Pelastusvarmuus osa 2 (Room. 5:3-5)

ROOMALAISKIRJE LUKU 5:3-5

Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Jakeet 3-4
”Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa.” Paavali oli ensimmäisessä kahdessa jakeessa antanut kolme perustaa pelastusvarmuudelle: 1) Meillä on rauha Jumalan kanssa, 2) Me olemme armossa, 3) Meillä on Jumalan kirkkauden toivo. Nämä ovat kaikki luonnostaan asioita, joiden olettaisimmekin tuovan meille pelastusvarmuuden, ilon ja kerskauksen, mutta tämä ei ole kaikki. Meidän kerskauksemme ei perustu ainoastaan näihin itsessään onnellisiin asioihin. Se ei ole todellista vain näissä, vaan se on todellista myös niissä asioissa, jotka eivät luonnollisessa ihmisessä herätä minkäänlaista iloa tai kerskausta. Vain kolmessa jakeessa Apostoli murskaa kaikenlaisen menestysteologian niin kuin myös käsityksen siitä, että ihminen on kristitty vain koska tämä väittää uskovansa Jumalaan. 
Kultit ja väärät uskonnot usein lupaavat, että jos ihmiset omaksuvat heidän metodinsa tai liittyvät heidän yhteisöön niin kaikki heidän ongelmat ja vaikeudet tässä maailmassa katoavat. Tämä ei ikinä ole ollut raamatun sanoma – päinvastoin. Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh. 16:33.

Mistä tunnistamme todellisen kristityn? Miten näemme eron ihmisen synnyttämän uskon ja Jumalan antaman uskon välillä? Vastaus on: se miten me kohtaamme ahdistukset, ongelmat ja elämän vaivat. Moni uskoo, että pelastus menetetään juuri näiden asioiden seurauksena, vaikka todellisuus on päinvastainen, niin kuin Apostoli näissä jakeissa osoittaa.
Apostolin sanoessa, että: ”meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset” on hyvä huomioida, että parempi käännös sanoisi kerskauksen sijaan iloita. Paavali sanoo, että me emme iloitse ainoastaan jakeiden 1-2 syistä, vaan me iloitsemme myös ahdistusten tähden. Me emme iloitse ainoastaan niistä huolimatta, vaan me iloitsemme niissä. Tämä ei ole valhekristityn reaktio ahdistuksissa. Valhekristityn reaktio on niin kuin Jobin vaimon: ”kiroa Jumala ja kuole”. Näistä valhekristityistä Jeesus puhui kylväjävertauksessa: ”Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.” Matt. 13:20-21. Tämä ei tapahdu uudestisyntyneelle kristitylle. Raamattu opettaa pyhien kestävyyttä. Jumalan omat kestävät loppuun asti eivätkä lankea pois, sillä Pyhä Henki pitää heidät. Suurin vaara kristitylle ei ole ahdistusten ja vaarojen todellisuus, vaan niiden poissaolo.
Apostolit tiesivät ahdistuksista paljon meitä enemmän ja miten he reagoivat? Katso Apos. 5:40-42; 1 Kor. 4:9-13; 1 Kor. 1:4-10; 11:23-30; 12:6-10. Heidän reaktionsa oli: ”Niin he lähtivät neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.” Kristitty on iloissaan, kun Jumala on katsonut hänet arvolliseksi kärsimään Jumalan Pojan tähden. Näemme kuinka Paavali kehittää ja laajentaa tätä opetustaan pelastusvarmuudesta kahdeksannessa luvussa: ”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niin kuin kirjoitettu on: Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.’ Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henki vallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8: 35-39. Huomaa, että me saamme voiton näissä kaikissa, emmekä vain niistä huolimatta! Mitä tahansa tapahtuu, meidän varmuutemme on Jumalan rakkaudessa ja me kestämme, emme hammasta purren, vaan iloiten.

Meidän ilomme on kärsimyksissä. Miksi? Sillä ne ovat Jumalan lahja ja kristityn kunnia: ”Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä”. Kärsimys Kristuksen tähden on lahja Jumalalta. Miksi siis niin usein me juoksemme pois tämän lahjan luota? Meidän täytyy ymmärtää, että Jumala asettaa meidät näihin asioihin ja Hän antaa meille hetkiä, jolloin me kärsimme Kristuksen tähden. Näissä hetkissä meidän ei kuulu ottaa asioita omiin käsiimme. Maailma harjoita ”pakoismiä”, kristityt eivät pakene, vaan he iloitsevat. Tämä ei tarkoita, että me emme saa ottaa askelia, mutta meidän kuuluu nähdä kärsimykset Jumalan lahjana ja meidän kuuluu tiedostaa, että Jumala on asettanut meidät tilanteisiin syystä, joka on, että me näemme kristityn elämän todellisuuden sen kaikessa kirkkaudessa. Ei ole mitään kirkkaampaa kristityn elämässä, kuin kärsiä Jeesuksen tähden. Muistakaamme Pietari, joka ei nähnyt itseään arvollisena kuolemaan niin kuin Jeesus ja niin hänet ristiinnaulittiin ylösalaisin.
Paavali jatkoi näin: ”sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa.” Kristitty ei ole henkilö, joka etsii ahdistuksia ja kokee tarvetta kokea kipua. Kristitty on henkilö, joka tietää, että kärsimykset ja ahdistukset tuottavat meissä jotakin arvokasta ja siksi me tarvitsemme niitä ja iloitsemme niissä. Ne tuottavat meissä kärsivällisyyttä, koettelemuksen kestämistä ja toivoa. Miksi siis kristitty iloitsee ahdistuksissa? Koska kristitty tietää, että hän tarvitsee vaikeuksia. Hän tietää, että vaikka itsessään ne tuntuvat pahalta, tuottavat ne jotakin puhdasta, hyvää, kaunista ja kestävää. Katso miten Daavid puhui ahdistuksista: ”Ennen kuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi… Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi… Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.” Ps. 119:67,71,75.
Suurin vaara ei ole ahdistus, vaan se kun asiat ovat helppoja ja meillä ei ole mitään hätää. Meidän ei kuulu vain olla neljän seinän sisällä lukemassa teologisia kirjoja, vaan meidän kuuluu myös mennä maailmaan ja viedä evankeliumia siihen ympäristöön, joka on sodassa Jumalaa vastaan ja niin myös meitä vastaan. Meidän täytyy olla rohkeita, sillä Jumala ei tuo omiensa elämään mitään, mikä olisi heille pahaksi: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut” Room. 8:29. Jos ahdistukset ja murheet tai mikä tahansa muu voisi aiheuttaa aidon kristityn menettämään pelastuksensa, eihän Paavali silloin voisi sanoa näin! Hän voisi sanoa, että jotkin asiat vaikuttavat meidän parhaaksi, mutta eivät kaikki asiat.

Ahdistukset ovat todiste pelastusvarmuudesta, eivät riski pelastukselle: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumissamme näkyviin… Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen ihmisemme kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” 2 Kor. 4:8-10,16-18. Ajattele näitä sanoja. Kristityn katse ei ole ajallisessa, vaan siinä, mikä on ikuista.
Jaakob sanoo: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset… Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!” Jaak. 1:2-4,12. Jos meillä ei ole ahdistuksia, meillä ei ole niiden siunauksia. Jos meillä ei ole ristiä, meillä ei ole kruunua.
Jokaisella kristityllä tulee onneksi olemaan ahdistuksia, kiusauksia ja kyyneliä. Miksi? Sillä Jumala rakastaa lapsiaan. Mitä Jumala tekee lapsilleen, joita Hän rakastaa? Heprealaiskirje antaa meille vastauksen: ”Ette ole vielä verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehotuksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: ’Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasti, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.’ Kurituksessanne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niin kuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.” Hep. 12:4-9. Tunnemmeko aina olomme rakastetuksi ja iloiseksi vaikeuksissa? Emme, mutta me tiedämme, että: ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” Hep. 12:11.

Valhekristityt uskovat, että jos he uskovat Jeesukseen kaikki heidän ongelmansa katoavat. He pysyvät komedia kirkoissa ja nauttivat huvituksista, mutta kun koettelemus tai vaino saapuu he palaavat niin kuin koira oksennukselleen. Kristitty ei oudoksu koettelemuksia, sillä hän tietää, että Jumala ei ole hänelle mitään velkaa. Pietari kirjoitti: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan henki lepää teidän päällänne… jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimen tähden Jumalaa.” 1 Piet. 4:12-14,16.
Näistä kahdesta jakeen sisällöstä voisimme kaivaa vielä kymmenittäin raamatun paikkoja, jotka koskettavat tätä aihetta, mutta nämä kaksi jaetta tiivistettynä opettaa, että kristitty iloitsee myös ahdistuksissa, sillä Jumala on suonut ja säätänyt ne meille meidän parhaaksemme. Ne saavat meissä aikaan kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja toivoa. Kristitty riemuitsee ahdistuksissa, sillä: ”vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” 1 Piet. 1:6-7.

Jae 5
”mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Ahdistukset saavat kristityssä aikaan kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja toivoa, ja tämä toivo ei saata häpeään. Tämä ei ainoastaan viittaa siihen, että me emme joudu häpeään ikuisuudessa, vaan myös siihen, että me emme joudu häpeään tässä elämässä. Häpeään joutuminen viittaa siihen, että Jumalan lupaukset eivät olisikaan tosi ja siten meidän toivomme olisi turha ja joutuisimme häpeään. Jälleen kerran näemme pelastusvarmuuden kaikessa kauneudessaan.
D. M. Lloyd-Jones tekee oikean havainnon sanoessaan, että tällainen kielenkäyttö ei ainoastaan tarkoita sitä, että toivo ei saata häpeään, vaan päinvastoin, toivo saattaa meidät kirkkauteen. Me emme vain niin sanotusti säästy kaatumiselta, vaan tämä saa meidät seisomaan. Vastaava kielenkäyttö löytyy esim. Room. 1:16, jossa Paavali sanoo: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia”. Tällainen kielenkäyttö viittaa siihen, että hän iloitsee evankeliumista ja siksi hän julistaa sitä.  Kaikissa meidän ahdistuksissamme Jumala on meidän kanssamme ja niin me emme ikinä joudu häpeään. Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle: ”Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa… Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.” 2 Tim. 1:8,12. Miksi Paavali voi olla näin varma? Miksi me voimme olla näin varmoja? Siksi, että: ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.”. Pelastusvarmuus lepää tässä. Jumalan rakkautta ei ole annosteltu pikku pisaroiksi, vaan niin paljon kuin Jumalan rakkautta on Pyhässä Hengessä, niin paljon on rakkautta vuodatettu meidän sydämiimme! Pyhä Henki on annettu meille ja Hän on syy sille, että me emme joudu häpeään.
Me tiedämme, että Raamattu on tehnyt selväksi sen, että Jumala on se, joka on asettanut nämä koettelemukset meidän elämäämme. Tämän takia me emme tule horjumaan, sillä se sama Jumala, joka on nähnyt parhaaksi tuoda nämä ahdistukset, on sama Jumala, joka asuu meissä. Me emme selviä, koska me pidämme tiukasti Hänestä kiinni, vaan koska Hän pitää meistä tiukasti kiinni. Voi kun kristityt todella uskoisivat nämä sanat: ”Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.” 2 Kor. 2:17. Ei ole mitään merkitystä mitä ihminen tai maailma tai meidän liha tekee, ne eivät tule voittamaan. Missä Jumalan Henki on, siellä on vapaus. Jeesus sanoi, että meidän ei kuulu pelätä ihmistä, sillä ihminen voi ainoastaan tappaa ruumiin, mutta ei yhtään sen enempää. Kukaan ei voi tuhota kristityn sielua.

Kristitty ei selviä koska hän mukamas luonnostaan reagoisi näin ahdistuksiin ilolla. Päinvastoin. Ainoa syy miksi kristitty reagoi ahdistuksiin ilolla, kun taas valhekristitty lankeaa pois, on, että kristityssä on Pyhä Henki: ”Se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.” 2 Kor. 1:21-22. Pyhä Henki on annettu meille vakuudeksi sydämiimme. Tämä vakuus on Jumalan rakkaus. Ja niinpä: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room. 1:16. Todistaako Henki sinulle, että olet Jumalan lapsi? Miten voit tietää tämän? Miten voit olla varma, että Pyhä Henki on sinussa?
Ensiksikin meidän täytyy muistaa, että kaikki nämä suuret totuudet näissä viidessä jakeessa on vanhurskautuksen seurausta yksin uskon kautta: ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet.” 5:1. Oletko uskonut Jeesukseen Kristukseen? Raamattu sanoo, että kukaan ei voi sanoa Jeesusta Herraksi paitsi Pyhässä Hengessä. Tietenkään hän ei tarkoita ainoastaan sanojen sanomista. Hän tarkoittaa enemmän. Kukaan ei voi sanoa tätä ja todellisesti tarkoittaa tätä tietäen kaiken, mitä siihen sisältyy. Tunnustaa Jeesus Herraksi tarkoittaa, että uskot hänen olevan neitsyestä syntynyt Jumalan Poika. Uskot Hänen olevan todellisesti Jumal ja todellisesti ihminen, kaksi luontoa kuitenkin yksi Jeesus. Uskot, että Hän syntyi Betlehemissä ilman syntiä ja että Hän eli täydellisen elämän kaikkien omiensa edestä ja että Hän kuoli rangaistuksellisen sijaiskärsimyksen syntisten edestä. Uskot, että Hän nousi ruumiillisesti ylös kuolleista kolmantena päivänä ja nousi ylös taivaisiin ja on tuleva takaisin tuomitsemaan kuolleet ja elävät. Sinä uskot, että jokainen joka uskoo Hänen nimeensä on pelastuva yksin uskon kautta ilman lain tekoja, yksin Kristuksen tähden.
Uskotko sinä tämän kaiken? Jos sinä uskot, vakuutan sinulle, että sinussa on Pyhä Henki. On muitakin testejä, niin kuin Lloyd-Jones osoittaa viitatessaan 1 Joh. 3:14: ”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.”. Hän sanoo:

”Jos sinä rehellisesti voit sanoa, että sinä mieluummin olisit Jumalan omien seurassa kuin maailman mahtavimmassa paikassa maailman mahtavimpien ihmisten kanssa, jotka eivät ole kristittyjä, minä vakuutan sinulle, että sinulla on Pyhä Henki. Maailma halveksii eikä ole kiinnostunut meistä ja pitää meitä typeryksinä. Mutta jos sinä ’rakastat veljiä’ voit olla varma, että Pyhä Henki on sinussa. Jos pidät uskovien seurasta ja pyhien keskusteluista ja jos nautit puhua Jumalan pelastuksesta ja Kristuksesta ja taivaasta ja tulevasta kirkkaudesta, minä kerron sinulle, sinulla on Pyhä Henki. Muuten et pitäisi näistä asioista.
Entä Jumalan käskyt? Johannes sanoo, että jos Pyhä Henki on meissä ’hänen käskynsä eivät ole raskaat.’ [1 Joh. 5:3]. Ne ovat raskaat maailman ihmiselle, joka sanoo: ’Sinun kristinuskosi on hyvin kapea, se kieltää kaiken mistä minä pidän ja käskee sitä mitä minä pidän ärsyttävänä ja tylsänä’. Kristitty sanoo, ’Hänen käskynsä eivät ole raskaat’, hän yhtyy niihin. Miksi? Koska hänellä on Pyhä Henki, joka saa hänet janoamaan vanhurskauden perään. Hän haluaa olla pyhä ja puhdas: ja jos tämä on sinun tahtosi, on sinulla Pyhä Henki.”

Jos joutuisin autiosaarelle ja saisin ottaa kaksi raamatun lukua mukaani, olisi tämä toinen niistä. Minä muistaisin, että Jumala on pelastanut minut yksin uskon kautta. Muistaisin, että minulla on rauha hänen kanssaan ja siksi minun ei tarvitse pelätä. Tämän tähden seisoisin rohkeana armossa, sillä minun pelastukseni on taattu, sillä minulla on Jumalan kirkkauden toivo. Tietäisin näistä kolmesta jakeesta, että vaikka kokisin mitä ahdistuksia tahansa, olisivat ne kaikki Jumalan lahja minulle. Ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä ja koettelemus toivoa. ja toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu minun sydämeeni Pyhän Hengen kautta, jonka työ on pitää minut loppuun asti.
 

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s