Jeesus Kristus – Toinen Adam (Room. 5:15-17)

ROOMALAISKIRJE LUKU 5:15-17

Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. 

Edellisellä kerralla (jakeet 12-14) näimme, että Adam on kaikkien ihmisten pää ja että kaikkien ihmisten pohjimmainen ongelma on tämä heidän suhteensa Adamiin. Kun Adam teki syntiä, me teimme syntiä. Koska hän edusti koko ihmiskuntaa ei ole merkitystä mikä meidän kielemme, kansalaisuutemme tai kulttuurimme on; kaikilla ihmisillä on luonnostaan sama ongelma. Rinnastettuna tähän tulemme nyt näkemään, että kun kerran Adam oli esikuva Kristuksesta niin, että Kristus on ”toinen Adam” – Hän ei ole ainoastaan juutalainen ja juutalaisten edustaja, vaan hän on toiminut päänä kaikille omilleen kaikista kansoista.
Jakeissa 12-21 Paavalin ajattelu on monimutkaista ja välillä vaikeaa seurata. Hän on kuitenkin Pyhän Hengen inspiroima Apostoli ja hän ei ole sekaisin, mutta hän käsittelee Jeesuksen Kristuksen työtä sellaisella tasolla, että se koettelee tavallisen ihmisen mielen rajoja. On normaalia, että löydämme välillä vaikeaksi seurata Paavalin ajatuksen kulkua, mutta tämä on vain hyvä asia, sillä se palkinto jonka saamme nähdessämme nämä ihmeelliset totuudet koskien pelastusta on kaiken mietiskelyn arvoista.

Jae 15
”Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.” Apostoli antaa selityksen jakeen 14 sanoista: ”joka on sen esikuva, joka oli tuleva.” Hän on osoittanut, että Adam toimi ihmiskunnan päänä niin, että yksin hänen tekojensa perusteella kaikki hänen jälkeläisensä kuolevat ja ovat tuomion alla. Siispä sanoessaan, että Adam oli esikuva Kristuksesta, täytyy hänen tehdä selväksi, että vaikka Adam ja Kristus ovat samanlaisia siinä mielessä, että kummatkin toimivat omiensa ”päänä” ei heidän tekonsa ja tuloksensa kuitenkaan ole samanlaiset. Adam ja Kristus ovat tietyssä mielessä rinnakkaiset ja toisessa mielessä he ovat täydessä kontrastissa toisiinsa ja niinpä Paavali nyt osoittaa heidän eroavaisuuden.
Ensin näemme kontrastin vaikutuksessa ja varmuudessa. Ensiksikään armolahjan vaikutus ei ole sama kuin lankeemuksen. Armolahja, josta Paavali puhuu, on tietenkin pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Armo on siinä, että Kristus tuli kuolemaan uskovan syntien edestä tyydyttäen Jumalan vihan täydellisesti ja lopullisesti. Lahja on siinä, että Kristus myös eli tämän ihmisen edestä ja tämä Kristuksen vanhurskaus on luettu hänelle niin, että hän pääsee iankaikkiseen elämään: ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Efe. 2:8-9; ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.
Lankeemuksen seuraus oli, että monet ovat kuolleet yhden henkilön yhden synnin tähden. Osoitimme edellisten jakeiden aikana, että vastasyntyneitä kuolee, sillä he ovat Adamissa. He ovat osa ”monia”. Kuolema on ainoastaan synnin seuraus ja siten ainoastaan syntiset kuolevat ja kun kerran lapset kuolevat, täytyy heidän olla syyllisiä Adamin synnin tähden. Datiivi παραπτώματι (paraptoomati) ilmaisee tässä perustaa tai syytä. Yhden lankeemus oli perusta tai syy sille, että moni on kuollut ja koska tiedämme kuoleman olevan rangaistus, täytyy Adamin lankeemuksen olla oikeudellinen perusta monen kuolemalle. Perisynti on selkeästi osoitettu jo raamatun alussa: ”Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin. Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.” 1 Moos. 5:1-3. Adamin lapsi syntyi hänen kaltaisekseen.
Kaikille kristityille on selvää, että Adamin synti johti siihen, että kaikki hänen jälkeläisensä ovat kuoleman alla. Hodge kuitenkin oikein huomioi, että on oikeutettua kysyä, oliko Adamin synti ainoastaan tämän mahdollistava/vaikuttava, vaiko välitön perusta? Avasiko siis Adamin synti vain tilaisuuden muille tulla kuoleman alaiseksi omilla rikkomuksillaan, heidän periessä tämän syntisen luonnon? Tällöin Adam olisi epäsuorasti syy heidän tuomiolleen. Vai oliko Adamin synti suora ja välitön perusta kaikkien kuolemalle?
Jälkimmäinen on kaikkein luonnollisin ymmärrys, sillä koko luvun asiayhteys vaatii tätä. Paavalin vertaus on, että niin kuin Kristuksen vanhurskaus eikä meidän tekomme – on meidän vanhurskautuksen perusta, niin myös Adamin synti riippumatta meidän omista teoistamme on perusta tietyille rangaistuksille kuten kuolema. Jos jälkimmäinen kielletään, silloin koko analogia Kristuksen ja Adamin välillä on tuhottu.
Kuolema oli Adamin teon seuraus, mutta kuolema ei ole yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen teon seuraus. Armolahja ei johda kuolemaan, vaan se johtaa elämään. Adam tuhosi elämän, mutta Kristus tuhosi kuoleman ja koska hän on suurempi kuin Adam, toi hän myös elämän, jota ei ikinä voida tuhota: ”joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta” 2 Tim. 1:10.
Sanat: ”paljoa enemmän” luovat kontrastin varmuudessa. Hodge kommentoi[1]: ”Tarkka lukija huomaa, että Apostolin päätavoite ei ole osoittaa, että siunaukset Kristuksessa ovat suuremmat kuin tappiot Adamissa; vaan illustroida ja vahvistaa kirjeen merkittävin oppi, että me olemme vanhurskautetut yksin Kristuksen vanhurskauden perusteella”. Paavali argumentoi, että jos kerran edellinen on tapahtunut, paljoa enemmän voimme odottaa toisen tapahtuvan. Jos me kuolemme Adamin synnin tähden, paljoa enemmän me elämme Kristuksen vanhurskauden kautta. Syyllisyys ja tuomio tuli Adamilta, vanhurskaus ja hyväksyminen tulee Jeesukselta Kristukselta, mutta vaikka edellinen oli varma, toinen on paljoa enemmän varmempi! Jakeissa 15-19 Paavali toistaa viisi kertaa, kuinka Kristuksen työ ohittaa Adamin työn varmuudessa. Arminiolainen ymmärrys tuhoaa tämän ja uskoo, että Kristuksen teko ei ole ”paljoa enemmän”, se ei ole yhtä tehokas ja varma. Miksi sanon näin? Siksi, että arminiolaiset uskovat, että Adamin synti todellisesti johti kaikki ihmiset kuoleman alle niin, että ilman Kristusta kaikki ne, jotka ovat polveutuneet Adamista kuolevat. He eivät kuitenkaan usko, että Kristuksen teko saavuttaa yhtä varmasti elämän tai niin kuin Paavali, paljoa varmemmin kaiken sen, mitä sen on tarkoitettu saavuttaa. He uskovat, että eivät kaikki joita Kristus edusti pelastu. Kristuksen kuolema ei hyödytäkään jokaista hänen edustamaansa. Hänen tekojansa ei luetakaan paljoa varmemmin jokaiselle hänen edustamalleen. He eivät voi teologiansa kanssa sanoa Paavalin kanssa, että jo ennen kuin me olimme edes uskoneet häneen – meidät sovitettiin: ”Sillä jos me silloin kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt kun olemme sovitetut.” Room. 5:10. He joutuvat muuttamaan sanan ”sovitus” merkityksen. On surullista, kuinka toisessa kädessä voidaan uskoa, että Adamin synti voi tuomita ihmisen ilman, että tämän lupaa on kysytty, mutta olisi jotenkin väärin, että Jumala vapauttaisi ihmisen varmaan pelastukseen varmasti yksin Kristuksen tekojen tähden. Seurakunta on ylistänyt liian kauan ihmisen autonomisen vapaantahdon epäjumalaa. Raamattu opettaa ainoastaan Jumalan vapaata tahtoa: ”Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.” Jaak. 1:18; ”jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Joh. 1:13.
”Monet” jotka yhdistetään Adamiin, ovat kaikki ihmiset, ensimmäinen laji. ”Monet” jotka yhdistetään Kristukseen, ovat hänen jälkeläisensä, toinen laji, seurakunta. He (Kristuksen) ovat ne, jotka Isä on antanut lunastettavaksi Kristuksen verellä – joiden edestä Jeesus myös kuoli ristillä turvaten heidän pelastuksensa: ”Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” Jes. 53:11; ”niin kuin ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” Matt. 20:28; ”sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Matt. 26:28. Katso myös Ilm. 7:9-10.
Muistakaamme, että pelastus on tullut meille ”yhden ihmisen” kautta. Jos Kristus ei olisi alentunut tulemaan meidän kaltaiseksemme; jos hän ei olisi elänyt meidän edestämme, kuollut ristillä ja noussut ylös kolmantena päivänä – me emme voisi pelastua. Jokainen, joka sanoo, että Jumala olisi voinut vain napsauttaa sormiaan ja sanoa: ”Minä pelastan sinut” ilman, että Kristus olisi koskaan tullut tekemään sitä työtä, josta raamatussa luemme ei tunne Jumalaa, eikä totuus ole hänessä. Ilman Kristuksen kahta luontoa, elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta ei ole pelastusta yhdellekään luodulle.

Jae 16
”Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.” Vanhurskauden lahjan saaminen on kontrastissa tuomion saamiseen. On täysin selvää, että rikkomusta seuraisi tuomio, mutta nyt Apostoli sanoo, että armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. Mitä hän tarkoittaa? Paavali asettaa vastakkain yhden ja monen rikkomuksen. Vaikka apostoli ei sano, että tuomio tuli yhdestä synnistä, on selvää, että hän tarkoittaa tätä, sillä kontrastissa ovat monet rikkomukset. Yksi ihminen toi tuomion yhden synnin kautta, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta.
Tässä jakeessa näkyvä Jumalan asenne syntiä kohtaan on langenneelle ihmiselle vastenmielistä. Langennut ihminen syyttää Jumalaa yli reagoinnista ja itserakkaudesta, sillä langennut ihminen tekee virheen ajatellessaan, että Jumala on niin kuin hän itse. Langennut ihminen ei ymmärrä Jumalan pyhyyttä – sitä, että Jumala ei pyhyydessään voi edes katsoa syntiin (Hab. 1:13). Mikä heijastaisi tätä Jumalan pyhyyttä enemmän kuin se, että Adamin synti ei ollut murha, valehtelu, saati varastaminen, vaan hänen syntinsä oli syöminen (1 Moos.3:11). Vain se, että Jumala kieltää jonkin, riippumatta siitä miltä tämä käsky ihmiselle näyttää velvoittaa ihmisen tottelemaan. Tämä yksi syömisen rikkomus asetti koko ihmiskunnan ikuisen tuomion alle. Kysymys siis kuuluu: ”Jos kerran Jumala on näin häpeämätön siinä, että Hän on täydellisen pyhä ja vanhurskas ja oikeudenmukainen – kuinka suuri silloin on myös hänen häpeämättömyytensä armossa, anteeksiannossa ja pelastuksessa?”.
Tuomio tuli yhden synnin tähden, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala ei ole ainoastaan poistanut meidän päältämme Adamin rikkomuksen syntivelkaa, vaan Hän on myös poistanut kaikkien niiden lukemattomien rikkomusten velat, jotka me itse henkilökohtaisesti olemme tehneet. Kaikki meidän edelliset, nykyiset ja tulevat rikkomukset ovat maksetut ristin puulla Kristuksen verellä. Meidän rikkomukset ovat elämän aikana monet emmekä me ikinä saa unohtaa tätä syntien anteeksisaamista: ”hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47. ”Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.” Apt. 13:38-39.
Ne jotka Jumala on valinnut Pojalleen morsiameksi tietävät, että heidät on pesty puhtaiksi Kristuksen veressä ja että heille on annettu uusi luonto, vanha on kadonnut ja uusi on tullut tilalle (2 Kor. 5:17). Tämän tähden ajatus siitä, että Kristuksen oma eläisi niin kuin ennen pelastumistaan on absurdia: ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” 1 Kor. 6:9-11. Katso myös Room. 6:1-2.
Apostoli ei sano: ”monesta rikkomuksesta anteeksisaamiseksi” vaan: ”monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi”. Me emme ainoastaan saa anteeksi Adamin ja meidän omia syntejä, vaan me saamme myös Kristuksen vanhurskauden. Ilman tätä me emme voisi päästä taivaan valtakuntaan. Steven J. Lawson on sanonut aivan oikein, että: ”Nollat eivät mene taivaaseen”. Me saamme paljon enemmän Kristuksessa kuin me hävisimme Adamissa. Jos ainoa asia mitä Kristuksen työ sai aikaan, oli syntien anteeksiantaminen, silloin me olisimme vain lähtöpisteessä. Meidät olisi nostettu miinuksen puolelta ainoastaan nolla viivalle. Me tarvitsemme positiivisen varauksen tilillemme päästäksemme taivaan valtakuntaan ja tämän me olemme saaneet Kristuksen vanhurskaudessa, joka on luettu meille uskon kautta.
Tämän jakeen merkitys on siis tämä: Adamin yksi synti on laillinen perusta jokaisen ihmisen tuomiolle. Kristuksen elämä ja kuolema ovat täydellisen väkeviä lunastamaan Jumalan omat ensimmäisen Adamin synnin alta niin kuin myös heidän lukemattomien henkilökohtaisten syntien tuomion alta. Kristus ei ainoastaan ole pyyhkinyt syntejämme pois, vaan on antanut meille vanhurskautensa.
Tämän jakeen käytännön opetus on se, että yksikin synti Pyhää Jumalaa vastaan riittää tuomitsemaan koko maailman ikuisesti helvettiin ja sen tähden me emme ikinä saa tulla haaleiksi miettiessämme Jumalan antamaa lahjaa Kristuksessa.

Jae 17
”Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -” Tullessamme parenteesi jakson päätökseen on tärkeää tehdä selväksi, minkä tähden Paavali oli pysäyttänyt lauseensa jakeessa 12. Hän kirjoitti jakeessa 12: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -”. Viimeiset sanat: ”Koska kaikki ovat syntiä tehneet” ovat syy sille, miksi hän pysäytti lauseensa. Nämä sanat voitaisiin ymmärtää kahdella tavalla joista toinen tuhoaisi vanhurskautuksen yksin uskon kautta. Paavali huomaa kuinka helppoa jonkun olisi tulkita nämä sanat näin: ”Synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta ja kuolema on tullut kaikkien osaksi, sillä näemmehän me, että me olemme jatkuvasti itsekin tehneet syntiä.” Tämä tulkinta ei huomioisi, että Paavali tarkoittaa kaikkien tehneen syntiä Adamissa niin, että yksin Adamin synnin tähden he ovat tuomitut. Miten tämä vaarantaa vanhurskautuksen yksin uskon kautta? Tietysti siksi, että myöhemmin Paavali sanoo jakeessa 18: ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi.”. Saman logiikan tulkinta olisi, että vanhurskautus on tullut maailmaan yhden ihmisen kautta, mutta me tulemme vanhurskaiksi meidän omien tekojemme tähden. Adam mahdollisti syntisyyden ja Kristus mahdollisti vanhurskauden. Tämä tuhoaa koko evankeliumin ja sen tähden Paavali painottaa näissä jakeissa usean kerran sitä, että nämä – kuolema niin kuin pelastus ovat tulleet meille yhden ihmisen tähden. Ensimmäinen Adam oli koko ihmiskunnan pää ja hänen langetessa kaikki lankesivat. Toinen Adam oli uuden ihmiskunnan pää ja kun hän täytti lain, kaikki täyttivät lain ja hänen ollessa vanhurskas kaikki ovat vanhurskaita. Kaikki viittaa tietysti kaikkiin niihin, jotka ovat Adamissa tai Kristuksessa.
Tässä jakeessa Apostoli tekee kontrastin kuoleman ja elämän hallitsemisen välillä. Kun kerran on täysin selvää, että kuolema on hallinnut – kuinka paljon varmempaa on, että ne, jotka ovat kätketyt Kristukseen hallitsisivat elämässä? Robert Haldane pääteoksessaan kommentoi[2] tästä näin: ”Uskovien kuuluu olla kuninkaita niin kuin pappejakin. Kaikkea tätä heidän kuuluu olla yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta; sillä niin kuin he kerran olivat Adamissa tämän langetessa, niin he myös ovat yhtä Kristuksessa tämän voitossa. Jos Hän on kuningas, hekin ovat kuninkaita; sillä he ovat yhtä hänen kanssaan niin kuin he kerran olivat Adamin kanssa. He eivät enää ole lankeemuksen vaarassa, vaan tulevat kelvollisiksi kunniaan ja kirkkauteen ja kuolemattomuuteen taivaallisessa maailmassa Jumalan valtaistuimen edessä, vailla mitään varaa menettää tätä siunausta. He saavat syödä elämän puusta, josta Kristus sanoo: ”on Jumalan paratiisissa”. Puhuessaan lampaistaan hän sanoo: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys” ”Minä annan heille iankaikkisen elämän, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.”
Näiden täydennys jakeiden (12-17) sanoma uskovalle voidaan kiteyttää yhteen raamatun lauseeseen: ”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” Kol. 3:3.

 

 

 

 

 

 

 

 

[1] Charles Hodge – Romans s. 163

[2] Robert Haldane – Romans s.215-216

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s