Roomalaiskirje 4:9-15

Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: “Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi”. Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna. Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin; ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna. Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi. Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.

File:Grechetto (Giovanni Benedetto Castiglione) - Journey of the Family of Abraham - Google Art Project.jpg

Jae 9
”Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: ”Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.” Tässä jae-jaksossa Apostoli tulee vastaamaan juutalaisten todennäköiselle vastareaktiolle koskien edellisen jae-jakson opetusta vanhurskautuksesta yksin uskon kautta. Jakeissa 1-8 hän oli osoittanut, että ihminen ei ole vanhurskautettu hyvistä teoista. Nyt jakeissa 9-12 hän tulee osoittamaan, että ihminen ei ole vanhurskautettu seremoniallisten rituaalien kautta ja jakeissa 13-15, Paavali luo kontrastin lain ja lupauksen välillä. Huomatkaamme aluksi tradition vahva vaikutus jokaisessa henkilössä, jopa kristityissä. Traditio ei itsessään ole paha asia, jokaisella kristityllä kuuluu olla traditioita, jotka ovat raamatullisia. Meidän kuuluu tarkkailla ja tiedostaa se, että jokaisella meillä on traditiomme ja jos emme huomaa niitä, olemme silloin tulleet traditiomme orjaksi. Tämä on vaarallista jos traditiomme on väärin. Juutalaisten traditiot olivat niin syvällä uudestisyntyneiden kristittyjenkin ajattelussa, että vaikka Apostoli on jo osoittanut selkeästi vanhurskautuksen olevan yksin uskosta, ei hän ole lopettanut vaan hän haluaa kumota jokaisen mahdollisen vastaväitteen ja epäilyksen. Epäuskon luonne on meissä jokaisessa ja meidän kuuluu rukoilla Jumalan armoa avaamaan korvamme kuulemaan ja silmämme näkemään kaiken sen, mitä Raamattu puhuu. Kristitty on saanut suuren siunauksen, jos hän Raamatun edessä on valmis hylkäämään kaiken sen mitä hän on ennen oppinut, jos se on ristiriidassa Sanan kanssa. Kaikille ei kuitenkaan ole tätä suotu sen tähden, että me kaikki kasvaisimme kärsivällisyydessä ja muistaisimme minkälaisesta turmeluksesta meidät tullaan tekemään vapaaksi. Huomaamme Paavalin kärsivällisyyden ja ennen kaikkea Jumalan kärsivällisyyden, sillä nämä jakeet on kirjoittanut Pyhä Henki Paavalin kautta, ei Paavali Pyhän Hengen kautta.
Paavali haluaa osoittaa, että ympärileikkauksella ei ole mitään vaikutusta vanhurskaaksi julistamiseen. Hän kysyy: ”Siunaus oli Aabrahamille, Daavidille ja kenelle muulle? Ympärileikatuille? Ympärileikkaamattomille? Molemmille?” Juutalainen vastaus on: ”Vain ympärileikatulle.”
Paavali oli jo aikaisemmin painiskellut ei-uskovien juutalaisten kanssa, jotka olivat ryömineet seurakuntiin ja esitelleet toisen evankeliumin, joka vaati ympärileikkausta pelastukseen. Hän kirjoitti Galatalaisille: ”Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi. Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne. Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” Gal. 6:12-15.
Apostolien Teot (15:1) kertoo, että: ”Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: “Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua”. Katso myös Room. 2:25-27; Gal. 5:2, 6, 12; Fil. 3:2, 3. Näiden valossa Paavalin kysymys on ymmärrettävä ja hänen antama vastauksensa on loistava.

Jae 10
Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.” Kristuksen vanhurskaus oltiin luettu Aabrahamille uskon kautta kauan ennen kuin hän oli ympärileikattu. Tämä tulee selväksi Raamatun kronologiasta. (1) ”Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” 1. Moos. 15:6. (2) ”Ja Abram oli kahdeksankymmenen kuuden vuoden vanha, kun Haagar synnytti hänelle Ismaelin.” 1. Moos. 16:16. (3) ”Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut. Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin. Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin. Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä” 1. Moos. 17:23-26.
Aabraham oli 99-vuotias kun hänet ympärileikattiin ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin samana päivänä. Ismael oli 13-vuotias kun hänet ympärileikattiin. Ismael ei ollut edes syntynyt kun Jumala oli julistanut Aabrahamin vanhurskaaksi. Vanhurskautuksen ja ympärileikkauksen välillä oli vähintään 14-vuotta. Aabraham julistettiin vanhurskaaksi ennen ympärileikkausta ja tässä suhteessa hän oli pakanan kaltainen ja Apostoli voi todeta, että ympärileikkauksella ei ole mitään tekemistä vanhurskautuksen kanssa.

Jae 11-12
Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin; ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.” Nyt Paavali selittää ympärileikkauksen todellisen roolin. Ympärileikkaus on merkki ja uskonvanhurskauden sinetti. Esinahkan leikkaaminen kuvaa syyllisyyden ja synnin rangaistuksen leikkaamista pois uskon kautta. Ympärileikkaus oli sinetti, tarkoittaen sitä, että Aabrahamille tehtiin varmaksi Jumalan lupausten luotettavuus. Merkit ja sinetit ovat hyvin tärkeitä, mutta on mahdollista antaa niille arvo, joka ei niille kuulu. Merkit ja sinetit eivät nimittäin pelasta ketään. Jumala loi sateenkaaren taivaalle merkiksi siitä, että Hän ei enää hukuttaisi maailmaa, mutta tämä sateenkaari ei pelasta ketään tulvalta. Se yksinkertaisesti sinetöi sen, että Jumala ei enää tuhoa ihmiskuntaa vedellä. Aviosormus ei tuo liittoon onnea, mutta se on merkki siitä, että jotkut ovat sitoutuneet rakastamaan toisiansa. Siispä merkit eivät ole arvottomia vaan tärkeitä. Meillekin on annettu sinetti Pyhässä Hengessä, joka on meille vakuus siitä, että Jumala pitää meidät loppuun saakka: ”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.” Efe. 1:13-14.
Koska sinetit ja merkit eivät pelasta ketään ja siksi on hyvin väärin julistaa kasteen tai ehtoollisen tuovan vanhurskautusta saati pelastusta. Kasteellinen pelastuminen ja uudestisyntyminen ovat toinen evankeliumi, sillä se ei ymmärrä armon merkitystä ja vaatii vanhurskautusta joka ei ole ilman tekoja. Aabraham vanhurskautettiin ennen ympärileikkausta ja kenenkään ei tarvitse odottaa kastetta tai ehtoollista, vaan vanhurskautus tulee uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Tämän jälkeen on oikein mennä kasteelle, sillä se on Jeesuksen käsky ja merkki siitä, että edellinen elämä on jäänyt taakse ja uusi on tullut tilalle.
Aabraham on siis kaikkien niiden ympärileikkaamattomien isä, jotka uskovat ja kaikkien niiden isä, jotka ovat ympärileikattuja ja uskovat. Nämä kaksi ryhmää ovat yhdessä yksi ryhmä eli seurakunta. Aabrahamia kutsutaan uskovien isäksi, ei sen tähden, että Aabraham olisi ollut ensimmäinen vanhurskautettu ihminen, sillä esimerkiksi Nooa ja Aabel olivat vanhurskautetut ennen häntä. Aabraham oli kuitenkin ensimmäinen, jonka kautta tämä vanhurskautuksen tapa tehtiin julkiseksi ja sen tähden jokainen joka uskoo, niin kuin Aabraham, ovat tässä mielessä hänen lapsiaan, sillä he seuraavat hänen esimerkkiään.
Varoittakaamme niitä jotka tekevät merkeistä ja sineteistä pelastuksen ehdon. Varoittakaamme kasteeseen nojaavia niin kuin Paavali Galatalaisia: ”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Gal. 5:2-6. Vanhurskautuksessa ei ole tilaa meidän teoillemme, siinä on tilaa vain Kristuksen teoille. Kuitenkin ihmisellä on tapana pyrkiä saamaan itselleen niin paljon kunniaa kuin vain mahdollista.

Jakeet 13-14
”Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.” Nyt Apostoli luo kontrastin lupauksen ja lain välillä.
Lupaus → Liitto → Armo → Usko → Varmuus

Laki → Pentateukki → Suoritus → Teot → Ehdollinen

Lupaus viittaa 1. Moos. 12:1-3; 13:14-17; 15:5-21; 17:1-8. Aabrahamille luvattiin Kanaanin maa ja että hänen jälkeläisiänsä olisi yhtä paljon kuin maassa tomua. Hänelle luvattiin myös, että: ”sinun siemenessäsi (Jeesuksessa Kristuksessa) tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat.” Aabraham ei ansainnut lupausta teoilla kuten jakeet 1-5 osoittivatkin vaan se tuli hänelle uskonvanhurskauden kautta. Lupaus on varma ja muuttumaton sillä sen antaja on muuttumaton. Jos joku olisi perillinen tekojen tähden, olisivat armo ja usko tehty tyhjäksi ja lupaus olisi täysin turha sillä yksikään ei voisi täyttää lain vaatimia ehtoja. Kirjeessään Galatalaisille, Apostoli tekee selväksi, että 400-vuotta myöhemmin ilmestynyt kirjoitettu laki ei voi tehdä lupausta tyhjäksi: ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: “Ja siemenille”, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: “Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.” Gal. 3:16-17. Lain tehtävä ei ollut pelastaa vaan: ”se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat” Gal. 3:19-22. Muistakaamme, että: ”jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:29.

Jae 15
”Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.” Lakia (νόμος, nomos) ei ole tarkoitettu pelastamaan, vaan paljastamaan ihmisen syntisyys joka varoittaa Jumalan vihasta. Paavali itse oli yrittänyt hyvin kovasti pelastua lain kautta ja epäonnistunut. Hän kuitenkin Jumalan armosta tuli ymmärtämään, että laki saa aikaan vihaa ja tuomitsee syntisen. Laki kiroaa jokaisen joka yrittää tulla vanhurskaaksi sen kautta mutta rikkoo sitä edes yhdessä kohtaa. Laki on siis voimaton pelastamaan mutta hyvin voimakas tuomitsemaan. Ainoa ihminen jota se ei kyennyt tuomitsemaan oli Jeesus Kristus, todellisesti Jumala ja todellisesti ihminen. Jeesuksen tähden voimme sanoa Spurgeonin lailla: ”Minulla on suuri tarve Kristukselle. Minulla on suuri Kristus tarpeelleni.” Lue myös Room. 8:1-4.
Missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomusta ja missä ei ole rikkomusta, siellä ei myöskään tarvita Pelastajaa. Tätä ei voida tulkita niin, että ennen lain antamista ihmiset eivät olleet syyllistyneet rikkomuksiin. He olivat ja he myös tiesivät tämän ja heidän rikkomukset olivat niin suuret, että Jumala hävitti vedenpaisumuksessa kaikki ihmiset lukuun ottamatta yhtä perhettä, joka oli turvassa Nooan Arkissa. Laki on asetettu meidän omaantuntoomme ja Jumalan Kirjoitetussa Sanassa tämä on tehty entistäkin selkeämmäksi ja molemmat ovat meidät tuominneet, niin kuin toinen luku tekee selväksi (Room. 2:12). Paavalin yksinkertainen tavoite on saada hänen kuulijansa hylkäämään kaiken omavanhurskauden ja muistamaan, että pelastus on yksin Kristuksessa Jeesuksessa, joka on meidän Nooan Arkkimme.

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s