan tietä he eivät tunne. Hitleriä ja Stalinia yhdisti yksi asia joka johti heidän tekojaan ja tämä oli se, että he eivät pelänneet Jumalaa. Jumalan pelko johtaa rauhan tekemiseen lähimmäisen kanssa, siispä ilman tätä, ihminen pyrkii sotaan lähimmäisensä kanssa. Yksi asia on kuitenkin varma: tuomiopäivänä kauhu valtaa Stalinin niin kuin Hitlerin, ja se valtaa myös jumalattoman, ja viattoman näköisen iäkkään naisen, niin kuin myös kapinallisen teinin. Jokainen suu tulee tukituksi, ja jokainen todetaan syylliseksi, niin kuin seuraavat jakeet osoittavat.

Jae 19
”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;” Aikaisemmin näimme Jumalan syytöksen, sitten Hänen todistusaineistonsa, ja nyt näemme Hänen tuomion. Edellisten jakeiden ollen lainauksia Psalmeista, ja profeetoista, on selvää, että ”laki” viittaa Vanhaan Testamenttiin kokonaisuutena. Esim. Joh. 10:34 ja 1. Kor. 14:25 osoittavat samanlaisen käytön sanasta ”laki” (νόμος). Jotkut tulkitsevat lain alaisten tarkoittavan joko juutalaisia, Vanhan Testamentin omistajia, jokaista yksilöä, ja jokaista henkilöä, mutta eritoten juutalaisia. Luonnollisinta on mielestäni ymmärtää tämän tarkoittavan jokaista yksilöä joka ei ole tullut uskossa ja parannuksessa Kristuksen luokse. Asiayhteys puhuu jokaisen suun tukkimisesta, ja koko maailman syylliseksi tulemisesta. On tietysti totta, että termeillä kuten ”koko maailma”, ”maailma”, ”kaikki” jne. on laaja vaihteleva merkitys koko Uudessa Testamentissa, sen tarkoittaen välillä uskovia/valittuja (Joh. 3:16-17; 6:37), toisaalla ei-uskovia (Joh. 17:9), toisaalla kaikenlaisia ihmisiä esim. kuninkaita, orjia, vapaita (1. Tim. 2:4,6) jne. Asiayhteys sekä Raamatun kokonaisopetus määrittelee oikean tulkinnan ja tämän tähden nämä jakeet ovat kuvaus jokaisesta jumalattomasta.

Oikeudenistunto on päättynyt kauan sitten Jumalan eduksi, ihminen on todettu syylliseksi, sillä lain teoista ei yksikään ihminen tule vanhurskaaksi. Jokainen jumalaton tulee nopeasti huomaamaan oman tuomionsa oikeudenmukaisuuden, kuten William Hendriksen[1] kommentoi näistä jakeista: ”Ihminen ei ole syyllinen vain ulkoisesti, vaan myös sisällisesti (Room. 2:16). Hän ei ole syyllinen vain sen tähden mitä hän sanoo ja tekee (Room. 3:13-17), vaan myös sen takia mitä hän on (Room. 3:9-10) … Hänen tilansa on täysin toivoton ja avuton. Lain vaatimusten ollessa täydellinen moraalisuus hengessä (3. Moos. 19:2), tämä tila mihin ihminen omassa voimassaan ei ikinä voi päästä, luo hänessä katkeran, murtavan synnin tunnon; siten, aavistuksen tuomiosta, mikä on suuri ja ikuinen.”

Jae 20
”sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.”
Lain kautta ei tule vanhurskautta kenellekään ihmiselle, vaan sen kautta tulee tietoisuus synnistä. Lain tehtävä ei koskaan ollut tuoda elämää, vaan vakuuttaa niin, että ihmiset hylkäisivät oman vanhurskautensa ja luottaisivat yksin Kristuksen vanhurskauteen heidän sijastaan. Lain teoilla, joiden kautta vanhurskautta ei saada, ei tarkoiteta 1. Pelagiolaista käsitystä, että nämä teot olisivat vain seremoniaalisenlain tekoja. Lain teoilla ei myöskään tarkoiteta 2. Roomalaista käsitystä siitä, että nämä teot olisivat vain luonnollisen ihmisen tekoja. Roomalainen teoria on se, että teot mitkä tehdään ennen uudestisyntymistä eivät ansaitse pelastusta, kun taas uudestisyntymisen jälkeiset teot taas ansaitsevat enemmän, ja nämä teot ansaitsevat hyväksynnän Jumalan edessä. Lain teoilla ei myöskään tarkoiteta 3. Arminiolaista ymmärrystä mikä sanoo, että Paavali puhuu vain täydellisestä mukautumisesta lakiin, ikuisen elämän ehtona. He uskovat, että Jeesuksen tähden Jumalalle riittää epätäydellinen kuuliaisuus. Ihminen ei heidän mukaansa ole vanhurskautettu lain teoista, vaan evankeliumin teoista, joka vaatii vain kuuliaista uskoa ”fides obsequiosa”. Vanhurskaus saadaan Arminiolaisessa ymmärryksessä ihmisen kuuliaisesta uskosta, ei Kristuksen kuuliaisuudesta heidän edestään, vaikka moni heistä ei tätä sanoisi. Kaikkia näitä teorioita vastaan pystymme antamaan paremman, ja oikean ymmärryksen. Protestantit läpi aikojen ovat opettaneet, että lain teoilla, josta ei tule vanhurskautta, ei tarkoiteta vain seremonia-lakeja, tai ennen uudestisyntymistä tehtyjä tekoja, tai vain täydellistä kuuliaisuutta jota Adamilta vaadittiin, vaan lain teoilla, tarkoitetaan kaikenlaisia tekoja mitä me voisimme ikinä tehdä.

Argumenteiksi tämän puolesta Charles Hodge[2] antaa (vapaasti käännetty):

1. ”Laki mistä Apostoli puhuu, on laki mikä sitoo koko ihmiskunnan. Tämä laki tekee koko ihmiskunnan syylliseksi, niin kuin jae 19 osoittaa. Koko edeltävä argumentaatio pyrki osoittamaan juutalaisten sekä pakanoiden henkilökohtaisen luonnon olevan synnin alla ja kykenemätön vanhurskautukseen sen oman luonnon teoilla tai tilalla.
2. Tämä laki mikä sitoo jokaisen ihmisen, vaatii korkeimman mahdollisen moraalisen kuuliaisuuden. Se on hengellinen, ylettyen ei ainoastaan ulkoiseen tekoon, vaan myös salaisiin motiiveihin. Se vaatii meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Siten ei voi olla olemassa minkään kaltaista vanhurskautta, luonnollista tai armollista, korkeampaa kuin se mitä laki vaatii, ja mikä on koostunut tämän lain teoista.
3. Kontrastia ei ole koskaan tehty kahden erilaisen teon kanssa. Paavali ei opeta, että me emme voi olla vanhurskautettuja seremoniaalistenlakien kautta, mutta olemme vanhurskautetut hyvistä teoista; hän ei sulje pois vain uudestisyntymättömän tekoja, ja esitä että teot jotka kumpuavat armosta vanhurskauttavat; hän ei luo kontrastia evankeliumin alla olevan epätäydellisen kuuliaisuuden ja Adamilta vaaditun kuuliaisuuden kanssa; vaan hän aina luo kontrastin tekojen, kaikkien tekojen kanssa, ja uskon.
4. Milloin ikinä vanhurskautemme pohja on mainittu suoraan, on sen julistettu oleva Kristuksen kuuliaisuus, kuolema, ja veri.
5. Vastustus jota Paavali kohtasi, ja mihin hän vastaa luvussa 6, oli se, että jos kerran emme ole vanhurskautettu minkäänlaisista teoista, voisimme elää niin kuin haluamme. Tämmöiselle vastustukselle ei voisi olla sijaa, jos Paavali opetti vain, että emme ole vanhurskautettuja seremoniaalisista laeista, tai vain moraalisista teoista. Se oli hänen kaikkien tekojen, kaikenlaisten ja eri asteisten kieltäminen vanhurskautuksen pohjana, ja sen vertaaminen johonkin, joka on meidän ulkopuolellamme, ja joka on tehty meidän puolestamme, minkä tähden voimme seistä Jumalan edessä, mikä toi esille tämän vastalauseen.
6. Kirkon todistus kaikilta ajoilta osoittaa Jumalan kansan kaikkina aikoina todistavan yhdellä äänellä, rukouksissa ja ylistyksessä, että he luottavat pelastuksensa Kristukselle.”
Tämä on johdonmukaista vain reformoidussa teologiassa. Mutta kuinka surullinen onkaan näiden kolmen luvun todistus langenneesta ihmisestä? Paljon suurempi on kuitenkin se toivo joka Jumalan omissa syttyy heidän kuullessaan Apostolin seuraavat sanat: ”mutta nyt…”.

Yhteenveto
Vaikka ihmiset olisivat ulkoisissa asioissa hyvinkin erilaisia, uskonnollisesti, saati sosiaalisesti, Jumalan edessä jokainen on samalla viivalla. Kaikki ovat syntisiä, ja tuomion alla (jae 9). Ihmisen syntisyydellä on samat kasvot kuin tuhansia vuosia aikaisemmin, jokainen ihminen on edelleen luonnostaan valehtelija, ja täynnä pahuutta. Ihmiset eivät etsi Jumalaa, eivätkä pelkää Häntä (jakeet 10-18). Lain tehtävä ei ole vanhurskauttaa eikä pyhittää. Se vakuuttaa ja tuomitsee. Kaikki yritykset turvata Jumalan suosiota Jeesuksen ulkopuolelta, on turhaa (jakeet 19-20).

[1] William Hendriksen – Romans s. 125

[2] Charles Hodge – Romans s. 85

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s