Kanaanin valloitus – ei mitään anteeksipyydettävää

Kanaanin valloituksen kehitystä tutkiessa muutaman kysymyksen kuuluu nousta mieleemme. Olivatko kanaanilaiset yhtään sen syntisempiä kuin me suomalaiset? Voisimmeko löytää syntejä kanaanilaisten keskuudesta, joita emme voisi löytää omasta kaupungistamme tänä päivänä? Meidän kuuluu olla varovaisia vastatessamme. Minä uskon, että vastaus näihin kysymyksiin on negatiivinen. Toinen kysymys siis nousee ja se on tämä. Miksi Jumala julisti pyhän sodan kanaanilaisia vastaan, mutta Hän ei ole julistanu sitä meitä vastaan? Jos haluat ymmärtää edes hieman siitä, mitä luet alempana, sinun täytyy nähdä synnin järkyttävyys. Jos sinulla on kevyt, hyväksyvä asenne syntiä kohtaan niin, että voit katsoa syntiä ja vain kävellä pois. Ja jos voit kuunnella Jeesuksen nimeä pilkattavan ilman, että se leikkaa kivuliaasti olemuksesi syvimpään osaan asti – et tule ymmärtämään tätä, että Jumala on Pyhä. Jumala on niin Pyhä, että Hän ei vain voinut napsauttaa sormiaan ja hoitaa omiansa pelastukseen. Hänen pyhyytensä ei ikinä ole ollut erossa Hänen rakkaudestaan.
Hän on lähettänyt oman Poikansa, ainoan Poikansa – Hänellä on vain Yksi Poika. Ja meidän syntiemme takia Isä ei säästänyt Poikaansa. Rakkaudestaan Isää kohtaan, Poika ei halunnut tulla säästetyksi. Jumala säästi Aabrahamin pojan, mutta Hän ei säästänyt ainoaa Poikaansa.
Syy minkä takia me löydämme vaikeuksia Kanaanin valloituksesta on, että me emme tajua mitä synti on ja mitä sen poispyyhkiminen vaatii. Tämä on ymmärrettävää tiettyyn pisteeseen asti, mutta olemme hengellisesti sokeita jos emme ymmärrä suuremman kysymyksen olevan, että miksi Jumala ei ole tullut ja tuominnut meitä? Miksi Hän ei ole vain avannut taivasta ja yksinkertaisesti tuhonnut meitä? Sillä jos Hän tekisi niin, Hän olisi edelleen täydellisen oikeudenmukainen ja täydellinen rakkaus. Jos et usko tätä, sinä et usko Raamatun Jumalaan. Mistä siis Kanaanin valloituksessa oli kyse?

Jumalan tuomion toteutus
40 vuotta ennen Kanaanin valloitusta Jumala puhui Moosekselle nämä sanat:

”Kun Herra, sinun Jumalasi, on hävittänyt ne kansat, joita sinä menet karkoittamaan tieltäsi, ja kun olet karkoittanut heidät ja asettunut heidän maahansa, niin varo, sittenkuin he ovat hävitetyt sinun tieltäsi, ettet kietoudu heidän pauloihinsa heitä seuraamaan, ja ettet etsi heidän jumaliansa ja kysy: ’Miten oli näiden kansojen tapana palvella jumaliansa, että minäkin tekisin niin?’” 5. Moos. 12:29-30.

Jumala teki selväksi, että Kanaanin valloituksessa olisi kyse Hänen tuomiostaan tälle pahalle yhteiskunnalle ja siten se olisi ensisijaisesti Hän, joka hävittäisi nämä kansat. Mooses varoitti israelilaisia, että heidän ei ikinä kuuluisi ylistää Jumalaa niin kuin kanaanilaiset ylistivät omia jumaliaan – ”Älä tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa: omia poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet. Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” 5. Moos. 12:31-32.
Maa, joka israelilaisille annettaisiin oli raivostuttavan paha, jossa ihmisten kulttuuri oli julmaa sanan todellisessa merkityksessä. Tiedämme useammista jae-jaksoista, että kanaanilaisten seksuaalisen perversion luonne oli kauhistuttava ja väkivalta sekä julmuus suuri. Näiden polyteististen ihmisten jumalat olivat heidän itsensä valmistamia niin, että ne ’sallivat’ minkä tahansa kieroutuneen uhrin (lapset). Mooseksen – johtajan ja profeetan kautta, Jumala julisti tuomionsa tälle maalle.
Toinen tärkeä jae-jakso huomioida on 5. Moos. 27:1-3 – ”Niin Mooses ja Israelin vanhimmat käskivät kansaa sanoen: ”Noudattakaa kaikkia niitä käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan. Ja kun menette Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, pystytä itsellesi suuria kiviä ja sivele ne kalkilla. Ja kirjoita niihin kaikki tämän lain sanat, kun menet joen yli siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.”
Joosua toimi tämän käskyn mukaan Jerikon ja Ain voiton jälkeen – valloituksen alussa, kun hän vei kaikki ihmiset Eebalin vuorelle – aivan Kanaanin keskelle ja piti suuren juhlan, missä luettiin kaikki lain sanat, siunaukset ja kiroukset, aivan niin kuin lain kirjassa oli kirjoitettuna. Tämä rohkea retki maan keskiön korkeimmalle huipulle antoi merkin heidän varmuudestaan koskien sitä, että he toimivat kuuliaisuudesta Jumalalle ja että Hänen pyhä lakinsa olisi heidän auktoriteettinsa, kun he asettuisivat maahan. Tämä myös antoi tiedon kanaanilaisille siitä miksi heidät hävitettäisiin. Tämä oli sen tähden, että he vihasivat tätä lakia ja tekivät suurta syntiä Jumalaa vastaan.

Rauha ja armo tarjottiin kaikille kaupungeille
”Kun lähestyt jotakin kaupunkia sotiaksesi sitä vastaan, tarjoa sille ensin rauhaa. Ja jos se suostuu tarjoamaasi rauhaan ja avaa sinulle porttinsa, suorittakoon kaikki siellä oleva kansa sinulle työ-veroa ja palvelkoon sinua. Mutta jos se ei tee rauhaa sinun kanssasi, vaan valmistautuu taistelemaan sinua vastaan, niin piiritä se.” 5. Moos. 20:10-12.
Jumala antoi Mooseksen kautta säännöt sodalle ja nämä sisälsivät tarkan ohjeistuksen tarjota armoa maan asukkaille. Rauhaa kuuluisi aina tarjota tietyillä ehdoilla.
Myöhemmät käskyt ohjeistivat, että miespuoliset, jotka päättivät taistella ja kieltäytyivät rauhasta, surmattaisiin, mutta naiset ja lapset, karja ja kaikki muu säästettäisiin. Tämä ohjeistus koski kauimmaisia kaupunkeja, mutta mitä tuli seitsemään ydinkaupunkiin, niiden kohtalo oli tuhoutua täysin. Näin ei kuitenkaan olisi jos he hyväksyisivät rauhan ehdot. Rauhan ehto oli, että he olisivat alamaiset Israelin laeille, Kymmenelle Käskylle, jonka ainoa elävä Jumala oli antanut. Heidän kuului siis luopua Jumalan pilkastaan.
Tämä ymmärrys on varmistettu Joosuan Kirjassa 11:16-20 jossa koko maahan viitataan, mutta kuitenkin teksti sanoo: ”Eikä ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan Israelin kanssa, paitsi ne hivviläiset, jotka asuivat Gibeonissa.” 5. Moos. 7:1-3 ei ole ristiriidassa tämän kanssa, sillä ne jakeet puhuvat siitä, mitä tapahtuu, kun rauhan ehdot on hylätty.
5. Moos. 9:4 puhuu enemmän siitä miksi kanaanilaisten tuomio tapahtui:

”Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ’Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi.”

Tämän tähden israelilaiset lähetettiin voittamaan kanaanilaiset. Heitä ei hävitetty tai ajettu pois yksinkertaisesti sen takia, että israelilaiset voisivat asettua asumaan, vaan koska kanaanilaiset olivat pahoja ja ansaitsivat tuomion. Heidän syyllisyyttään voitaisiin kuvailla roomalaiskirjeen luvusta 1, jossa luemme nämä sanat:

”sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.” 

He tiesivät paremmin, mutta he pitivät totuutta vääryyden vallassa (Room. 1:18). Raamattu opettaa koko ihmiskunnan tietävän, että on yksi todellinen Jumala. Mutta tämä Jumala ei kelpaa heille ja Jumala joka hallitsee kaikkea ja kaikkia, ei ole toivottu ja siten torjuttu. Tämän takia, kun Jumala päättää tuomita yksilön tai yhteiskunnan, Hän on täydellisen oikeudenmukainen. Silti tässäkin tapauksessa Jumala osoitti armollisuutensa pelastamalla prostituoitu Rahabin Jerikosta.

Huomatkaamme myös, että vaikka Jumala tänäänkin on tarjonnut armahduksen ja pelastuksen jokaiselle, joka uskoo – kukaan ei näihin suostu, vaan kaikki lähtevät mieluummin sotimaan Jumalaa vastaan ellei Jumala suo heille uutta sydäntä. Miksi? Sillä:

“lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” Room. 8:7.

Armon ja tuomion perusta
”Silloin Joosua rakensi Eebalin vuorelle alttarin Herralle, Israelin Jumalalle… Ja hän kirjoitti siellä kiviin jäljennöksen Mooseksen laista, jonka tämä oli kirjoittanut israelilaisille… ja sen jälkeen hän luki kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, aivan niin kuin lain kirjassa on kirjoitettuna.” Joos. 8:30, 32, 34.
Israelilaiset tietyllä tavalla lunastivat Kanaanin maan itselleen asettamalla muistomerkit Eebalin vuorelle, mutta kyseessä oli paljon muustakin.
Eebalin juhla pidettiin tarkasti lain ohjeiden mukaan aina alttarin rakennukseen asti (5. Moos. 27:5). Suuri joukko ihmisiä kuunteli, kuinka lain pyhät sanat, siunaukset ja kiroukset luettiin. Kaikki mitä Joosua teki, noudatti Jumalan säädöstä (ja tämä esimerkki pysyy yhä standardina seurakunnille).
Toiseksi, ylistys asetettiin elämän kärkipäähän. Eebalin juhla antoi viestin israelilaisille ja tämän päivän kristityille, että pelastuksen ja hengellisen vaelluksen tarkoitus (ylistys Jumalalle) ei ikinä saisi kadota katseestamme. Jokainen matkan vaihe ja jokainen voitto täytyy olla merkitty ylistyksellä. Ylistyksen kuuluu myös olla Jumalan mielenmukainen ja niin kuin israelilaiset eivät saaneet kopioida kanaanilaisten ylistystä, niin ei seurakunnankaan kuulu kopioida ja miettiä: ”miten maailma haluaisi ylistää”.
Jumalan standardi ja armollisuus kirjoitettuna kiville Eebalissa julistettiin myös kanaanilaisille, eikä ainoastaan israelilaisille. Heidän vastauksensa näihin määräisi heidän heimojensa kohtalon.

Hengellistäessämme Eebalin vuoren viestin meille tänä päivänä nämä neljä asiaa ovat selviä: (1) Tarkka kuuliaisuus Jumalalle. (2) Kiitoksen antamisen välttämättömyys kaikissa asioissa. (3) Kristityn elämän (elämä Jumalan kunniaksi) standardien säännöllinen muistaminen. (4) Todistamisen velvollisuus.
Tuosta päivästä eteenpäin suuri standardi oli asetettu todistukseksi 915 metrin korkeuteen. Mutta kuitenkin tästä kuullessaan, kanaanilaiset ottivat hyökkäysvalmiin roolin Israelia vastaan.
Kanaanin kaupungit olivat pahoja kuten mainitsin. Ne olivat syyllisiä järkyttävään seksuaaliseen perversioon ja Käskyjen moraalisten standardien totaaliseen kieltämiseen. Euroopan maat eivät juurikaan eroa Kanaanista. Raamatun moraalinen tie ja sieltä löytyvä ohjeistus pysymään sillä (Ps. 119:9) on torjuttu kouluissa ja korvattu kannustuksella siveettömyyteen niin, että seksi pyhänä lahjana Jumalalta avioliitoon on tallattu. Äitiys on menettänyt todellisen merkityksensä, sillä vaarallisin paikka ihmiselle on nykyään kohtu. Lasten murha on lukemattomasti suurempi kuin mitä se ikinä oli kanaanilaisten keskuudessa. Miehet ovat heikkoja, vastuuttomia, nopeita rikkomaan liittonsa ja kannustamaan viattomien murhassa. Kuinka pitkään tämä voi jatkua ilman tuomiota? Tietysti synti ja yhteiskunnan moraalittomuus on itsessään tuomio (Room. 1:21-32).
Jumala vihasi kanaanilaisten polyteismiä ja Hän vihaa nykypäivän ateismia. Hän tuomitsi kanaanilaiset heidän siveettömyydestään ja meidän yhteiskuntamme seksuaalinen moraali on lähes yhtä inhottava. Ihminen ei kuitenkaan näe syntinsä kauheutta, vaan kannustaa toisia tekemään sitä mitä hän itse tekee (Room. 1:32). Tiedämme, että ihminen tarvitsee evankeliumia, kun hän ei näe mitään pahaa siinä missä Jumala on sanonut ”Ei”. Jumalan tuomio Kanaanissa ei ollut epäoikeudenmukainen, vaan oikeudenmukainen: ”Synnin palkka on kuolema”.

Kun siis joku henkilö kyseenalaistaa Kanaanin valloituksen moraalisuutta, kuuluu kristityn muistuttaa tätä henkilöä Jumalasta, joka on kaiken moraalisuuden standardi ja ellemme olisi luotuja Hänen kuvakseen, käsitettä moraalisuudesta ei meillä edes olisi. Kaikki mitä Jumala tekee on täydellisen oikein ja reilua. Me emme tarvitse Jumalalta reiluutta, vaan armoa. Reiluus olisi lähettänyt kaikki kadotukseen, mutta koska reiluus tapahtui ristillä ja taivaan rangaistus lankesi Kristuksen päälle – valitut saavat armon Jumalalta, Jeesuksen Kristuksen työn kautta. Ymmärtäessämme Jumalan pyhyyden ja Hänen opettaessaan meitä rakastamaan sitä, haluamme myös muistuttaa, että israelilaiset eivät taistelleet yksin; todellisuudessa he eivät tehneet esimerkiksi Jerikossa juuri mitään. Jumala teki pohjimmaisesti kaiken, osoittaakseen, että tämä ei ollut vain Hänen tahtonsa, vaan, että tämä myös tapahtui Hänen osallisuudella ja voimalla. Taisteluissa Jumala teki Israelin soturit kykeneviksi. Jos siis jollakin on kritiikkiä siitä mitä Kanaanin valloituksessa tapahtui, joutuu hän antamaan sen Jumalaa vastaan (ei sillä, että tämä olisi uudestisyntymättömälle suurikin vaiva), sillä se kaikki oli Hänen asetuksensa ja voimansa täytäntöönpanon seurausta.

Ihmiset voivat leikkiä kaikkivaltiasta ja heilutella nyrkkiään Jumalaa vastaan. Tämä ei muuta sitä, että on tuleva päivä jolloin Jumala, joka hallitsi eilen, tänään ja ikuisesti; palaa lopullisesti tuomitsemaan jokaisen miehen ja naisen, nuoren ja vanhan, jonka nimeä ei löydy elämän kirjasta – ikuiseen surmaan. Ja mitä tapahtui kanaanissa, ei ole mitään verrattuna siihen päivään. Jumalan rakkaus on Pyhä rakkaus. Kuinka mittaamaton siunaus onkaan se, että tänään on armon päivä – päivä jolloin sinut kutsutaan huutamaan avuksi Herran nimeä ja pelastumaan. Älä siis koveta sydäntäsi, vaan tee parannus ja usko pelastuksesi Kristukselle ja jos et tähän pysty, ano, että tämä suotaisiin sinulle, sillä viisas on se henkilö, joka ei lepää ennen kuin Pyhä Henki todistaa hänelle, että hän on turvassa Jumalan pohjattomassa rakkaudessa.

”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37.

“Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hep. 10:31.

Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ‘Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ‘Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Mat. 22:11-14.

Edullinen kirjasuositus: Peter Masters – Joshua’s Conquest 

Loistava saarna aiheesta: Derek Thomas – If God is Good, How Could He Command Holy War?

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s