Universalismi, Raamatullista? Vastaus Jouko Piholle.

Jouko Piho kirjoitti 01.08.2016 artikkelin, jossa hän puolustaa universalismia jonka ajatus on se, että kaikki ihmiset lopulta pelastuvat. Hänen ajatuksia herättävä artikkelinsa löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä: http://www.jouko-piho.fi/211357865. Olen pyrkinyt ymmärtämään ne ajatukset joita Jouko haluaa välittää artikkelillaan ja rukoilen tämän kirjoituksen olevan totuudenmukainen ja reilu vastaus Jouko Pihon kirjoitukselle. Olen myös kysynyt häneltä pitääkö hän vielä kiinni universalismista ja vastauksessa hän sanoo pitävänsä siitä kiinni, mutta hän ei opeta sitä julkisesti.

Jouko Pihon universalismin puolustus koostuu tiivistettynä viidestä argumentista:

(1) argumentti historiasta:

Monet kristityt ovat kaikkien lopullista pelastumista eli universalismia vastaan sanoen sen vesittävän klassisen kristinuskon ja uskoen, että kyseessä on harhaoppi. Universalismi ei kuitenkaan vesitä klassista kristinuskoa mitenkään, paitsi siten, että universalismi romuttaa katolisen kirkon harhaopin ikuisesta kadotuksesta.” Hän jatkaa sanoen universalismin olleen ”laajasti hyväksytty oppi varhaisessa kirkossa.” Ratkaiseva muutos tähän kuitenkin tapahtui Pihon mukaan vasta Augustinuksen (400 jKr.) toimesta.

(2) argumentti Kreikan kielestä:

”Toinen ratkaiseva tekijä oli Hieronymuksen Uuden testamentin latinannos Vulgata, jossa hän käänsi väärin kreikan sanan “aionios” eli tietyn ajan kestävä sanalla “aeternus” eli ikuinen. Kreikan kielessä on nimittäin ikuistakin tarkoittava sana, joka on “aidios”, jota käytetään siitä, että Jumala on ikuinen. Jos helvetti olisi ikuinen, niin Raamatun kreikankielisten kirjoittajien olisi ollut helppo käyttää yksiselitteisesti ikuista merkitsevää sanaa “aidios” viitatessaan helvettiin.”

(3) argumentti Kristuksen sovitustyöstä:

Universalismin mukaan Jeesuksen sovitustyö ristillä oli niin järisyttävän vahva ja vaikuttava, että Jeesuksen veren pelastava voima menee meidän maanpäällisen elämämme ajan yli ja ulkopuolelle ollen niin voimakas, että lopulta Jeesuksen ristinkuolema tulee merkitsemään kaikkien pelastumista.”

(4) argumentti Jumalan tahdosta:

Jumala ei ole kuitenkaan sadisti. Kun rangaistukset ovat täyttyneet ja tehneet tehtävänsä, Jumala voi ja tahtoo armahtaa luotujaan, koska Jumala ei pidä vihaa iäti, mutta Jumalan armo kestää iankaikkisesti. Jumala ei kuitenkaan pelasta ketään väkisin, vaan Jumala vaikuttaa ihmisissä mielenmuutosta niin, että jokainen haluaa lopulta pelastua omasta vapaasta tahdostaan.”

(5) argumentti Jumalan rakkaudesta ja voimasta:

”En usko, että Jumala olisi niin tahdoton, rakkaudeton ja voimaton, ettei Jumala tahtoisi ja pystyisi tekemään tälle asiantilalle jotakin. Minä uskon, että Jumala on lopulta koko maailman ja koko maailmankaikkeuden pelastaja ja ennalleen asettaja. Kaikki tämä toisi Jumalalle suunnattomasti paljon enemmän kunniaa ja kiitosta kuin se, että Jumala sulkisi suurimman osan ihmisistä ikuisiin helvetin kärsimyksiin. Sellainen osoittaisi kyllä rankaisijan voimaa, mutta ikuinen helvetti ei osoita Jumalan rakkautta, viisautta eikä pelastamisen voimaa. Yksi pahimpia asioita ikuisen helvetin opissa on se, että se vääristää kuvan ja käsityksen rakkauden Jumalasta aivan hirveäksi ja aivan toisenlaiseksi kuin mitä Raamattu sanoo ja ihmiset kokevat sydämessään. Ikuisen helvetin opin kohtuuttomuus on vienyt monelta uskovalta uskon ja estänyt monia etsijöitä uskomasta niin julmaan Jumalaan.”

Vastaan näihin nyt.

(1) argumentti historiasta.

Monet henkilöt ovat kyllä olleet universalismin kannalla läpi historian. On kuitenkin eri asia sanoa, että Kristityt ovat uskoneet universalismiin, kuin sanoa ihmisten, jotka pitävät itseään Kristittyinä, uskoneen universalismiin. Liberaali teologien keskuudessa universalismi tuntuu olevan ortodoksia, Roomalaiskatolisen ”kirkon” nykyinen Paavi vaikuttaa lausuntojensa perusteella universalistilta, niin kuin myös ”Kristilliset” kirjakustantajat, jotka julkaisevat Rob Bellin kaltaisia ”Love Wins”, tai WM P. Youngin ”The Shack” teoksia, jotka huutavat universalismia. Paavali kirjoittaessaan kirjettään Galatalaisille tiedosti jo monien väärien evankeliumien olemassaolosta. Siispä jonkin asian pelkkä olemassaolo läpi historian ei osoita sen totuudenmukaisuutta – edes silloin kun tätä asiaa kannattavat kutsuvat itseään Kristityksi.

Jouko Piho näyttää myös yhdistävän opin ikuisesta rangaistuksesta helvetissä, Rooman syyksi. Hän sanoo universalismin romuttavan tämän ”Roomalaiskatolisen kirkon harhaopin”. Kirkkohistoriaa hieman tutkineena henkilönä tiedän tämän olevan absurdi väite, sillä vaikka emme ottaisikaan huomioon Raamatun muuttumatonta todistusta, kirkkohistorian todistus ikuisesta rangaistuksesta ja Kristuksen pelastavasta sovitustyöstä, valittujen (Ilm. 5:9) puolesta (tämä on tärkeää vastatessa kolmanteen argumenttiin) on kirjava ennen Augustinusta, saati Roomalaiskatolista kirkkoa:

Barnabas (A.D. 70)
“Pimeyden tie on kieroutunut ja on täynnä kirousta. Se on ikuisen kuoleman ja rangaistuksen tie.”

Clement of Rome (A.D. 96)
“Päivät ja yöt sinä olit ahdistunut koko veljeskuntasi puolesta, jotta Jumalan valittujen määrä tulisi pelastetuksi.”

Kirje Diognetukselle (A.D. 125-200)
”Sinun kuuluisi pelätä sitä mikä todellisesti on kuolema, joka on varattu niille jotka tuomitaan ikuiseen tuleen. Se vaivaa loppuun asti niitä jotka ovat siihen syyllistyneet.”

Polycarp (A.D. 135)
”He halveksivat kaikkia tämän maailman vaivoja, vapauttaen itsensä ikuiselta rangaistukselta yhden tunnin rangaistuksen kautta… Sillä he pitivät näköetäisyydellään paon siltä tulelta jota ei ikinä sammuteta.”

Hermas (A.D. 150)
”Jumala siirtää taivaat, vuoret, kukkulat ja meret, jotta kaikki asiat selkiävät Hänen valituille niin, että Hän antaa heille siunauksen, jonka Hän on heille luvannut… Valkoinen osa on se aika, joka on tuleva, missä Jumalan valitut oleskelevat. Niin kaikki jotka ovat Jumalan valitsemat ikuiseen elämään tulevat olemaan virheettömät ja puhtaat.”

”Syntiset tulevat hukkumaan, sillä he tekivät syntiä eivätkä tehneet parannusta.”

”Ne jotka eivät ole tunteneet Jumalaa ja tekevät pahaa tuomitaan kuolemaan. Kuitenkin, ne, jotka ovat tunteneet Jumalan ja nähneet Hänen suuret tekonsa, mutta silti jatkavat pahassa, heitä rangaistaan rajummin, ja kuolevat ikuisesti.”

Justin Martyr (A.D. 150)
“Niin kuin Jaakob palveli Laabania täplikkään ja kirjavan karjan edestä, niin myös Kristus palveli ristille asti kaikenlaisia ihmisiä, hankkien heidät verensä ja ristin mysteerin kautta.”

”Sillä me uskomme… että jokainen ihminen tulee kärsimään rangaistuksen ikuisessa tulessa hänen omien ansioidensa mukaan”

“Epäoikedenmukaiset ja hillittömät tulevat rangaistuksi ikuisessa tulessa.”

Tatian (A.D. 160)
“Me jotka olemme nyt helposti altistuneet kuolemalle, tulemme saamaan kuolemattomuuden joko ilossa tai kivussa.”

Irenaeus (A.D. 180)
“Hän tuli pelastamaan kaikki, kaikki, minä sanon, jotka Hänen kauttansa ovat syntyneet uudesti Jumalalle: lapset, pienokaiset, nuoret ihmiset, ja vanhat ihmiset… Jeesus on heidän Pelastajansa jotka uskovat mutta niiden Herra jotka eivät usko. Tämän seurauksena Kristus on ilmoitettu evankeliumissa… luvaten antaa elämänsä lunnaiksi, monien edestä.”

”Kun se määrä jonka Hän omassa päätöksessään ennalta määräsi tulee täyteen, kaikki he jotka ovat värvätyt elämään nousevat jälleen.”

”Sen kaltaisille, Hän on asettanut iankaikkisen kadotuksen leikaten heidät pois elämästä… Ne jotka uskovat Häneen tulevat olemaan puhtaita eivätkä altistu kärsimykselle. He saavat taivaan valtakunnan… Jumalattomat, pilkkaajat, moraalittomat… Herra julistaa näiden lähettämisen ikuiseen tuleen.”

Tertullian, Cyprian, Methodius, Lactantius, Eusebius, Julius, Hilarionlista jatkuu samankaltaisten lausuntojen ohella – kaikki he elivät aikavälillä 100-400, ennen virallista Roomalaiskatolista kirkkoa (tästä on nyt paljon väittelyä).

(2) argumentti Kreikan kielestä.

Jouko Piho sanoo kreikan sanan αἰώνιος, ία, ιον (aionios, aionia, aionion) viittaavan tiettyyn aikaan, ja koska tämä on muutettu sanaksi aeternus, joka kuvaa ikuisuutta, on käsityksemme helvetistä korruptoitunut. Tämä vaikuttaa enemmän hätiköidyltä copy – paste argumentilta, sillä aionios tarkoittaa ajan-pituista, käytännössä ikuista, loppumatonta, osaan ottamista siitä mikä kestää ajan, kontrastoituna siihen, mikä on vain hetkellinen ja häviävä. Sanalla on molemmat merkitykset, ”age-long” ja ”eternal”. Sanan ei tarvitse olla identtinen sen iakaikkisuuden kanssa, millä viitataan Jumalan iankaikkisuuteen, sillä onhan Hän ollut olemassa ”kauan ennen” helvettiä, saati sitten Jumalan omien iankaikkista elämää taivaassa.

Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa (25:46): ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” Iankaikkinen rangaistus asetetaan vasten iankaikkista elämää. Molemmissa käytetään Sanaa aionion:

καί άπελεύσονται οὖτοι είς κόλασιν αἰώνιον οἱ δὲ δίκαιοι εἰς ζωὴν αἰώνιον.

Sanoja aionios, aionia, aionion, käytetään elämästä, joka jatkuu aina eteenpäin, niin kuin myös rangaistuksesta joka jatkuu aina eteenpäin: Matt. 18:18; 19:16, 29; 25:41; Mark. 10:30; 16:18; Luuk. 18:18, 30; Joh. 3:15, 16, 36; Apt. 13:48 jne. Jouko Pihon argumentti kääntyy päälaelleen, sillä nyt hänen logiikallaan iankaikkisen elämän kuuluisi olla ajaltaan myös rajattu, ja niinpä se kuuluisi kääntää tietyn ajan elämäksi.

Raamatunkirjoittajat käyttivät sanaa aionios ja tarkoittivat sillä ikuista, ja tämä on selvää, jos alistumme Raamatun auktoriteetille määritellä teologiamme, emmekä teologiamme Raamattua.

(3) argumentti Kristuksen sovitustyöstä.

Minun täytyy tunnustaa, että tietyllä tavalla nostan hattua Jouko Piholle tästä, kuinka hän aivan oikein muistuttaa Jeesuksen sovitustyön ristillä olevan ihmistä vahvempi. Mistä olen surullinen, on se, että Jouko seuraa jonkin sortin vapaiden suuntien arminiolaista käsitystä ihmisen vapaudesta ja ristin tarkoituksesta (Jeesus kuoli jokaisen henkilön syntien puolesta) yhdistettynä Jumalan kaikkivaltiudella sen loogisiin, mutta sekaviin johtopäätöksiin.

Kun hyväksyt Raamatun opetuksen Jeesuksen sovitustyön luonteesta (rangaistuksellinen, vihan poistava sijaiskärsimys), voimasta, ja sen seurauksista (voit kuunnella opetukseni liittyen tähän tästä), ei ole enää kyse arminiolaisuudesta vs. kalvinismista, vaan kalvinismista vs. universalismista.

Raamattu todistaa meille selkeästi sen, että Jeesuksen ristinkuolema ei ollut jokaisen ihmisen edestä, vaan niiden edestä, jotka Jumala käsittämättömässä rakkaudessaan ja armossaan on uskon kautta valinnut pelastukseen:

”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä… Minä annan henkeni lampaiden edestä… Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Joh. 10:11, 15, 25-28. Jeesus antoi henkensä omien lampaidensa edestä ja jokainen ei ole Hänen lampaansa.

”Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun – ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun – ja minä olen kirkastettu heissä.” Joh. 17:9-10. Ne joiden puolesta Jeesus rukoili juuri ennen ristinkuolemaansa, ovat ne, joiden edestä Hän antoi myös henkensä. Tämä (Jumalan vapaus armahtaa kenet Hän tahtoo) loukkaa luonnollisen ihmisen ylpeyttä, sillä hän ei ymmärrä mitä armo merkitsee. Armo on luonnolliselle ihmiselle jotakin, mitä hänen täytyy saada, ja jos hän ei sitä saa, on Jumala epäoikeudenmukainen. Voi ihmisen ylpeyttä ja sokeutta nähdä omaa tilaansa (Room. 1:18-3:20).

Jouko Piho kirjoitti:

”Jeesuksen veren pelastava voima menee meidän maanpäällisen elämämme ajan yli ja ulkopuolelle ollen niin voimakas, että lopulta Jeesuksen ristinkuolema tulee merkitsemään kaikkien pelastumista.”

Pelastumista miltä? Tietääkö Jouko, että ihminen ei tarvitse pelastumista perimmäisesti helvetiltä, vaan Jumalalta? Nykypäivän ajatus siitä, että helvetti on erotus Jumalasta, on täysin vieras Kirjoituksille. Helvetti on erotus Jumalan yleisestä armosta, yleisestä rakkaudesta, ja pitkämielisyydestä, mutta se on paikka, jossa Jumalan täydellinen vanhurskaus, oikeudenmukaisuus, ja viha jota syntinen on kerännyt itsensä päälle koko elämänsä ajan (Joh. 3:36; Room. 2:5), vapautetaan voimalla, ja ikuisesti. Raamattu todistaa, että Jumala pelastaa meidät Häneltä itseltään, Hän pelastaa meidät itse, Hän pelastaa meidät itselleen, ja Hän pelastaa meidät itsensä tähden.

Mitä Jouko Piho ei myöskään ota huomioon on se, että ihmisellä ei ole voimaa ikinä – ei edes miljoonien vuosien jälkeen helvetissä luottaa Jeesukseen Kristukseen, sillä he edelleen vihaavat Häntä, ovat kuolleita synneissään, sillä se sama kivisydän jonka kanssa he kuolevat, on sama sydän, joka heillä on helvetissä. He eivät pysty alistua, sillä he eivät tahdo alistua. Käsitys mikä Jouko Piholla on siitä, että tämä alistuminen on kova paikka ateisteille jne. mutta lopulta he alistuvat ja uskovat, tekee ihmisestä loppupeleissä kaikkivaltiaan koskien pelastustaan, unohtaen, että pelastuminen ei ole ihmisen päätös, vaan Jumalan lahja. Monergistinen kaikista näkökulmista, synergistinen, ei mistäkään näkökulmasta:

Päätös ja vapaa tahto pelastaa ihmisen – Jumalan päätös ja Jumalan vapaa tahto.

Jumala on antanut omilleen uuden sydämen ja he ovat uskoneet tästä sydämestä. Jokainen ateisti tietää Jumalan olevan olemassa (Room. 1:18-21), ja he tulevat tietämään tämän vielä selkeämmin helvetissä. Ei ole kyse siitä ”uskovatko” he Häneen tiedostavalla tasolla vaan siitä, rakastavatko he Jumalaa? Luonnollinen ihminen ei kykene rakastamaan Jumalaa. Taivas ei ole paikka niille jotka haluavat taivaaseen vaan niille, jotka haluavat Jumalan.

Ihmistä ei osoiteta iankaikkiseen elämään, kun hän uskoo, vaan ihminen uskoo, sillä hänet on ennen aikojen alkua osoitettu ikuiseen elämään: ”Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.” Apos. 13:48.

Jumala pelastaa omansa tässä ajassa, antaen heille uuden sydämen tässä ajassa, niin kuin Hesekiel 36:26-27 todistaa: ”Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.”

(4) argumentti Jumalan tahdosta.

Jouko Piho kirjoittaa:

Jumala ei ole sadisti. Kun rangaistukset ovat täyttyneet ja tehneet tehtävänsä, Jumala voi ja tahtoo armahtaa luotujaan”.

Tämä on täysin ristiriidassa sen kanssa mitä Raamattu opettaa Kristuksen sijaiskärsimyksestä. Koko evankeliumi lepää siinä, että Jeesus Kristus on jo kärsinyt rangaistuksen Hänen omiensa edestä! Miten kukaan voi edes leikitellä ajatusta siitä että ihminen voisi täyttää Jumalan oikeuden ja ”kärsiä” rangaistuksensa? Jeesus kärsi omiensa jokaisen synnin edestä, myös epäuskon, joten oikeutusta tällaiselle ”opettavalle” rangaistukselle ei ole. Jumala ei rankaise kahta kertaa samasta synnistä. Jumalalla ei ole enää yhtäkään estettä minkä takia Hän ei voisi armahtaa omiansa juuri nyt. Hän on täysin vapaa antamaan uskon lahjan juuri nyt. Hän on tällä hetkellä vanhurskas ja jumalattoman vanhurskauttaja.

Jos Jumalan tahtoa armahtaa edelleen estää jokin niin silloin, Kristuksen sovitustyö ei tyydyttänyt Jumalan vihaa täysin. Hänen elämänsä ei ollut elämä Hänen omiensa edestä. Joko Hän tyydytti Jumalan vihan ja vahvisti lain, tai ei. Jos tähän vihan tyydyttämiseen tarvitaan vielä ihmisen autonominen uskon teko, on Jumala tehnyt osan ja ihminen osan ja kaikki kunnia pelastuksesta ei kuulu Jumalalle.

Monet tällaisen ”Jumala tuo armon, mutta ihminen uskon” ajatuksen omaavista ”demokraattinen-parisuhde” teologeista syvästi uskoo että, kunnian kuuluminen yksin Jumalalle on johdonmukaista tämän teologian kanssa sillä, heidän päätöksensä on niin ”minimaalinen”, että eivät he kiittele itseään pelastuksesta. Tämä on yleisin vastaus kun osoitan, että heidän pelastusoppinsa ryöstää täydellisen kunnian Jumalalta:

”En minä näe sitä niin. Kyllä minä annan kaiken kunnian pelastuksestani Jumalalle. Hän vapaasti tarjosi pelastuksen Jeesuksessa, enkä näe miten se, että minä uskoin ilman, että Hän peruuttamattomasti vaikutti sen minussa, antaisi jotenkin kunniaa minulle.”

Jopa puolustaessaan käsitystään siitä, että heidän oppinsa antaa kaiken kunnian Jumalalle, he perustelevat sen ihmiskeskeisesti: ”Minä en näe sitä niin”. Rakas Sanan tutkija: sillä ei ole merkitystä, miten sinä näet teologiasi vaan miten Jumala näkee teologiasi. Onko tämä Jumalan mielestä pelastusoppi joka antaa kaiken kunnian Hänelle? Jumala ei lakaise maton alle sitä jos pelastus on lopullisesti ihmisen kädessä ja sen jälkeen julista, että: ”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.”  Room. 9:16.

Jouko Piho jatkaa näin:

Jumala ei kuitenkaan pelasta ketään väkisin, vaan Jumala vaikuttaa ihmisissä mielenmuutosta niin, että jokainen haluaa lopulta pelastua omasta vapaasta tahdostaan.”

Jumala ei vaikuta kaikissa mielenmuutosta niin, että jokainen haluaa lopulta pelastua omasta vapaasta tahdostaan. Jokainen pelastunut uskoo Jeesukseen vapaasti, sillä hänet on vapautettu. Jonka Poika vapauttaa, se totisesti on vapaa (Joh. 8. 36). Ihmisen sydän on Herran kädessä kuin vesioja; Hän taivuttaa sen, minne tahtoo (San. 21:1), milloin tahtoo. Jumala ei ole terapeutti, joka tapaa ihmistä päivittäin, toivoen, että joku päivä tämä ihminen tulisi ”terveeksi”. Raamattu opettaa ihmisen olevan kuollut synneissään. Hän ei etsi Jumalaa, hän vihaa Jumalaa, hän on poikennut pois ja on synnin orja (Efe. 2:1; Room. 3:9-20; Joh. 8:34), joten kun Jumala pelastaa ihmisen, Hän kutsuu hänet hengellisestä haudasta pois yhtä helposti niin kuin Hän kutsui Lasaruksen. Hän ei heitä pelastusrengasta hukkuvalle, sillä tämä henkilö on jo hukkunut ja mädäntynyt meren pohjaan. Hän sukeltaa pohjaan ja luo hänet uudeksi.

”teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” Joh. 3:7-8. Niin kuin ihmisellä ei ole tekemistä hänen fyysisessä syntymisessä, niin ei hänellä ole myöskään osaa uudestisyntymisessä. Jeesus valitsi sanansa tarkoituksella (tämän takia lue oikeita käännöksiä, älä Messagea). Tuuli puhaltaa missä tahtoo, niin kuin sinun vanhempasi tekivät, mitä tahtoivat sinulta kysymättä. Niin olet myös sinä, Häneen uskova, Hänen tahtonsa seurausta, et perimmäisesti omasi.

Viimeiseksi:

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään häneen uskova hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh. 3:16.

Jumala rakasti maailmaa – minkä verran? Sen verran, että hän lähetti yhden tien, yhden Pelastajan, ettei yksikään häneen uskova hukkuisi. Hän ei rakastanut maailmaa sen verran, että Hän olisi lähettänyt monta tietä, eikä niin, että sinä voit ignoorata tämän Pojan. Ne jotka uskovat, ovat juuri ne, joista Jeesus puhui aikaisemmin: ”joka on Hengestä syntynyt.” He syntyvät tässä ajassa.

(5) argumentti Jumalan rakkaudesta ja voimasta.

Jouko Piho kirjoitti:

”En usko, että Jumala olisi niin tahdoton, rakkaudeton ja voimaton, ettei Jumala tahtoisi ja pystyisi tekemään tälle asiantilalle jotakin.”

Nyt leikitään vaarallisilla vesillä. Jouko ei ole tuomari jolla on oikeus asettaa ehdot sille, mikä tekisi Jumalasta rakastavan ja voimallisen. Ihmisen kuuluu ymmärtää, että jos Jumala ei olisi lähettänyt Poikaansa, ja olisi antanut ihmisten lisääntyä moneksi ja tämän jälkeen heittänyt heidät kaikki kadotukseen – olisi Jumala edelleen täysin rakastava, pyhä, voimallinen ja oikeudenmukainen. Sinun täytyy nöyrtyä ja ymmärtää, että ihme ei ole se, että rakastava Jumala voi tuomita ihmisen. Raamatun ensimmäiset luvut vastaavat tähän selkeästi: Rakastava ja pyhä Jumala voi tuomita maailman sen kapinan tähden. Ihme ei ole se, että ”Eesauta minä vihasin” vaan se, että ”Jaakobia minä rakastin”.

Jumala on tehnyt kaiken itselleen – Hänen oman nimensä ylistykseksi. Hän on kaikkivaltias kaiken yli. Hän saa kunniaa niin armonsa osoittamisesta, kuin myös voimansa osoittamisesta. Vain koska ihminen tykkää enemmän armosta ei anna oikeutusta sanoa Jumalalle, että Hän on velvollinen unohtamaan vihansa. Jouko Piho kirjoittaa helvetistä näin:

”Sellainen osoittaisi kyllä rankaisijan voimaa, mutta ikuinen helvetti ei osoita Jumalan rakkautta”.

Jumala osoitti vihansa ja rakkautensa ristillä – vihansa syntiä kohtaan Hänen valituissaan, ja ääretöntä rakkautta heitä kohtaan kantaessaan tämän vihan heidän edestään ja vapaasti antaen Jeesuksen vanhurskauden heidän omakseen. Jumala myös osoittaa voimansa ja rakkautensa helvetin kautta – vihansa pahantekijöitä kohtaan ja rakkautensa Hänen omaa kunniaansa kohtaan:

”Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? ENTÄ JOS Jumala, vaikka hän TAHTOO näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut kirkkauteen?” Room. 9:21-23.

”Mutta Aabraham sanoi: ‘Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.  Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme” Luuk. 16:25-26.

Jumala tahtoo näyttää vihansa. Keskustelu on päättynyt. Taivaan ja helvetin välille on asetettu suuri juopa, että sen ylitse ei mennä. Raamattu opettaa ikuista kadotusta jumalattomille. ”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.” San. 16:4.

Jumala ei saa sadistista nautintoa kadotuksesta, Hänen yleinen tahtonsa on edelleen, että ihmiset tekisivät sen mikä on oikein – uskoa ja tehdä parannus. Hänen yleinen tahtonsa on, että kukaan ei tapa, mutta kuitenkin Hänen kaikkivaltias tahtonsa oli, että Jeesus tapettiin ristillä. Samoin Hänen erikoinen rakkautensa, jota ei voida vaatia, Hän kaikkivaltiaassa tahdossaan antaa lampailleen, Jeesuksessa Kristuksessa. He saavat armon, muut saavat oikeuden – kukaan, ei saa epäoikeudenmukaisuutta.

Jumala on ollut kaikille armollinen ja hyvä. Hänen hyvyytensä on sallinut jumalattoman asua Hänen luomakunnassaan, syödä Hänen ruokiaan, perustaa perheen, matkustaa ja sallinut tämän luodun pilkata Häntä jokaisella henkäyksellään minkä tämä vetää synnissään.

Tiedän monen teistä, jotka luette tämän ajattelevan: ”Minä en ikinä palvoisi tuollaista itsekästä Jumalaa”. Minä tiedän, ja sinä et ikinä tule palvelemaan. Et, ellei Jumala anna sinulle uutta sydäntä rakastamaan, silmiä näkemään, korvia kuulemaan, tahtoa uskomaan, ja kyyneliä katumaan.

Kuitenkin minä pyydän sydämestäni, sillä Jumalan kaikkivaltius ei ole tekosyy sille, etteikö meidän sydämemme kuuluisi olla rikki niiden puolesta jotka tyhmyydessään menevät kadotukseen. Minä haluan saman huolen kuin Paavalilla (Room. 9:1-5), sillä minä tiedän etten ole itse ansainnut mitään. Me emme tiedä keitä valitut ovat ja siksi me saarnaamme evankeliumia kaikille. Jumala on asettanut evankelioinnin keinoksi jonka kautta Hänen lampaansa kuulevat Hänen äänensä ja seuraavat Häntä. Minä pyydän. Tee parannus ja luota pelastuksesi Hänelle. Sinä et voi, jos et tahdo. Mutta jos todella tahdot, olet siirtynyt kuolemasta elämään, ja tulet seuraamaan Herraasi ja Pelastajaasi päiviesi loppuun saakka. Hän on hyvä Jumala ja joka tulee Hänen luokseen, sitä ei heitetä ulos. Hän antaa iankaikkisen elämän, ei kymmenen vuoden, vaan iankaikkisen, sillä kuten Jouko Pihokin totesi – Hänen armonsa kestää iankaikkisesti. Älä halveksi Hänen pitkämielisyyttään ja hyvyyttään, älä kerrytä enempää vihaa päällesi. Luota Hänen Poikaansa, hylkää KAIKKI muu toivo, ja luota yksin Jeesukseen Kristukseen.

”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” Room. 8:29-33

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s