Roomalaiskirje luku 5:18-21

ROOMALAISKIRJE LUKU 5:18-21

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Jae 18
”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi” Paavali tiivistää opetuksensa tähän yhteen jakeeseen. Kun Adam lankesi, me lankesimme, sillä hän oli koko ihmiskunnan liitto-pää, eli edustaja, mikä tarkoittaa sitä, että hän toimii meidän edestämme. Hänen syntinsä on luettu meidän synniksemme, sillä kaikki tekivät syntiä (Adamissa). Toinen todellisuus on se, että Jeesus Kristus, toinen Adam, edusti uutta lajia, joka koostuu ensimmäisen Adamin langenneista jälkeläisistä, jotka ovat kaikista kansoista ja kielistä. Tämä suuri joukko jota Kristus edusti, on seurakunta, hänen lampaansa (Joh. 10:11). Kaikki mitä Kristus teki, hän teki sen heidän liitto-päänä, eli edustajana niin, että hänen vanhurskautensa on luettu heidän omaksi.

”Samoin kuin yhden ihmisen lankeemus” kaikki edellä sanottu johtaa meidät myöntämään, että kadotus on tullut yhden ihmisen kautta. Adam oli historiallinen henkilö, joka yli 6000 vuotta sitten luotiin Jumalan kuvaksi: ”Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.” Mar. 10:6. Se miten henkilö ymmärtää Roomalaiskirjeen viidennen luvun erottaa hyvät teologit huonoista. Tapa jolla henkilö tulkitsee tämän luvun, kertoo, miten hän tulkitsee raamatun ensimmäiset kolme lukua ja tämän automaattisesti kertoo mitä hän uskoo pelastuksesta, synnistä, ihmisen turmeluksesta jne., jos hän on johdonmukainen. Adamin historiallisuus yhtenä ja ensimmäisenä ihmisenä on välttämätöntä, sillä jos hän oli vain myyttinen henkilö, silloin Kristuskin olisi vain myyttinen henkilö. Niin todellinen kuin Adam oli, niin todellinen on myös Jeesus Kristus. Niin todellinen kuin Adamin teko oli, niin todellinen on myös Kristuksen teko.

”lankeemus” kreikan sana paraptooma tarkoittaa jonkin rajan tai oikeuden ylittämistä. Se tarkoittaa sen tekemistä, joka vahingoittaa, ärsyttää tai loukkaa toista. Lankeemus on lain häpäisemistä, eikä kanna kevyen tai vahingollisen erheen merkitystä, joka sille usein annetaan. Adamin lankeemus oli valittu ja tietoinen lankeaminen syntiin, jonka rangaistus oli hänelle tehty selväksi: ”mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” 1. Moos. 2:17. Islam opettaa, että jos meidän hyvät tekomme ovat enemmän kuin pahat tekomme, me pelastumme, mutta elävä Jumala teki selväksi, että yksi synti pyhää Jumala vastaan johtaa kuolemaan: ”synnin palkka on kuolema” Room. 6:23; ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava” Hes. 18:20.

”on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi” Tämä tekee selväksi, että Adamin synti on perusta kaikkien tuomiolle. Vastasyntyneet sisältyvät tähän. Jos he ovat tuomion alla, he eivät voi olla syyttömiä, vaan ovat syntisiä, sillä tuomio ei tulisi heille synnistä, joka ei ole heidän. Kun Adam lankesi, me lankesimme ja koko ihmiskunta tuli kuoleman tuomion alle niin fyysisesti kuin hengellisesti, ajallisesti ja ajattomasti (1. Moos. 8:21).
”niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko” Paavalilla on mielessä Kristuksen maanpäällisen työn tärkein teko – ristin kuolema. Niin kuin Adamin yksi rikkomus nostetaan ylitse hänen elämänsä muiden rikkomusten, niin myös Kristuksen yksi vanhurskauden teko nousee ensimmäisenä mieleen kaikista muista hänen vanhurskaista teoistaan: ”hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” Fil. 2:8; ”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.” Joh. 10:17-18.

”koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi” Universalistit käyttävät näitä sanoja oikeuttaakseen heidän harhaoppinsa, joka sanoo, että tulee päivä, jolloin kukaan ihminen ei ole helvetissä. Tämä oppi on raamatun selkeää todistusta vastaan (Luuk. 16:25-26) ja kumpuaa ensisijaisesti uudestisyntymättömästä sydämestä, mutta tämän hedelmä on se, että he tulkitsevat sanan ”kaikki” väärin. Sana ”kaikki” ei tarkoita raamatussa automaattisesti joka ikistä yksilöä joka on aina elänyt – päinvastoin. Johanneksen evankeliumissa itsestään sanalle löytyy kymmenen eri merkitystä, sillä asiayhteys määrittelee keihin kaikkiin sana viittaa. On päivänselvää, että pelastus kuuluu ainoastaan uskoville (1:16, 17; 3:21-25) ja hän on painottanut tätä tämänkin jakeen asiayhteydessä. Vain ne, ”jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan” jae 17. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.” 1 Kor. 15:22-23. ”Kaikki” viittaa siis niihin, jotka ovat Kristuksen omat. Kristuksen omat ovat uskovat (Joh. 3:16), ainoastaan uudestisyntyneet uskovat (Joh. 3:1-8) ja ovat valittuja (Matt. 22:14) ja ennalta rakastettuja pelastukseen (Room. 8:29-31; Efe. 1:4-5). Ennalta määrääminen ja ehdoton valinta sisältää paljon kovaa ja ihmeellistä teologiaa, mutta tämä ei haittaa, sillä kovat pallot lentävät pidemmälle kuin pehmeät. Tätä totuutta tutkimme tarkemmin vasta luvuissa 8-11.

William Hendriksen kommentoi hyvin, että vaikka tässä jakeessa sana ”kaikki” yhdistettynä Kristukseen viittaa hänen omiinsa, sisältää se erittäin todennäköisesti myös yleisemmän merkityksen, joka on Apostolin kirjoituksissa yleinen: juutalaiset eivät ole pakanoita parempia. William Hendriksen[1] sanoo: ”Lukijan kuuluisi tarkasti opiskella seuraavia paikkoja nähdäkseen tämän itse: 1:16, 17; 2:7-11; 3:21-24, 28-30; 4:3-16; 9:8, 22-33; 10:11-13; 11:32; 15:7-12: 16:25-27. Koskien pelastusta, Paavali sanoo: ”Ei ole mitään eroa. Jumala ei kallistu toiselle puolelle.” Kaikki ihmiset ovat syntisiä Jumalan edessä. Kaikki ovat pelastuksen tarpeessa. Kaikille tie pelastukseen on sama.” Eli monesti raamatussa sana ”kaikki” tarkoittaa: ”Ei ainoastaan juutalaiset, vaan kaikki muutkin kansat”. Dispensationalistien lisääntyessä epäraamatullinen erotus juutalaisen ja pakanan välillä kahdeksi erilliseksi Jumalan kansaksi (Israel ja Seurakunta) on yleistä. Siksi on erittäin tärkeää, että Jumalan Sana koskien sitä, että on vain yksi kansa: Jumalan Israel, täytyy tehdä selväksi. Esiriippu on revitty kauan sitten, eikä sitä pidä laittaa takaisin: ”Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!” Gal. 6:15-16.
Siispä kaikille niille, joita Kristus edusti liitto-päänä, hänen tekonsa ristillä koituu jokaiselle heille elämän vanhurskauttamiseksi ja tämän varmuus näkyy seuraavassa jakeessa.

Jae 19
”sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.” Tämä jae on selitys edellisen jakeen tiivistyksestä sanan ”sillä” takia. Edellinen jae itsessään sanoo, että Adamin synnin tähden kaikkia kohdeltiin syntisinä, mutta tämä jae tekee kaikista selkeimmäksi sen, mitä olen aikaisemmin sanonut Paavalin tarkoittavan. Se että meitä kohdellaan syntisinä ei olisi oikein ellemme me olisi syntisiä. Kuolema on rangaistus todellisesta synnistä ja kun kerran vastasyntyneet kuolevat, ovat he todellisesti Jumalan silmissä syyllisiä Adamin rikkomukseen. Se miten tämä on mahdollista, on yhtä suuri mysteeri kuin se, että me olemme palkitut iankaikkisella elämällä yksin Kristuksen vanhurskauden perusteella, joka on kuitenkin luettu meidän omaksemme. Jos vastasyntyneet eivät olisi syntisiä Adamin rikkomuksen perusteella ja olisivat viattomia, silloin heidän kuolemansa olisi epäoikeudenmukaista, mutta pois se! Moni on sanonut, että ei ole sellaista kuin tyhmä kysymys, mutta tämä ei ole totta. Raamatussa luemme yhden kysymyksen, joka esitettiin Jumalalle ja se ei ainoastaan ollut tyhmä kysymys, vaan Jumalaa pilkkaava kysymys: “Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?” 1 Moos. 18:23. Aabraham oli liian nopea puhumaan eikä tiennyt, että ei ole ketään vanhurskasta, sillä kun Adam lankesi, kaikki lankesivat. ”monet ovat joutuneet syntisiksi” 1992 käännös sanoo tämän paremmin: ”yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä”. Sana joka on käännetty ”joutuneet”, ”teki” on sama, jota käytetään Luukkaan evankeliumissa sanana ”asettaa”; Jeesus kysyi: ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?” Luuk. 12:14. Sanan selkeä merkitys on siis ”asettaa johonkin asemaan”, ”laittaa johonkin kategoriaan” tai ”nimittää/määrätä johonkin luokkaan”. Yhden ihmisen tottelemattomuuden perusteella monet ovat tehty, asetettu ja määrätty syntiseksi. Adamin synti on hänen jälkeläistensä synti. Meidän kuuluu niin kuin pienten lasten, vastaanottaa Jumalan todistus tässä niin kuin missä tahansa muussakin asiassa. Moni on kääntänyt tämän tarkoittamaan, että Adamin synti oli instrumentaalinen mahdollisuus meidän syntisyydelle, mutta tämä on absurdia. Jos Kristuksen kuuliaisuus on todellinen lähde meidän vanhurskautukselle, mutta Adamin synti on vain syntisyytemme mahdollistava erillinen teko, kontrasti Adamin ja Kristuksen välillä on tuhottu. Kun kerran Kristuksen kuuliaisuus on meidän vanhurskauden ainoa perusta, niin myös Adamin synnin täytyy olla meidän tuomion perusta.

”niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.” Hieman ennen kuolemaansa (01.01.1937) Tri J. Gresham Machen lähetti sähkeen ystävälleen Professori John Murraylle. Sähkeen sanat olivat nämä: ”Minä olen niin kiitollinen Kristuksen aktiivisesta kuuliaisuudesta. Ei mitään toivoa ilman sitä.” Teologit ovat tarkkoja tekemään eroja ja yksi näistä koskee Kristuksen kuuliaisuuden luonnetta. Paavalin sanoessa, että yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi ei hän puhu ainoastaan siitä kuuliaisuuden huipentumasta ristillä, vaan Kristuksen aktiivisesta kuuliaisuudesta. On olemassa Kristuksen aktiivinen ja passiivinen kuuliaisuus. Nämä eivät ole erillään toisistaan, mutta ne painottavat kahta välttämätöntä kuuliaisuuden aluetta, jotka Kristuksen kuului täyttää pelastaakseen meidät. Passiivinen kuuliaisuus painottaa erityisesti Kristuksen kuuliaisuutta ristillä jossa hän taisteli elämänsä kovinta tuskaa vastaan, sillä hän oli sitoutunut juomaan sen vihan maljan, joka kuului meille. Tämän tähden vihaa ei enää ole jäljellä niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Aktiivinen kuuliaisuus painottaa sitä, että Kristuksen ei ainoastaan täytynyt poistaa syntiä ja tyydyttää Jumalan viha, vaan hänen täytyi myös elää meidän edestämme: ”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” Gal. 4:4-5. 1600-luvun arminiolaiset oppineet (Richard Watson, R. N. Davies jne.) kielsivät, että Kristuksen aktiivisella kuuliaisuudella olisi mitään pelastavaa merkitystä, jonka me annamme sille. He uskoivat näin, sillä he näkivät Jumalan voivan vaatia syntiseltä ainoastaan yhtä kahdesta: joko kuuliaisuutta laille tai rangaistuksen alle joutumista synnistä, mutta ei molempia. Jos lakia noudatetaan, rangaistusta ei voida antaa ja jos rangaistus on kannettu mitään muuta ei enää voida vaatia. Louis Berkhof[2] vastasi tähän väitteeseen loistavasti: ”Näemme, että lankeemuksen jälkeen Jumala vaati kuuliaisuutta ihmiseltä, mutta tämän lisäksi Hän myös vaati maksua synneistä. Jos Kristus olisi ainoastaan totellut lakia, mutta ei olisi maksanut rangaistusta, Hän ei olisi voittanut ikuista elämää syntisille; ja jos Hän olisi ainoastaan maksanut rangaistuksen ilman, että Hän olisi täyttänyt lain vaatimuksia, olisi Hän jättänyt ihmisen samaan tilaan, jossa Adam oli ennen lankeemusta ja täten ihminen on edelleen velvollinen tavoittamaan ikuisen elämän oman kuuliaisuuden tien kautta. Hänen (Kristuksen) aktiivisen kuuliaisuutensa tähden Hän kuitenkin kantoi omansa tämän ylitse ja antoi heille oikeuden iankaikkiseen elämään.”

Näemme varmuuden näissä sanoissa: ”niin myös…tulevat vanhurskaiksi”. Niin kuin Adamin tottelemattomuus teki monet syntiseksi, niin myös Kristuksen kuuliaisuus tekee monet vanhurskaiksi. Raamatussa ei ole arminiolaisia jakeita, Paavali poistaa kaikki mahdollisuudet siltä ajatukselta, että ristintyö ei saavutakaan juuri sitä, mitä Jumala halusi sen saavuttaa. Kristus kuoli ristillä omiensa puolesta todellisesti. Hänen sovituksensa oli todellinen ja sen tarkoitettu vaikutus välttämätön, ei potentiaalinen tai vailla meidän viimeistelyä. Jumalan pelastussuunnitelma ei pääty traagisesti Jumalan ikuiseen suruun. Kaikkien valittujen synnit maksettiin lopullisesti niin, että ei enää ole tarvetta toiselle rangaistukselle. Tämän ymmärtäessä huomaat minkä takia kirkkohistorian aikana reformoidut ovat pitäneet lujasti kiinni siitä, että vastasyntyneet, jotka kuolevat pelastuvat ja minkä takia historiallisesti arminiolaiset eivät pitäneet tätä mahdollisena (onneksi tänä päivänä asia näyttää olevan toisin). Charles Hodge[3] kirjoitti: ”Jos ilman henkilökohtaista osallisuutta Adamin syntiin, kaikki ovat kuolemalle alamaisia, emmekö me voi toivoa, että ilman henkilökohtaista Kristuksen vanhurskauden hyväksymistä ne, jotka kuolevat vastasyntyneinä, pelastuisivat?”. Kun kerran puolet maailmasta on kuollut varhain, voimme tietää pelastettujen määrän olevan suurempi kuin kadotettujen. Evankeliumi ei ole välttämättä mennyt maailmaan jokaiseen kolkkaan, mutta lasten kuoleman kautta Jumala on jo kerännyt itselleen ylistäjiä kaikista kansoista ja kielistä. Niille valituille, jotka elävät ymmärrykseen asti Jumala on lähettänyt Pyhän Henkensä evankeliumin saarnaamisen kautta avaamaan heidän sydämet niin, että Hän voittaa heidän kapinansa. Ne jotka Hän edeltä tunsi, Hän ennalta määräsi ja jotka Hän ennalta määräsi Hän kutsui, vanhurskautti ja kirkastutti (Room. 8:29-31). Tämä ketju ei mene poikki. Pelastus ei ole siitä joka tahtoo tai juoksee, vaan Jumalasta joka on armollinen (Room. 9:16). Kristuksen morsian on oleva täydellinen, eikä siltä puutu kättä tai jalkaa. Kaikille muille hän sanoo: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät” Matt. 7:23.
Tämän jakeen sisältö saa meidät tunnustamaan, että ymmärryksemme on vajavaista. Kysymykset koskien perisyntiä ja imputaatiota ovat monet, vaikka ne kuitenkin ovat selvästi opetetut. Lopputulos on kuitenkin se, että me uskomme Jumalamme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden poistaneen Adamin synnin syyllisyyden ja seurauksen, niin kuin myös meidän omat lukemattomat syntimme. Kaikkiin epäuskon kysymyksiin Jumala vastaa: ”Mitä se on sinulle? Seuraa vain Minua.” Mitä emme nyt täydellisesti ymmärrä, saamme ymmärtää myöhemmin.

Jae 20
”Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi” Paavali tuo vielä ikään kuin puskista lain tarkoituksen tämän luvun loppuun. Hän kertoo miksi kirjoitettu laki tuli väliin: ”että rikkomus suureksi tulisi”. Halusiko Jumala vain lisätä meidän syntiämme, että meistä tulisi entistä syntisempiä ja siten kokisimme suuremman tuomion? Pois se! ”Älkään kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.” Jaak. 1:13; ”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.” 1 Joh. 1:5. Jumala antoi kirjoitetun lain siksi, että rikkomuksen tullessa suureksi me heräisimme unesta joka toistaa samaa valheellista tarinaa uskotellen, että me voimme pelastua omilla teoillamme. Kukaan ei mene lääkäriin, jos hän uskoo selviävänsä ilman. Lääkäriin menevät ainoastaan ihmiset, jotka uskovat tarvitsevansa apua. Samoin pieni tieto synnistä saa meissä ainoastaan aikaan valheellista itseluottamusta, sillä me emme luonnostamme usko, että yksi ainut synti johtaa välttämättömään tuomioon. Mutta kun saimme Jumalalta tiedon kaikesta siitä vääryydestä, johon olemme syyllistyneet, Pyhän Hengen vaikutuksen alaisina sielumme kokivat hätätarpeen Pelastajalle. Me tiesimme, että meidän ainoa toivomme on Jeesus Kristus ja sen tähden me luotamme pelastuksemme yksin hänelle. Meidän syntimme on suuri, mutta älä ikinä sano: ”Jumala ei voi antaa minun syntejäni anteeksi. Et ymmärrä niiden suuruutta.” Jumalan vastaus sinulle on tämä: ”missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi”. Sinun syntisi ei ole Kristuksen armoa suurempi. Emme maanpäällä ikinä tule ymmärtämään armon suuruutta ja vaikka teorian tasolla sen ymmärtäisimmekin, käytännön tasolla elämämme usein todistaa toisin. Astuessani taivaaseen voin kuvitella ajattelevani: ”Kuinka on mahdollista, että minä olen täällä? Enhän minä ansaitse tätä.” ja Jumala vastaisi: ”Joonas, olet vuosikymmeniä saarnannut armosta, etkä vieläkään ole tajunnut sitä?”. Onneksi taivaassa ei enää ole epäuskoa ja typeryyttä. Ota nämä sanat uskossa vastaan, niin kuin John Bunyan, joka eli mitä jumalatonta elämää, mutta tämän jakeen kautta Jumala pelasti hänet ja Hän voi pelastaa sinutkin.

Jae 21
”että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.” Synti tuli suureksi, että armo tulisi suuremmaksi. Synti hallitsee kuolemassa niin fyysisessä kuin hengellisessäkin. Uskon, että Paavali ei ainoastaan viittaa ajalliseen kuolemaan, vaan myös iankaikkiseen kuolemaan. Ensinnäkin sen tähden, että Raamattu kutsuu iankaikkista kadotusta kuolemaksi (Ilm. 20:14) ja koska Paavali luo kontrastin iankaikkisen elämän välillä, jonka vastakohta voi olla ainoastaan iankaikkinen kuolema.
Armo ei hallitse synnin, vaan vanhurskauden kautta ja täten ajatus laittomasta elämästä armon alla on mahdotonta. Jumalan armo hallitsee Jeesuksen vanhurskauden kautta ja koska me olemme yhdistetyt häneen sitä varten, että kasvaisimme hänen kaltaisekseen, on kasvava pyhyys kristityn tunnusmerkki (Efe. 4:17-32). Iankaikkinen elämä on jokaisen uskovan tulevaisuus ja sen tähden meidän katseemme kuuluu olla uskomme alkajassa ja täydelliseksi tekijässä Jeesuksessa Kristuksessa, sillä vain kun meillä on iankaikkinen perspektiivi teemme me päätöksiä, joita emme häpeä valtaistuimen edessä.
Nimi Jeesus on pelastava nimi: ”Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Matt. 1:21. Nimi Kristus (christou) tarkoittaa voideltua (Apt. 4:26). Herra kuvastaa sitä, että Jeesus Kristus on kaikkivaltias, kaikista ylin hallitsija niin, että: ”ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt. 4:12.

 

[1] William Hendriksen – Romans s. 183

[2] Louis Berkhof – Systematic Theology s. 381

[3] Charles Hodge – Romans s. 190

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s