Olen heikko

Tänä päivänä meitä usein pyydetään löytämään vahvuutemme ja keskittymään niihin, mutta harvemmin meitä kehotetaan oikeasti pysähtymään ja olemaan rehellisiä sille, että me olemme heikkoja. Tähän todellisuuteen katsominen ei ilmeisesti ole kovinkaan monen mielestä hyödyllistä, vaan pikemminkin haitallista, sillä niiden näkeminen saattaisi lamauttaa paikalleen. Olen samaa mieltä siitä, että vain omiin heikkouksiimme katsominen on haitallista, mutta olen täysin varma, että hyvä ratkaisu ei ole keskittyä meidän ”vahvuuksiimme”. Kun sanon, että nykyään ei enää niinkään kannusteta ihmisiä löytämään ja keskittymään heidän heikkouksiinsa en tarkoita, etteikö moni sanoisi, että meidän on tärkeää tiedostaa heikkoutemme jne. Tarkoitan, että tällainen ei yleensä saata ketään oikeasti miettimään heidän heikkouksiaan muuten kuin minuutin verran, jonka jälkeen mumisemme mielessämme: ”Olen välillä laiska ja tietysti minussa niin kuin kaikissa on ylpeyttä ja se ei ole hyvä.” ja sitten keskitymme muihin asioihin.

Kuinka moni meistä on oikeasti ottanut aikaa, paperia ja kynän ja lähtenyt kirjoittamaan niin rehellisesti kuin mahdollista omista heikkouksistaan edes tämän yhden päivän aikana? Kuinka moni meistä ei vain ajattele pintapuolisesti joitakin negatiivisia piirteitä itsessämme, vaan oikeasti päättää uskaltaa katsoa totuutta silmiin koskien itseämme. Esimerkiksi minussa ei ainoastaan ole ylpeyttä, vaan jos olen rehellinen minä oikeasti olen ylpeä. Kuinka monta sekuntia päivässä minä oikeasti olen antanut sille, että minä tekisin mitään puhtaasti ilman, että minun oma etuni ei olisi koko ajan läsnä? Kaikki ne kerrat, jolloin oikeasti olen sydämestäni auttanut jotakin, en tiedä olisiko kertaakaan, että teoissani ei olisi mukana jotakin kunnian hakua? Kuinka monta sekuntiakaan menee ennen kuin olen jo jakamassa facebookissa päivän hyvästä työstä tai silloin kun olen päättänyt olla kertomatta, kuinka usein olen tullut tähän valintaan motiivina vain olla ”hengellisempi/nöyrempi” kuin toiset? Entä kuinka usein jätän evankelioimatta? Kuinka usein evankelioin vain, koska se on velvollisuuteni? Jotkut ajattelevat, että olen jollain tasolla hengellisesti vahva, kun pystyn saamaan opetuksen raamatusta joka viikko kokoon, käymään kahta koulua plus opiskelemaan kreikan kieltä jne. Mutta kuinka usein jos olen rehellinen, minun päivässäni on silti tunteja, jotka käytän turhiin asioihin? Kuinka usein tiedostan, että en ole ollut läheskään niin uskollinen kuin minun kuuluisi olla jonkin asian suorittamisessa ja silti en ole tehnyt asialle mitään? Pintapuolisesti kaikki näyttää hyvältä, mutta ruma totuus on se, että en tiedä olenko tehnyt mitään niin hyvin, kuin Kristuksen rakkaus minua kohtaan ansaitsisi. Tietenkin se on mahdotonta kaikille, mutta ei sitä voida käyttää tekosyynä.

Jos menemme heikkouksissamme hengellisiin kategorioihin, kuinka moni meistä on oikeasti uskaltanut kirjoittaa ylös ne asiat, joita meidän päässämme on tänä päivänä liikkunut? Kaikki syntiset, ylpeät, omavanhurskaat, väärin tuomitsevat ja hyväksyvät ajatukset joita meillä on ollut eri ihmisiä, tekoja ja asioita kohtaan? Tiedät kyllä mitä tarkoitan. En ehdota kenellekään, että kirjoitat julkisesti elämäsi synkimmät salaisuudet ja päivittäiset heikkoutesi, mutta toivon, että olisit niistä rehellinen itsellesi. Ehdotan, että katsot myös niin sanottuja vahvuuksiasi Jumalan valossa ja huomaat, että ehkä rimamme sille, mikä lukeutuu vahvuudeksi, on hyvin matalalla.

Kristillisestä näkökulmasta sanoisin, että keskittyminen meidän vahvuuksiimme on erittäin ristiriitaista raamatun valossa. Tämä ajatus olettaa, että meissä on edes jotakin vahvaa, mutta kuka määrittelee sen standardin, jolla vahvuus mitataan? Mielestäni se on Jumala ja Jumala on tehnyt selväksi, että hänen tahtonsa ei ikinä ole, että me asetamme uskomme johonkin itsessämme, sillä se on typerää. Kaikki vahvuus joista raamatunkin henkilöitä kehutaan on ollut yksin Jumalan armon vaikuttamaa. Tässä maailmassa määrätietoisuudella ja osaamisella on saavutettu suuria asioita, mutta muuttaako tämä sitä totuutta, että nämäkin menestyneet henkilöt, jos Jumala katsoisi heidän sydämiinsä löytäisi Hän niin suuren määrän syntisyttä/heikkoutta, että jos se kaikki paljastettaisiin omatunnolle yhdellä kerralla, jokainen heistä kuolisi. Synti on suurinta heikkoutta. Jumala on onneksi armollinen siinä, että Hän on lempeä ja kärsivällinen paljastamaan meissä huonot asiat yhden kerrallaan.

Uskon, että meidän kuuluu kristittyinä tiedostaa se, että me ihmiset olemme oikeasti heikkoa tekoa. Meidän kuuluu tiedostaa se, että meillä ei ole mitään aihetta ylpeilyyn ja että tämä on hyvä. Ratkaisu uskolliseen Jumalan palvelemiseen ei ole se, että me keskitymme vahvuuksiimme, vaan se, että me katsomme itseemme rehellisesti ja jos oikeasti teemme tämän, silloin me välttämättömästi haluamme katsoa yksin Kristukseen, sillä tiedostamme, että on vain yksi hyvä, vahva ja täydellinen ja hänen kätensä ei ole ikinä lyhyt auttamaan.
Paavali antoi 4 syytä, miksi Jumalan omille heikkouden tiedostaminen on tärkeää: 1) ettemme ylpeilisi, 2) Kristuksen voima on tehty täydelliseksi heikkoudessa, 3) että Kristuksen voima asettuisi meihin asumaan, 4) koska kun me olemme heikot, silloin me olemme väkevät (2 Kor. 12) Lue myös Room. 7.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s