Heikkouden todellisuus

Tänä päivänä meitä usein pyydetään löytämään vahvuutemme ja keskittymään niihin, mutta harvemmin meitä kehotetaan oikeasti pysähtymään ja olemaan rehellisiä sille, että me olemme heikkoja. Tämän todellisuuden katsomista silmiin ei suositella, sillä se nähdään haitallisena. Oman syntisyyden näkeminen lamaannuttaa helposti.

Olen samaa mieltä siitä, että vain omiin heikkouksiimme katsominen on haitallista, mutta olen täysin varma, että asiat eivät parane kenenkään elämässä keskittymällä omiin ”vahvuuksiin”. Kun sanon, että nykyään ei kannusteta löytämään ja keskittymään omiin heikkouksiin en tarkoita, etteikö moni sanoisi, että meidän on tärkeää tiedostaa heikkoutemme. Tarkoitan, että tällainen ei yleensä saata ketään oikeasti miettimään heidän heikkouksiaan, syntisyyttään ja pahuuttaan muuten kuin minuutin verran, jonka jälkeen mumisemme mielessämme: ”Olen välillä laiska ja tietysti minussa niin kuin kaikissa on ylpeyttä ja se ei ole hyvä.” ja sitten keskitymme muihin asioihin.

Kuinka moni meistä on oikeasti ottanut aikaa, paperin sekä kynän ja lähtenyt kirjoittamaan niin rehellisesti kuin mahdollista omista heikkouksistaan edes yhden päivän aikana? Kuinka moni meistä ei ajattele vain pintapuolisesti muutamia negatiivisia piirteitä itsessämme, vaan oikeasti päättää uskaltaa katsoa totuutta silmiin koskien itseään? Esimerkiksi minussa ei ainoastaan ole ylpeyttä, vaan jos olen rehellinen minä oikeasti olen ylpeä. Kuinka monta sekuntia päivässä minä oikeasti olen antanut sille, että minä tekisin mitään puhtaasti ilman, että minun oma etuni ei olisi koko ajan läsnä? Kaikki ne kerrat, jolloin oikeasti olen sydämestäni auttanut jotakin, en tiedä olisiko kertaakaan, että teoissani ei olisi mukana jotakin kunnian hakua? Entä kuinka usein jätän evankelioimatta? Kuinka usein evankelioin vain, koska se on velvollisuuteni? Pintapuolisesti kaikki näyttää hyvältä, mutta ruma totuus on se, että tiedän etten ole tehnyt mitään niin hyvin, kuin Kristuksen rakkaus minua kohtaan ansaitsisi. Tietenkin se on mahdotonta kaikille, mutta ei sitä voida käyttää tekosyynä.

Jos menemme heikkouksissamme muihin hengellisiin kategorioihin, voimme miettiä, kuinka moni meistä on oikeasti uskaltanut kirjoittaa ylös ne asiat, joita meidän päässämme on tänä päivänä liikkunut? Kaikki syntiset, ylpeät, omavanhurskaat, väärin tuomitsevat ja hyväksyvät ajatukset, joita meillä on ollut eri ihmisiä, tekoja sekä asioita kohtaan? Tiedät kyllä mitä tarkoitan. En ehdota kenellekään, että kirjoitat julkisesti elämäsi synkimmät salaisuudet ja päivittäiset heikkoutesi, mutta toivon, että olisit niistä rehellinen itsellesi. Ehdotan, että katsot myös niin sanottuja vahvuuksiasi Jumalan valossa ja huomaat, että ehkä rimamme sille, mikä lukeutuu vahvuudeksi, on hyvin matalalla.

Kristillisestä näkökulmasta sanoisin, että keskittyminen meidän vahvuuksiimme on erittäin ristiriitaista Raamatun valossa. Tämä ajatus olettaa, että meissä on edes jotakin vahvaa, mutta kuka määrittelee sen standardin, jolla vahvuus mitataan? Mielestäni se on Jumala ja Jumala on tehnyt selväksi, että hänen tahtonsa ei ikinä ole, että me asetamme uskomme johonkin itsessämme, sillä se on typerää. Kaikki vahvuudet, joista Raamatunkin henkilöitä kehutaan, ovat oleet yksin Jumalan armon vaikuttamia.

Määrätietoisuudella ja osaamisella on saavutettu suuria asioita maailmassa, mutta muuttaako tämä sitä totuutta, että nämäkin menestyneet henkilöt, jos Jumala katsoisi heidän sydämiinsä, löytäisi Hän niin suuren määrän syntisyyttä ja heikkoutta, että jos se kaikki paljastettaisiin omatunnolle yhdellä kerralla, jokainen heistä kuolisi. Synti on suurinta heikkoutta. Jumala on onneksi armollinen siinä, että Hän on lempeä ja kärsivällinen paljastamaan meissä huonot asiat yhden kerrallaan.

Uskon, että meidän kuuluu kristittyinä tiedostaa se, että me ihmiset olemme oikeasti heikkoa tekoa. Meidän kuuluu tiedostaa se, että meillä ei ole mitään aihetta ylpeilyyn ja että tämä on hyvä. Ratkaisu uskolliseen Jumalan palvelemiseen ei ole se, että me keskitymme vahvuuksiimme, vaan se, että me katsomme itseemme rehellisesti ja jos oikeasti teemme tämän, silloin me välttämättömästi haluamme katsoa yksin Kristukseen, sillä tiedostamme, että on vain yksi hyvä, vahva sekä täydellinen ja hänen kätensä ei ole ikinä lyhyt auttamaan.

Paavali antoi neljä syytä (2 Kor. 12) sille miksi Jumalan omille heikkouden tiedostaminen on tärkeää:
1) ettemme ylpeilisi.
2) Kristuksen voima on tehty täydelliseksi heikkoudessa.
3) että Kristuksen voima asettuisi meihin asumaan.
4) koska kun me olemme heikot, silloin me olemme väkevät.

“Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” (Ps. 103:13-14).

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s