Mitä Raamattu sanoo pelastuksesta? Vastaus Kari Hämäläiselle

Reformoitujen kristittyjen lisääntyminen Jyväskylässä ja seurakunnan istutuksen käynnistyessä on vain luonnollista, että vapaat suunnat ottavat tähän kantaa omissa seurakunnissaan. Tämä on oikein, sillä Raamattu on antanut paimenille selkeät ohjeet varjella laumaansa kaikelta siltä mikä on heidän mielestään raamatun valossa väärin. Jokaisella kristityllä kuuluu olla puhdas omatunto opettamistaan asioista, sillä kaikki mikä ei perustu uskoon on syntiä. En kirjoita tätä vastinetta iloiten, sillä henkilökohtainen arvostukseni Jyväskylän Vapaaseurakunnan johtajaa Kari Hämäläistä kohtaan on suuri, eikä se ole muuttunut hänen viimeisimmän opetuksensa jälkeen. Hänellä on pastorin sydän ihmisiä kohtaan, jopa minua, joka en vapaaseurakuntaan kuulu. Jos kuulut Jyväskylän Vapaaseurakuntaan ja lukemasi herättää kysymyksiä, pyydän sinun kääntyvän ensin paimeniesi puoleen, sillä Jumala on asettanut heidät tätä varten:

”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.” Hep. 13:17.

Opetuksensa alussa Kari antoi loistavat neuvot terveeseen raamatun tulkintaan:

  • Katso mitä koko Raamattu opettaa asiasta.
  • Ota esiin kaikki rinnakkaiset kohdat ja vertaa niitä toisiinsa.
  • Huomaa asiayhteys.
  • Huomioi miten kyseisen ajan ihmiset olisivat ymmärtäneet asian.
  • Huomioi tekstin luonne/tarkoitus. Onko kyseessä runollinen vai opillinen teksti jne.

Hän lähestyy pelastuksen aihetta neljän kysymyksen kautta:

  • Haluaako Jumala pelastaa kaikki ihmiset?
  • Millä perusteella tai mitä kautta Jumala pelastaa ihmisen?
  • Mikä on pelastuksen väline?
  • Rakastaako Jumala kaikkia ihmisiä?

Haluaako Jumala pelastaa kaikki ihmiset?
Kari lainaa kahta raamatun paikkaa: 1 Tim. 2:4 & 2 Piet. 3:9. Olen kirjoittanut erillisen kirjoituksen ensimmäiseen näistä ja voit lukea sen tästä. En tiedä onko Kari tietoinen siitä, että reformoidut uskovat Jumalan tahtovan, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Jumala ei saa sadistista iloa ihmisten joutumisesta kadotukseen. Kalvin itse kommentoi tästä (2 Piet. 3:9) jakeesta näin: ”Niin ihmeellinen on Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan, että hänelle kelpaisi kaikkien pelastuminen ja hän on itse valmis antamaan pelastuksen eksyneille” (Calvin, The Second Epistle of Peter, s. 419).
Me kuitenkin teemme raamatullisen eron Jumalan tahdon ja Jumalan asetuksen välillä,  sillä kuten Kari neuvoi, meidän kuuluu katsoa mitä koko Raamattu opettaa asiasta. Jumalan kaikkivaltius ei ole erossa Hänen rakkaudestaan, niin kuin ei ole myöskään se, että Jumalan pyhyys ja kunnia on Hänelle kaikessa ensisijainen. Paavali kirjoittaa pelastuksesta:

”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut (vertaa Matt. 7:23), hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” Room. 8:29-30.

”ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden – 
sanottiin hänelle: “Vanhempi on palveleva nuorempaa”, niinkuin kirjoitettu on: “Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin“. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!  Sillä Moosekselle hän sanoo: “Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan“. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: “Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. Sinä kaiketi sanot minulle: “Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?” Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: “Miksi minusta tällaisen teit?” Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
Room. 9:11-23.

On täysin selvää, että arminiolainen/vapaiden suuntien tulkinta näistä luvuista ei kestä koettelua. Kaikkein selkein ja luonnollisin ymmärrys luvuista on kalvinistien tarjoama.

Jeesus sanoi:

”Ja hän sanoi hänelle: ‘Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ‘Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt. 22:12-14.

Efesolaiskirje luvut 1 & 2; 1 Piet. 1:1-5; San. 16:4; Matt. 24:31; Luuk. 18:7; Room. 11; 1 Kor. 2:7; 1 Tess. 1:4; 2 Tess. 2:13; Tiit. 1:1; Ilm. 13:8 jne. kaikki puhuvat Jumalan ennaltamääräämisestä tai valinnasta.

Näiden valossa joillekin voi olla hämmästyttävää, että ottaessaan opetuksessaan aiheeksi ennaltamääräämisopin Kari Hämäläinen ei käsittele yhtäkään raamatun paikkaa, joihin kalvinistit vetoavat, vaan hän toistaa Kalvinin lauseen tästä: ”Jumalan ikuinen säädös, jolla hän määrää, mitä hän haluaa tehdä kustakin ihmisestä. Sillä Jumala ei luo jokaista samanlaiseen tilaan, vaan määrää jotkut ikuiseen elämään ja toiset ikuiseen kadotukseen.” Tämän jälkeen hän oikein myöntää, että ennaltamääräämisoppi ei ollut hänen keksintönsä (mm. Luther puhui tästä paljon Kalvinia enemmän, kun Kalvin taas tunnetaan yleisesti Pyhän Hengen teologina).

Ongelmallista on kuitenkin se, että Kari vetää ennaltamääräämisopin Augustinukseen asti ja sanoo, että tätä oppia ei ollut alkuajan kristityillä – eikä kirkkoisillä 150-300 jKr. Tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa. Tällaiset lausunnot paljastavat sen, että kotiläksyjä ei olla tehty aiheesta ja sen tähden kaikki myöhempi sanottava ei enää anna ymmärtää, että tätä asiaa oikeasti oltaisiin tutkittu. Lainaten ainoastaan Kalvinia eikä raamattua, voi moni luulla, että Raamattu ei puhu ennaltamääräämisestä. Hän ei mainitse sanallakaan, että tämä kyseinen sana toistuu useasti läpi Uuden Testamentin ja on tietyissä luvuissa erottamaton osa kirjoittajan pelastusoppia. Jos me siis haluamme olla raamatullisia ei ole kysymys siitä uskommeko ennaltamääräämiseen vai emme. Tämä ei ole vaihtoehto. Jos sinä olet raamatullinen, sinun täytyy uskoa ennaltamääräämisoppiin, sillä raamattu opettaa sitä. Kysymys on ennemmin se, mitä uskot tämän ennaltamääräämisen tarkoittavan. Jeesus ja Paavali olivat ennen Augustinusta ja hänen niin kuin Kalvinin oppi perustuu heihin. Augustinuksen ja Jeesuksen välissä olevat kirkkoisät myös jokainen puhuivat ennaltamääräämis- opista:

Klemens Roomalainen (A. D. 69).
Barnabas (A. D. 70).
Ignatius (A. D. 110).
Justin (A. D. 150).
Irenaeus (A. D. 180).
Klemens Aleksandrialainen (A. D. 190).
Tertullian (A. D. 200).
Origenes (A. D. 230).
Novatianus (A. D. 250).
Athanasios (A. D. 350).

Listaa voisi jatkaa pidemmälle, mutta joka ikinen merkittävä kirkkoisä on selkeästi puhunut ja opettanut ennaltamääräämisestä, näistä selkeimmät lausunnot kuuluvat näin:

“That virtue which holds the church together is faith, by which the elect of God are saved,” (Stromat. 50:2, p. 384.)

“According to the fitness which everyone has, He, that is, God, distributes his benefits both to the Greeks and to the Barbarians; and to them who are predestinated from among them, and are in his own time called, faithful, and elect,” (Ibid. 50:7, p. 702, 703.). – Klemens Aleksandrialainen.

“And they shall never perish:” you may hear the undertone, as if He had said to them, Ye shall perish forever, because ye are not of my sheep. “No one shall pluck them out of my hand.” Give still greater heed to this: “That which my Father gave me is greater than all. ”What can the wolf do? What can the thief and the robber? They destroy none but those predestined to destruction. But of those sheep of which the apostle says, “The Lord knoweth them that are His;” and “Whom He did foreknow, them He also did predestinate; and whom He did predestinate, them He also called; and whom He called, them He also justified; and whom He justified, them He also glorified;”–there is none of such sheep as these that the wolf seizes, or the thief steals, or the robber slays.” (Lectures or Tractates on the Gospel According to St. John. Tractates XLV to XLIX, Chapter 10.22-42, par. 6). – Origenes.

On väiteltävissä, uskoivatko he täysin samalla tavalla kuin Augustinus, mutta on täysin mahdotonta osoittaa, että he eivät olisi uskoneet tähän suuntaan. Jokainen kristitty myös uskoo kehittyvään ymmärrykseen tarkoittaen sitä, että ihmiset ovat ajan kanssa saaneet paremman ymmärryksen raamatusta ja ovat pystyneet määrittelemään oppinsa paremmin ajan kanssa, kolminaisuus on tästä hyvä esimerkki. Augustinus oli myös ensimmäinen, jonka täytyi vastata selkeään harhaoppiin koskien ihmisen vapautta (Pelagiolaisuus) jne. ja siksi hän oli ensimmäinen, jolla oli mahdollisuus systematisoida selkeästi se, mitä Raamattu opettaa asiasta. Augustinus ei keksinyt ennaltamääräämisoppia, vaan Raamattu.

Jumala tahtoo, että kaikki tekisivät parannuksen ja uskoisivat, mutta Jumala ei ole kaikkivaltiaasti asettanut, että Hän antaisi jokaiselle uskon ja parannuksen. Usko on lahja, jota ei voida vaatia ja Jumala antaa sen valituilleen, niin kuin näemme tarkastellessamme seuraavaa kysymystä. 

Millä perusteella tai mitä kautta Jumala pelastaa ihmisen?

Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että Jumala pelastaa ihmisen uskon kautta. Uskon kautta pelastaminen ei ole kuitenkaan sama asia kuin uskon perusteella pelastaminen. Usko on teko siinä missä parannus, rukous, ylistäminen jne. ja itsessään arvoton ansaitsemaan mitään. Usko ei ansaitse kenellekään mitään, Kristus on jo ansainnut kaiken omillensa. Usko on Jumalan lahja, jonka Jumala on asettanut instrumentaaliseksi keinoksi, jonka kautta ihminen saa Kristuksen vanhurskauden ja lupauksen (Room. 4). Usko ja parannus eivät riitä, Kristus riittää ja ihminen saa Kristuksen uskon kautta ja uskon hän saa Jumalalta.

Kari sanoo opetuksessaan Jumalan odottavan meidän uskoamme. Hän sanoo, että Jumala odottaa, että me tahdomme pelastua. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, jos annamme koko raamatun puhua. Jos tämä pitäisi paikkaansa yksikään ihminen ei ikinä pelastuisi, sillä raamattu opettaa ihmisen olevan hengellisesti kuollut ja radikaalisti turmeltunut. Ihminen ei ikinä tahdo pelastua, tai pikemminkin hän voi tahtoa päästä taivaaseen, mutta hän ei tahdo Jumalaa. Pelastuksessa ei ole kyse vain siitä, että sinä tietoisesti uskot Jeesukseen, paholainenkin uskoo Jeesukseen, mutta hän ei rakasta Jumalaa. Taivas ei ole niille, jotka eivät tahdo kadotukseen, vaan niille, jotka rakastavat Jumalaa. Luonnollinen ihminen vihaa Jumalaa ja hän ei etsi Jumalaa (Room. 1:18-3:20; Efe. 2:1). Kuollut ei etsi tai usko. Jotain täytyy tapahtua ensin Jumalan osalta.

Kari antaa todistukseksi kaksi jaetta (Apt. 16:31; Joh. 1:12):

”Niin he sanoivat: “Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”

 ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,”

Kyllä. Usko Herraan Jeesukseen ja sinä pelastut. Sinun täytyy uskoa. Jumala on käskenyt kaikkia ihmisiä kaikkialla uskomaan ja sinä olet velvollinen tottelemaan. Missään ei kuitenkaan sanota, että sinä itse pystyt uskomaan. Luonnollinen ihminen ei pysty, sillä hän ei tahdo. Raamattu osoittaa, että vaikka Jumala itse tulisi maan päälle, ei kukaan luonnostaan uskoisi, sillä: ”lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” Room. 8:7-8. Katso myös Joh. 6:35à.

Kari jättää myös lukematta Joh. 1:12:sta seuraavan jakeen, joka selittää sitä, miksi jotkut ottivat Jeesuksen vastaan: ”jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Joh. 1:13. Jälleen kerran asiayhteys oli tärkeä. Vain lukemalla seuraavan jakeen, ymmärrämme jakeen 12 ”olevan” reformoitu.

 Ajatus siitä, että Jumala odottaa ihmisessä tahtoa ja uskoa on täysin kyvytön seisomaan raamatun valossa. Katso miten Apostolien teot selittää ihmisten uskoon tuloa:

”Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.” Apos. 13:48. Ihmisiä ei säädetty ikuiseen elämään koska he uskoivat, vaan he uskoivat koska heidät oltiin säädetty/asetettu ikuiseen elämään. Tämä ei voisi olla yhtään selvempää.

Jumala ei myöskään odota tahtoa kuolleelta, vaan:

 ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” Efe. 2:1.

Kun ymmärrämme raamatun selvän opetuksen ihmisen radikaalista turmeluksesta, kaikki muut armon opit loksahtavat paikoilleen. Kari ei ymmärrä kalvinismia, sillä hän toistaa, että Jumala ei ole luonut meistä robotteja. AAMEN. Jumala ei pakota ketään rakastamaan. AAMEN. Mutta Raamattu tekee selväksi, että Jumala VAPAUTTAA ihmisen rakastamaan häntä. Ihminen on luonnostaan kuollut ja kykenemätön tekemään mitään, mikä miellyttää Jumalaa. Hän on synnin orja ja hän ei tahdo rakastaa totuutta ja valkeutta. Miksi siis jotkut uskovat ja toiset eivät? Jeesus antaa selkeän vastauksen. Hän ei odota meitä, vaan Hän vapauttaa meidät:

”Jeesus vastasi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.Joh. 8:34-36.

Me emme ole robotteja, vaan me rakastamme Jumalaa, sillä Hän on vapauttanut meidät ”ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Se on tästä vapaudesta käsin, josta me rakastamme Jumalaa.

Sama Johannes, joka kirjoitti Joh. 1:12 ja 3:16 on sama Johannes, joka kirjoitti 3:1-15,17-36, joissa Jeesus tekee selväksi, että ihmisen täytyy ensin syntyä uudesti, ennen kuin hän voi nähdä taivasten valtakunnan/saada ikuista elämää. Ihminen ei synny uudeksi uskon jälkeen, vaan usko on uudesti syntymisen seuraus, sillä: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” Joh. 3:8.

Sama Johannes joka kirjoitti 3:16 kertoo meille myöhemmissä luvuissa (6, 10, 17) vielä selkeämmin ketkä ne ovat, jotka uskovat. Jokainen joka uskoo, pelastuu, mutta vain ne uskovat, joille se suodaan:

Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” Fil. 1:29.

Jos kerran pelastus on jotakin, jonka minä aktivoin uskomalla ja voin lopettaa sen olemalla uskomasta, silloin minä olen uskoni alkaja ja lopettaja. Raamattu kuitenkin sanoo: ”joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.” Fil. 1:6. Lopullinen ero ihmisen välillä taivaassa ja toisen ihmisen helvetissä ei ole se, että sinä teit paremman ratkaisun, sillä silloin sinulla on kerskattavaa, vaikka väittäisit muuta. Lopullinen ero on se, että sinä sait armon ja toinen sai oikeuden. Jumalaa ylistetään Hänen rakkaudestaan ja Hänen oikeudestaan, vihastaan, pyhyydestään. Jumala ei ole epäonnistunut, vaan on saavuttanut omiensa pelastuksen, eikä yksikään heistä ole hukkunut. Toiset ovat armon astioita, toiset vihan astioita niin kuin Room. 9 tekee selväksi.

Mikä on pelastuksen väline?
Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että se on yksin evankeliumi. Tästä meillä ei ole mitään erimielisyyksiä kiitos Jumalalle. Menkää ja evankelioikaa.

Rakastaako Jumala kaikkia ihmisiä?
Kyllä. Kari muistuttaa oikein, että me reformoidut uskomme Jumalalla olevan eri tason rakkauksia. Hänen yleinen rakkautensa, ja Hänen erikoinen rakkautensa. Vaikka hän antaa ymmärtää, että tämä ei pitäisi paikkaansa, olemme me tehneet tämän erottelun, sillä Raamattu on tässä selkeä. Hän ei rakastanut Aabrahamin veljeä niin kuin hän rakasti Aabrahamia. Jumala valitsi Aabrahamin. Hän valitsi Iisakin ei Ismailia. Hän valitsi Jaakobin ei Eesauta. Hän valitsi Israelin kansan ja ei lähettänyt Sanaansa muille kansoille tuhansiin vuosiin. Hän valitsi seurakunnan, Hänen morsiamensa ja Hän ei halua mennä naimisiin niiden kanssa, jotka ovat vihan astioita, joita Isä ei ole antanut Hänelle morsiameksi. Jeesus valitsi apostolit ja opetuslapset, mutta nyt yhtäkkiäkö se oletkin sinä, joka valitsit Jumalan ja sen perusteella Jumala valitsi sinut? Oxymoron.

On ihmeellistä, että monet muistuttavat siitä, kuinka ihmisen täytyy saada valita puolisonsa vapaasti, mutta eivät anna Jumalalle tätä samaa vapautta valita morsiamensa? Jumalan rakkaus ei perustu ihmiseen. Jumala ei ole velvollinen rakastamaan jokaista ihmistä.
Kari argumentoi Jumalan luonnosta, siitä, että Jumala on rakkaus. Hän sanoo, että Jumala rakastaa jokaista tai ainakin haluaa rakastaa jokaista samanlailla. Hän lainaa todisteeksi 1 Joh. 4:16: ”Jumala on rakkaus”.

Yksi asia selväksi. Vaikka Jumala olisi lähettänyt koko ihmiskunnan heti Adamin synnin jälkeen kadotukseen, eikä olisi lähettänyt heille pelastajaa – olisi Jumala edelleen täydellisesti rakkaus. Hän ei lähettänyt pelastajaa langenneille enkeleille, eikä tule koskaan lähettämäänkään. Hän kuitenkin valitsi lähettää Pelastajan uskoville ja siispä ajatus, että Jumala on rakkaus vain, jos Hän tahtoo rakastaa joka ikistä ihmistä samanlailla, on haitaksi terveelle ymmärrykselle Jumalan rakkaudesta. Jos lukiessasi sanat: “Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin hämmästyt enemmän siitä, että Eesauta minä vihasin, on sinulla aivan varmasti epäraamatullinen käsitys siitä, kuka ihminen on. Ainoa ihmeellinen asia lauseessa on, että Jaakobia minä rakastin. Saarnassaan Kari oikein mainitsee, että sana vihata tarkoittaa monessa paikassa “rakastaa vähemmän”. Tässä luvussa asiayhteys on kuitenkin armon astiat ja vihan astiat, suunnitellut kirkkauteen ja suunnitellut tuhoon. Muussakin tapauksessa tämä todistaisi, että Jumala ei rakasta kaikkia samanlailla. Tämä eroavaisuus ei perustu Jaakobin paremmuuteen, sillä Paavali sanoo juuri ennen: “ennen kuin olivat syntyneetkään tai tehneet mitään; hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi.” Paavali ei puhu myöskään kansoista, vaan yksilöistä. Kansat voivat sisältyä tähän, mutta se ei poista sitä todellisuutta, että koko 9 luku käsittelee ihmisiä henkilökohtaisesti.

Jeesus ei kuollut ristillä kaukaisesti ihmiskunnan puolesta. Hän kuoli ristillä henkilökohtaisesti joka ikisen Hänen lampaansa edestä ja vain Hänen lammasten edestä. Tämä on ylistyksen aihe eikä nurinan. Jokainen kristitty, joka ymmärtää sanan ”armo” merkityksen näkee tämän selkeän totuuden kauniina. Jeesus on ylösnousemuksellaan turvannut sen, että jokainen heistä pelastuu. Risti ei tehnyt pelastusta mahdolliseksi. Risti teki pelastuksen varmaksi. Jumala ei yritä pelastaa, Hän pelastaa. Jeesus itse opettaa, että Hän kuoli ristillä vain Hänen morsiamensa edestä. Ja hänen morsiamensa koostuu kaikista niistä, jotka evankeliumin kuullessaan uskovat Jumalan Poikaan:

”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen ANTAA HENKENSÄ LAMMASTEN edestä… Minä olen se hyvä Paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestämutta te ette usko, sillä te ETTE ole minun LAMPAITANI. Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” Joh. 10:11,14,15,26-30.

Lisämateriaalia:
Room. 9 väittely (James White vs Steve Tassi)
Predestinaatio väittely (James White vs Michael Brown)
Mitä edeltätunteminen tarkoittaa?
Onko tuplapredestinaation raamatullista?

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s