Kuolema Adamissa – perisynti (Room. 5:12-14)

“Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet – sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.”

Näissä jakeissa Paavalilla on tiivistettynä yksi tavoite: osoittaa, että Kristus on suurempi pelastamaan, kuin Adam oli tuhoamaan. Jos kuolema on varma Adamissa, sitä varmempaa on elämä Kristuksessa. Tämä sisältää opetuksen, jota kutsutaan imputaation opiksi. Näissä jakeissa esiintyy kolme imputaatiota/toiselle lukemista/toiselle siirtämistä. Yksi negatiivinen ja kaksi positiivista. Ensin Adamin synti luettu kaikille niille, joita hän edustaa; toisena kaikkien uskovien synnit luettu Kristukselle ja kolmantena Kristuksen vanhurskaus luettu kaikille uskoville. Ensimmäiseen imputaation sisältyy oppi alkuperäisestä synnistä ja kaikkiin kolmeen sisältyy oppi Adamin ja Kristuksen päänä olemisesta (federal headship) niin, että kaikki mitä he tekevät, vaikuttavat niihin, joita he edustavat. Paavali haluaa näyttää, että kun Jumala katsoo maailmaa, Hän näkee vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ovat Adamissa ja niitä, jotka ovat Kristuksessa.

Jae 12
”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” Apostoli aloittaa nyt selittämään jotakin uutta edellisen valossa, sillä hän sanoo: ”Sen tähden”. Paavali oli jakeessa 6 sanonut: ”Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä” ja jakeessa 9: ”Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta” ja jakeessa 10: ”Sillä jos me silloin, kun olimme vielä Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt kun olemme sovitetut”. Apostoli ymmärtää, että moni ihmettelee miten yksi ihminen muutaman tunnin aikana ristillä voisi maksaa toisten synnit? Miten yhden ihmisen elämä riittäisi pelastamaan toisten elämän? Hän vastaa tähän luomalla kontrastin ja rinnastuksen Adamin ja Kristuksen välillä.

Paavali on jo luvuissa 1-3 osoittanut, että jokainen ihminen on syntinen ja synnin palkka on kuolema, mutta minkä takia asia on näin? Mikä johti meidät siihen tilanteeseen, että me olimme hengellisesti kuolleita ja kykenemättömiä hyvään? Mikä opasti meidät sille kurjuuden tielle, josta meidät pelastetaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin Apostoli nyt vastaa. Hän sanoo: Hän haluaa myös osoittaa, että vastaukset näihin kysymyksiin johtavat pelastusvarmuuteen, joka on tämän luvun pääteema.

”niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema” Tämä on Apostolin todistus lankeemuksesta. Yksi ihminen, josta Paavali puhuu, on tietenkin Adam. Paavali vie meidät takaisin raamatun ensimmäisiin lukuihin, joissa meille on kirjoitettu lankeemuksesta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja ihminen tässä luonnollisessa tilassaan oli vailla moitetta, mutta nyt hän on langennut. Mitä tapahtui? Synti itse alkoi enkelien piirissä ennen kuin se vaikutti ihmiseen, mutta me kutsumme Adamin syntiä alkuperäiseksi synniksi, sillä synti ihmisessä sai alkunsa Adamista.
Kun Jumala oli luonut ihmisen, käärme lähestyi naista. Kirjoitukset identifioivat käärmeen Saatanan, enkelien kapinan johtajan kanssa (Ilm. 12:9, 14-15; 20:2). Genesis narratiivi kuvaa heidän keskusteluaan näin:

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: “Onko Jumala todellakin sanonut: ‘Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: “Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ‘Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: “Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: “Missä olet?” Hän vastasi: “Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: “Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä? ”Mies vastasi: “Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: “Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: “Käärme petti minut, ja minä söin.” (1. Moos. 3:1-13)

Vaikka Adam selkeästi oli paikalla käärmeen ja Eevan keskustelun aikana, hän ei harjoittanut puhdasta johtajuutta vaimonsa ylitse, vaan seurasi vaimoaan syntiin. Kun Jumala kohtaa heidät, Eeva syyttää käärmettä ja Adam syyttää Eevaa. Lopullisesti hän syyttää Jumalaa, joka antoi Eevan hänelle vaimoksi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani”. Perheen päänä kirjoitukset syyttävät lankeemuksesta ensisijaisesti Adamia, eivätkä Eevaa.

Lankeemuksen ytimessä oli henkilökohtaisen suhteen sekoitus, joka tuotti sekasortoa/hajaannusta. Se oli yritys kääntää luomisjärjestys päälaelleen. Jumalan järjestyksessä Hän oli ylin auktoriteetti. Adam oli käskynalainen auktoriteetti, jolle Eevan kuului olla alamainen (Efe. 5:22). Yhdessä, Adam ja Eeva olivat käskynalainen auktoriteetti eläinten ylitse. Kuitenkin lankeemuksessa nainen alistuu eläimelle, mies alistuu vaimolle ja molemmat heistä pyrkivät olemaan Jumalan säädösten ja valintojen tuomareita.

Monet ovat kyseenalaistaneet lankeemuksen historiallisuutta ja tämän kuuluu olla erottava tekijä seurakuntien yhteistyössä.  Tämä tapahtui niin Kristuksen kuin Paavalinkin mukaan – Adam on historiallinen henkilö perustuen UT:n viittauksiin, erityisesti tässä luvussa. Ne jotka eivät alistu kirjoituksille, vaan yrittävät sovittaa evoluutiota raamattuun sanovat, että Adam ei ollut vain yksi henkilö, vaan laji, koko ihmiskunta. Paavali kuitenkin sanoo: ”Yksi ihminen”. Jakeessa 14 hän puhuu Aadamista yksilönä niin kuin hän puhuu Mooseksesta. Yritykset osoitella, että Apostolilla olisi yli 1900 vuotta sitten ollut mielessä nykypäivän modernit, skeptiset ja ”tieteelliset” teoriat ovat typeriä. Jumala ei käyttänyt evoluutiota, vaan Hän on sanassaan selkeästi paljastanut, että alussa Jumala loi miehen ja naisen yksilöinä omaksi kuvakseen ja että yhden ihmisen, eli Adamin kautta synti tuli maailmaan.

Ajatus, että Jumala olisi paljastanut todellisen ihmiskunnan jne. synty historian Darwinin kautta, joka vihasi Jumalaa, kielsi Jumalan Sanan ja jonka koko elämäntyö perustui Jumalan Sanan tuhoamiselle, on lievästi sanottuna ikävää. Synti tuli maailmaan yhden ihmisen, Adamin kautta ja ennen syntiä ei ollut olemassa kuolemaa. Evoluution ja vanhan maan kannattajat vaativat, että kuolemaa oli ennen lankeemusta, mutta näin ei onneksi ollut.

Näemme tässä jakeessa myös synnin ja kuoleman universaalisuuden: ”niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet”. Mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan, että kaikki ovat syntiä tehneet? Jotkut merkittävät teologit ovat kallistuneet ”realismi” käsitykseen, että me oikeasti olimme paikalla tekemässä syntiä, mutta tämä on mielestäni vailla kirjoitusten tukea ja menee enemmän mystiseksi kuin raamatulliseksi käsitykseksi. Paavali tarkoittaa, että Adam edusti koko ihmiskuntaa ja kun hän lankesi, mekin lankesimme Jumalan silmissä niin, että Adamin synti luettiin kaikille hänen jälkeläisilleen niin kuin he olisivat tehneet saman synnin. Me emme itse olleet paikalla siten, että me otimme kielletyn hedelmän ja söimme sitä, mutta me olemme tuomitut yksin Adamin synnin perusteella, sillä hän on meidän päämme. Jotkut ihmiset syyttävät Paavalin opetusta epäreiluna, mutta tämä on perusteetonta, sillä mekin olisimme tehneet saman kuin Adam, luultavasti vain nopeammin. Adamin tähden me olemme perineet syntisen luonnon ja synnymme maailmaan hengellisesti kuolleina.
Pelagius, kuuluisa harhaopettaja (360-420) joka kielsi perisynnin olemassaolon, väitti, että synti tulee meille ainoastaan, jos imitoimme Adamia, mutta me synnymme viattomina. Jos tämä olisi totta, että Adam on ainoastaan esimerkki, silloin myös Kristus on vain esimerkki. Jos syntiä ei lueta meille yksin Adamin tähden, silloin myöskään vanhurskautta ei voida lukea meille yksin Kristuksen tähden ja tällöin meillä ei ole mitään toivoa pelastuksesta. En tiedä oliko Pelagiuksella lapsia, mutta ilmeisesti ei, sillä jokainen vanhempi tietää, että heidän lapsensa ovat syntisiä. Meidän ei tarvitse laittaa heitä kouluun oppimaan kirosanoja, huonoa käytöstä, valittamista, vihaisuutta, itkemistä, kiristämistä, vaan luonnostaan he tekevät sitä, mitä heiltä kielletään: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” San. 22:15.

Se, että lapsia kuolee kohdussa ja juuri syntymisensä jälkeen todistaa tästä, että ihminen on luonnostaan syntinen, sillä jos ihminen ei olisi perinyt Adamin syntistä luontoa ja jos Adamin syntiä ei olisi luettu jokaiselle ihmiselle, silloin vauvoja ei kuolisi. Kuolema on aina rangaistus synnistä – todellisesta synnistä ja sen tähden sen universaalisuus, jopa lapsissa voidaan selittää ainoastaan sillä, että me olemme kaikki tehneet syntiä Adamissa ja tulleet syntiseksi Adamissa.

Semi Pelagiolainen ja arminiolainen ymmärrys on, että Adamin synti on periytynyt ja vakavasti vaikuttanut jokaiseen ihmiseen, mutta ei kuitenkaan tappavasti. Ihminen ei ole niin kuin Paavali sanoo ”heikko/kykenemätön” tai ”kuollut”, vaan ihmisessä on riittävästi kykyä uskoa ennen uudestisyntymistä. Tämä on väärin, sillä kontrasti jonka Paavali tekee Adamin ja Kristuksen välillä ei ole kontrasti vakavasti sairaan ja elämän välillä, vaan kuoleman ja elämän välillä. Adamissa me olemme kuolleita ja Kristuksessa eläviä, eikä ole minkäänlaista välimaastoa näiden kahden välillä. Ihminen on joko Adamissa tai hän on Kristuksessa. Jos hän on Adamissa, yksin Adamin teot tuomitsevat ja jos hän on Kristuksessa, yksin Kristuksen teot pelastavat.

D. M. Lloyd-Jones saarnassaan vastaa yleiseen vastalauseeseen, että tätä (imputaation oppia) ei voida ymmärtää täydellisesti, niin hyvin, että lainaan häntä ilolla: ”Minä en ymmärrä tällaista” sinä sanot. En ole yllättynyt; minä en ymmärrä sitä itsekään. Minä ja kaikki saarnaajat emme ole kutsutut sanomaan vain asioita, joita me ymmärrämme täydellisesti, vaan meidän täytyy toimia suu kappaleena kirjoituksille. Jos alat sanomaan: ’Mutta minä en ymmärrä tätä, tai minä en näe tätä’ mitä sinä sanot maailman ihmiselle, joka sanoo, että hän ei voi nähdä miten Yksi voi kuolla kaikkien edestä ja sen tähden kieltäytyy uskomasta sovitustyöhön ja pelastukseen Kristuksen veren kautta? ”Minä en ymmärrä” on ei-uskovan argumentti. Kun kristitty sanoo, että hän ei ymmärrä, eikä näe, hänellä ei ole uskoa ja hän on tullut rationalistiseksi (järkevässä ajattelussa ei ole mitään vierasta kristinuskolle, mutta meidän ymmärryksemme ei ikinä ole ylin auktoriteetti, vaan kirjoitukset). Sinun ymmärryksesi on auktoriteettisi, eikä Jumalan Sana.
Kuka voi ymmärtää tällaisen opin? Kuka ymmärtää kolminaisuuden? Kuka ymmärtää Kristuksen kaksi luontoa, mutta että hän on silti yksi? Kaiken ongelman ydin on halu ymmärtää ja sanoa: ”Minä en voi uskoa ellen minä ymmärrä”. Sinä et ikinä ymmärrä tätä, mutta Jumala kaikessa rajattomassa viisaudessaan on tehnyt tämän selväksi palvelijansa kautta, että kun Adam teki syntiä, kaikki tekivät syntiä ja se on synnin tähden, että kuolema on tullut kaikille. Kiitos Jumalan on kuitenkin toinen puoli, jota minä en täysin ymmärrä, mutta minulle on kerrottu se ja minä uskon sen, että ’Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme’. Liberaali sanoo, että tämä on moraalitonta, hän ei ymmärrä miten toinen voisi maksaa toisten synnit, mutta kysyköön hän kysymyksiään. Minä kiitän Jumalaa tästä totuudesta. Se on minun ainoa toivoni ja se riittää. Ja niin minä en täällä täysin ymmärrä molempia puolia, mutta minä voin nähdä sen täydellisen tasapainon, että niin kuin minä olin Adamissa, minä nyt olen Kristuksessa.”

”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Adamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” 1 Kor. 15:21-22.

Jakeet 13-14
”sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.” Paavali rikkoo lauseensa pysähtyen vastaamaan mahdolliseen vastaväitteeseen. Hän osoittaa alkuperäisen synnin suhteen lakiin. Moni juutalainen saattoi ajatella, että syntiä ei ollut ennen kuin Jumala antoi kirjoitetun lakinsa Moosekselle ja niin Paavalin sanat koskien sitä, että synti tuli maailmaan Adamin kautta tarvitsevat selvennystä. Paavali tekee selväksi, että vaikka kirjoitettua lakia ei vielä ollut, oli olemassa laki johon hän oli jo viitannut luvussa 2: ”Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä – sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.” Room. 2:14-16.

Me tiedämme, että oli olemassa laki, sillä oli olemassa syntiä. Jos ei olisi ollut lakia ei olisi ollut syntiä. Kirjoitetun lain poissa olo ei ollut Jumalalle este rangaista. Nooan tulva, Sodoman ja Gomorran tuhoaminen, Kainin rangaistus jne. todistavat siitä, että Jumala on rankaissut ja pitänyt ihmisiä lain alaisina heti Adamista asti. Tiedämme, että synti oli maailmassa, sillä kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti. Kuolemaa ei ole, ellei ole syntiä: ”Sillä synnin palkka on kuolema” Room. 6:23.

Paavali sanoo, että Adam oli esikuva Kristuksesta. Tulevissa jakeissa hän selventää tätä, ennen kuin hän palaa takaisin jakeen 12 argumenttiin, sillä vaikka Kristus ja Adam ovat monella tapaa samat, he ovat kuitenkin kuin yö ja päivä tärkeimmissä asioissa. Missä Adam on tuonut kuolemaa, Kristus on tullut tuomaan elämää ja tuhoamaan kuoleman:

”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Ilm. 20:12-15 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s