Voiko uudestisyntynyt elää synnissä? (Room. 6:1-2)

ROOMALAISKIRJE LUKU 6:1-2

Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? 

Roomalaiskirjeen luvussa 6 Paavali ottaa aiheeksi antinomismin – vaarallisen vääristyksen evankeliumista. Antinomisti sanoo: ”Minut on pelastettu yksin armosta! Sen tähden minä saan elää nyt synnissä.” Apostoli osoittaa tässä luvussa miksi tällainen elämä on kristitylle mahdotonta. Luku 6 on hyvin tunnettu sen tähden, että lähes kaikki pastorit, jotka ovat saarnanneet pyhyydestä ja pyhityksestä kääntyvät tähän lukuun, mutta koska he eivät kuitenkaan saarnaa kirja kirjalta ja jae jakeelta on tämän luvun teema ja syvemmät totuudet usein väärin ymmärretty tai jopa sivuutettu. Muistutan, että yhdyn D. M. Lloyd-Jonesin kanssa siinä, että yleisin ymmärrys roomalaiskirjeen lukujen jaottelusta on väärä. Yleinen ymmärrys on tämä: Luvut 1-5:11, vanhurskautus. Luvut 5:12-8 pyhitys. Luvut 9-11, juutalaiset. Luvut 12-16, käytännön kehotteita ja sovelluksia. Tämä tuntuu helpottavan niitä, jotka haluavat kaiken mahdollisimman yksinkertaiseksi, mutta meillä ei ole lupaa tehdä tätä totuuden kustannuksella.
Ensimmäinen asia, joka täytyy tehdä selväksi, jotta voimme saada oikean ymmärryksen tämän luvun sisällöstä on se, että Paavali ei aloita täysin uutta asiaa. Apostoli ei ole lopettanut puhumasta koskien sitä, mihin luku 5 jäi. On väärin sanoa, että Paavali pääsi vanhurskauden opin loppuun luvussa 5 ja nyt aloittaa uuden aiheen, eli pyhityksen. Miksi näin? Siksi, että Paavali sanoo: ”Mitä me siis sanomme?” Sanoa mistä? Siitä mistä hän on juuri puhunut luvussa 5. Tämän luvun opilla on suora yhteys edelliseen lukuun ja mikä oli edellisen luvun teema? Pelastusvarmuus. Se ehdoton varmuus pelastuksesta, joka nousee siitä, että meidät on pelastettu yksin uskon kautta ilman lain tekoja. Kristitty voi olla varma siitä, että kun hänet on vanhurskautettu hän kestää loppuun asti, sillä niin kuin hän kerran oli Adamissa niin hän on nyt Kristuksessa. Paavali on valmis tämän aiheen kanssa vasta luvussa 8. Luvussa 6 hän yksinkertaisesti hidastaa tahtiansa, sillä hän kokee, että nämä sanat luvussa 5: ”mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.” voidaan väärinymmärtää. Jotkut saattavat ajatella, että tämä rohkaisee joitakin laittomuuteen eli antinomismiin. Toiset taas saattavat ajatella, että Paavali ei välitä laista ja vähättelee tämän tärkeyttä. Tämän ymmärtäessä huomaamme, että luvut 6 ja 7 ovat parenteesi pelastusvarmuuden opetuksen välissä, tarkoitettu poistamaan väärinymmärryksiä.
Toinen asia, joka meidän täytyy ymmärtää, on, että luku 6 selittää meille opin liitostamme Kristuksen kanssa, jonka Apostoli otti aiheeksi myös luvussa 5.
Pitäessämme nämä asiat mielessämme, pureudumme syvemmin luvun 6 jakeisiin.

Jae 1
”Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?” Joko Paavali tiesi, että jotkut seurakunnan jäsenet opettivat, että kristitty voi elää synnissä tai sitten hän itse päätteli, että jotkut vääntäisivät hänen sanansa opettamaan tätä. Viisas opettaja aina aavistaa mahdolliset vastalauseet. Saarnaaja haluaa kumota väärinymmärrykset ja vastalauseet suoraan saarnapöntöstä mieluummin kuin käytävällä, kahvilassa tai parkkipaikalla. Kysymys on: ”Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?” Todellisen evankeliumin saarnaaminen aina mahdollistaa tämän kysymyksen. Väärän evankeliumin julistaminen ei herättäisi tätä kysymystä. Onko mahdollista, että roomalaiskatolisenkirkon evankeliumi saisi aikaan tämän kysymyksen? He sanovat, että usko ja armo ovat välttämätöntä, mutta eivät riittäviä pelastukseen. Meidän täytyy tehdä sitä ja tätä ansaitaksemme meriittejä ja jos emme ole täydellisesti pyhittäneet itseämme Jumalan avulla me joudumme viettämään aikaa kiirastulessa, kunnes olemme täysin pyhät. He opettavat, että sinä voit menettää pelastuksen, jos teet kuolettavan synnin. Tietenkään kukaan ei ajattelisi tällaisen opin seurauksena, että me voisimme jatkaa synnissä. Ainoastaan evankeliumi, joka sanoo, että pelastus on yksin armosta, yksin uskon kautta mahdollistaa tämän vastalauseen (Room. 4:4-5). Roomaa ei syytetty tästä, mutta Martti Lutheria syytettiin senkin edestä. Hänen väitettiin saarnaavan tätä evankeliumia ainoastaan siksi, että hän halusi oikeuttaa avioliittonsa, joka oli papeilta kielletty. Tänään arminiolaiset syyttävät kalvinisteja siitä, että he opettavat (Jeesuksen ja Paavalin tavoin), että pelastusta ei voida menettää. Heidän syytöksensä on sama, kuin minkä Paavali sai: ”Tämä oppi mahdollistaa laittoman elämän”. Ellei saarnaajan julistus alista häntä tälle syytökselle, hän ei ole julistanut evankeliumia.

Jae 2
”Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” Paavali sanoo: ”Me genoito” Tämä on kreikan kielen voimakkain kielteinen ilmaisu. Se voi tarkoittaa esimerkiksi: ”Kadota tuo ajatus!”, ”Mahdotonta!” mitä vain, joka osoittaa väitetyn asian mahdottomuuden tai pahuuden. Miksi näin vahva ilmaisu? Siksi, että jos joku kysyisi tätä, osoittaisi se sen, että tämä henkilö ei ole ymmärtänyt mitään siitä mitä Paavali on sanonut luvussa 5. Hän ei ole ymmärtänyt, että niin kuin kristitty kerran oli Adamissa, niin hän on nyt Kristuksessa. Jos hän ymmärtäisi uskovan liiton Kristuksen kanssa hän ei kysyisi tätä kysymystä.

Ne jotka opettavat laittomuutta ovat niitä henkilöitä joista Juudas varoittaa: ”Teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” Juu. 4.

”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” Tämä käännös ei tee oikeutta Paavalin tarkoitukselle. Parempi käännös sanoisi: ”Me, jotka kuolimme pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” ”Olemme kuolleet” saa lukijan ajattelemaan jonkinlaista prosessia, kun Paavali taas käyttää aoristi tempusta ja aoristia käytetään kuvaamaan tapahtumaa, joka on tapahtunut kerran ja lopullisesti. Se viittaa faktaan, joka kuuluu ajassa taaksepäin. Hän sanoo: ”Kuinka me, jotka kuolimme pois synnistä.” Tämä ei ole meneillään oleva prosessi, vaan jokainen uskova kuoli kauan sitten, silloin, kun hän uskoi. Tämä tapahtui silloin, kun meidät asetettiin Kristukseen emmekä enää olleet Adamissa.

”Me” kuinka me, jotka olemme vanhurskautetut, olisimme synnissä? Kuinka me, jotka olemme tässä erikoisessa asemassa, eläisimme synnissä? Jos kristitty ymmärtää sen kuka hän on Kristuksessa, tämä kysymys on mahdotonta. Lloyd-Jones sanoo: ”Todellinen ongelma kristittyjen kanssa, jotka eivät ymmärrä vanhurskautuksen oppia yksin armosta uskon kautta on, että he eivät ymmärrä keitä he ovat; he eivät ymmärrä asemaansa. Meidän ollessamme keitä olemme, kuinka tällaiset ihmiset niin kuin me ”eläisivät enää synnissä?”. Jos Paavalin kuulijat olisivat seuranneet hänen sanojaan luvussa 5 ja jakeissa 12-21 he eivät kysyisi tätä.

”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä” Mitä se tarkoittaa, että me kuolimme synnille? Jotkut sanovat, että 1) kristitty on täydellinen ja täysin kuollut kaikelle synnin vaikutukselle ja läsnäololle. Tämä on väärin, sillä ei ole ketään täydellistä kristittyä maanpäällä. Jos perfektionistit olisivat oikeassa, jakeissa 11-13 ei olisi mitään järkeä. Perfektionisti käsitys on myös harhaoppista, sillä Johannes varoittaa: ”Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” 1 Joh. 1:8. 2) että Paavali kehottaa meitä kuolemaan synnille: ”Me, joiden kuuluu kuolla pois synnistä”. Tämä on väärin, sillä Paavali ei sano, että meidän kuuluisi olla kuolleita synnille, sillä hän käyttää aoristia ja siten hän puhuu jostakin, joka on tosiasia jokaisessa kristityssä tällä hetkellä.  3) että Paavali kuvaa prosessia: ”Kuinka me, jotka kuolemme enemmän ja enemmän synnille…” Tämä on väärin, sillä Paavali ei kuvaa prosessia. Me emme kuole päivä päivältä synnille vaan me olemme jo kuolleet.  4) Charles Hodge ehdottaa Paavalin tarkoittavan: ”Kuinka me, jotka olemme kieltäneet synnin, enää eläisimme siinä?” Eli kuinka kristitty, joka sanoo, että hän on kieltänyt synnin uskomalla Jeesukseen Kristukseen, tunnustanut syntisyytensä haluten siitä eroon; kuinka tämä henkilö vielä haluaisi elää synnissä? Hodge on erehtynyt, sillä Paavali painottaa sitä, että me olemme jotakin, eikä sitä, että me olemme tehneet jotakin. Hän ei ajattele mitä me olemme tehneet, vaan mitä on tapahtunut meille. Meidän statuksemme on muuttunut, sillä me kuolimme synnille. Synti oikeasti on kuollut, mutta millä tavalla?

Robert Haldane kieltää kaikki edelliset selitykset. Hän on ymmärtänyt aivan oikein, että jokin on todellisesti kuollut menneisyydessä kerran ja lopullisesti. Hän sanoo Paavalin tarkoittavan: ”me olemme kuolleet synnin syyllisyydelle”. Vaikka olen täysin samaa mieltä, että me olemme kuolleet synnin syyllisyydelle tarkoittaa Apostoli enemmän. Haldane sanoo, että Apostoli ei tarkoita meidän kuolleen synnin voimalle, mutta tätä hän kuitenkin selkeästi tarkoittaa. Miten perustelen tämän? Luvussa 5 ja jakeessa 14 Paavali sanoo: ”Kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät ole syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva” Jakeessa 17 hän sanoo: ”Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, jeesuksen Kristuksen kautta.” Ja jakeessa 21: ”Että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.” Huomaa sana ”hallita” näissä kaikissa. Paavali on tehnyt selväksi, että kun me olimme Adamissa, synti hallitsi meitä, mutta kun me siirryimme Adamista Kristukseen, armo hallitsee meitä vanhurskauden kautta ja armon hallitseminen on yhtä todellista kuin oli synninkin hallitseminen. Me olemme täysin uuden hallitsijan orjia. Jos kerran silloin, kun me olimme synnin hallintavallan alla, me teimme synnin tekoja, kuinka paljon varmemmin armon hallinta saa aikaan vanhurskauden? Kun meidät liitettiin Kristukseen, synnin valta meidän ylitsemme kuoli täysin. Tämän todistaa moni muukin raamatunpaikka: ”Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:17-18. Apostoli lähetettiin tuomaan uskovat Saatanan vallasta Jumalan tykö! Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti. Jos siis poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:34-36. Uskovat on tehty vapaiksi synnin orjuudesta. Heitä ei ole tehty puolittain vapaiksi, vaan todellisesti vapaiksi, sillä he ovat kuolleet synnille. Johannes kirjoittaa: ”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.” 1 Joh. 3:9-10 ja ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.” 1 Joh. 5:18-19. Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä. Tämä ei tarkoita, etteikö uskova tekisi yksittäisiä syntejä, mutta tämä tarkoittaa sitä, että uskova ei elä synnissä. Synti ei hallitse häntä, hänellä on voima vastustaa syntiä: ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jaak. 4:7.

Paavali siis sanoo, että kun me kerran olemme kuolleet synnin vallalle niin, että sillä ei enää ole mitään voimaa meidän ylitsemme, kuinka me voisimme elää synnissä? Kysymys, joka nyt herää monessa on tämä: ”Jos tämä on totta, että me olemme kuolleet synnin vallalle, miksi minä sitten vielä lankean syntiin?”. Tom Ruhkala antaa kattavan vastauksen:

”Vanhurskautettu ihminen on tehty eläväksi Kristuksessa. Hänet on muutettu. Sillä hetkellä kun syntinen syntyy uudestaan, hän kerta kaikkiaan kuolee pois synnistä. Hänen ominaisluontonsa kokee perinpohjaisen muutoksen. Jotkut puhuvat kaksoisluonnosta. Raamattu puhuu vain muuttumisesta. Jokainen ihminen Kristuksessa on uusi luomus. Hänellä on edelleenkin sama katoavainen, lunastamaton liharuumis, mutta hänen ominaisluontonsa on muuttunut. Hänellä on edelleenkin sama peruspersoonallisuutensa, mutta synnin ruumis on kukistettu. Hän on kuollut synnille. Synti ei enää hallitse häntä. Hänellä on uusi hallitsija, Herra Jeesus Kristus… Aidosti uudestisyntynyt ihminen on kuollut pois synnin hallitsevasta voimasta. Hän ei voi pysyä synnissä. Huomaa, minä sanon ”pysyä” synnissä. Pelastettu ihminen voi silti tehdä syntiä. Hän pystyy tekemään miltei minkä tahansa synnin sopivissa olosuhteissa. Hänet on tuotu sisälle Jumalan elämään vanhassa lunastamattomassa lihassaan kaikkine sen tapoineen ja heikkouksineen. Joskus lunastettu ihminen lipsahtaa takaisin vanhoihin tapoihinsa. Se on erittäin typerää ja ristiriitaista, koska hänen ei tarvitse enää palvella syntiä. Synti oli hänen entinen herransa, mutta synnillä ei enää ole mitään oikeutta häneen. Koska kristityt käyttäytyvät joskus ristiriitaisesti uuden luontonsa kanssa, jotkut teologit väittävät, että pelastuneella ihmisellä on ”vanha luonto”. Se on virheellisesti sanottu. Pelastunut ihminen on vain yksi ihminen, ei puoliksi vanhaa luontoa ja puoliksi uutta. Uusi luonto on täysin pyhä ja vanhurskas. Ihmisen fyysinen ruumis, hänen lihansa, on ihmisen epäpyhä osa. Tämä liha on lunastamaton eikä sitä lunasteta ennen kuin ylösnousemuksessa. Silloin meidän ruumiimme muuttuvat kirkastetuksi lihaksi. Siihen saakka ruumiimme ovat tavallaan väylä, jonka kautta synti hyökkää kimppuumme. Meitä kehotetaan jatkuvasti, ettemme antaisi synnin hallita kuolevaisissa ruumiissamme (jae 12). Synti voi käyttää meitä hyväkseen lihan heikkouden kautta.”

Me lankeamme siis sen tähden, että me olemme tyhmiä. Meidät on siirretty tien toiselta puolelta toiselle. Paholainen ei yletä omalta puoleltaan meihin, sillä me olemme armon valtakunnassa, mutta koska me emme ole tiedostaneet uutta asemaamme, meidän lunastamaton liha auttaa meitä lankeamaan typeriin synteihin. D. Martyn Lloyd-Jones käytti vertauskuvaa entisestä orjasta, joka oli elänyt orjuudessa lapsuudesta asti vanhaan ikään asti. Eräänä päivänä orjuus lakkautettiin, mutta hän ei osannut toimia uuden asemansa mukaan ja sen tähden aina kun hänen entinen herransa tuli kadulla vastaan pelkäsi hän, että hänet pakotettaisiin jälleen raatamaan. Tämä sama pätee meihin, kun me emme ole ymmärtäneet sitä, että meidät on liitetty Kristukseen ja meidät on tuotu armon, vanhurskauden ja vapauden vallan alle! Tämän tähden Paavali kammoksuu tätä kysymystä, sillä kristityt ovat kuolleet pois synnin vallasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

5 thoughts on “Voiko uudestisyntynyt elää synnissä? (Room. 6:1-2)

  1. Hannele

    Mä en kyllä saanut selvää vastausta. Aloin lukea innokkaasti, koska tämä kysymys vaivaa minua aina. Onko siis niin, että en olekaan niin perisynnin turmelema, että pystyn kuitenkin johonkin? Eli elämään muussa kuin synnissä. Periaatteessa jokainen uskova ( ainakin tiedostamattaan) elää jonkin synnin orjana. Nykyään vaikkapa mässäilyn eikä hän edes koe sitä synniksi vaan iloiten ahmii ruokaa koko elämänsä ajan. Minulla ainakin on vielä sellaisia asioita elämässä, jotka eivät päälle päin näy, minkä kanssa jatkuvasti koen sielun tuskaa, kun en pääse näistä eroon. ( ajatuksen syntejä, laiskuutta) Kuitenkin olen uskossa. Mutta elän synnissä, näille on kuitenkin helpompi antaa periksi kuin taas räikeimmille synneille esim. haureus. Mä en ymmärrä ollenkaan. Voinko siis elää synnissä kumminkin. En varmaan koskaan saa tähän kysymykseen elämäni aikana tyydyttävää vastausta. Uskova ei enää elä synnissä, okei, minä kyllä elän, vaikka en haluaisi. Olenko siis synnin orja kumminkin. Vastaisitko jotain?

    Like

  2. Hannele

    Entä jos uskova elää synnissä? Eikä edes koe siitä vaivaa? Esimerkkinä nyt vaikka avoliitto. Onko uskova enää edes uskossa; armon alla vai onko hän menettänyt pelastuksensa? Siis aivan vilpittömästi uskoontullut ihminen, joka uskoo evankeliumin. Mutta elää synnissä. Niin onko hän kumminkin pelastunut??

    Like

  3. Hannele

    Vai onko erona, että elää synnissä, mutta haluaa siitä eroon vai elää synnissä eikä halua edes siitä eroon? Eli onko ensimmäiseksi mainittu uskossa, mutta jälkimmäinen ei? Jos ensimmäinen on, niin voiko siis ajatella, että uskova voi kumminkin tehdä jotain pelastuakseen eli haluta kuolla pois synnistä? Entä jos on niin syntinen, ettei halua?

    Like

    1. Hei Hannele!

      Koitan tiivistää mahdollisimman yksinkertaiseksi.

      1) Jokainen ihminen luonnostaan on täysin synnin turmelema niin, että hän ei pysty miellyttämään Jumalaa tai tekemään mitään pelastuksensa eteen, edes uskomaan tai tekemään parannusta. Minkä takia? Sillä ihminen ei tahdo. Hänellä on kivi sydän (Hes. 36), joka vihaa Jumalaa. Tämän tähden Jumalan täytyy herättää tämä kuollut syntinen uuteen elämään (Efe. 2:1) uudesti syntymisen kautta, niin, että hän saa uuden sydämen, joka rakastaa Jumalaa. Näin Jumala vapauttaa valittunsa (Apt. 13:48) uskomaan ja tekemään parannuksen. Eli uudesti syntynyt ei enää ole synnin orja, vaan Poika on vapauttanut hänet (Joh. 8:36).

      2. Uudesti syntyneen vanha ihminen (eli se ihminen, joka hän oli Adamissa) on kuollut. Kuitenkin ihmisen fyysinen ruumis on vielä lunastamaton ja synti voi hyökätä tämän kautta. Uudesti syntyneen ei tarvitse palvella syntiä enää, sillä sen hallintavalta on katkaistu, sisäinen, uusi ihminen ei ole synnin orja, vaan Kristuksen orja. Kun ihmisellä on uusi sydän hän haluaa palvella Kristusta ja elää oikein. Sen tähden ajatus kristitystä, joka velloo koko elämänsä ajan samoissa synneissä ilman mitään surua ja todellista halua päästä irti on mahdotonta, niin kuin Paavali sanoo (Room. 6:1-2). Kun katsomme vuosia taakse päin meidän täytyy kyetä näkemään kasvua. Joillakin prosessi on hitaampaa, mutta jokaisella uskovalla on halu tulla Kristuksen kaltaiseksi. Juudas varoitti niistä, jotka käyttäisivät armoa tekosyynä synnille: “Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” Juudaksen kirje jae 4

      “Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.” 1 Joh. 3:9-10. “tee” viittaa elämiseen synnissä.

      3. Kamppailu synnin kanssa on joka hetkistä koko meidän maallisen elämämme ajan, sillä me olemme vielä lunastamattomassa ruumiissa. Tämän tähden meistä ei aina tunnu siltä, että me olisimme vapautetut synnin orjuudesta, mutta Paavali puhuukin objektiivisesta faktasta, ei jostakin, joka perustuu meidän kokemukseemme. Katso vaikka Roomalaiskirjeen lukua 7, jossa näemme Paavalin valituksen siitä, että hänen sisäinen vapautettu ihmisensä joutuu kamppailemaan kuolevaisen lunastamattoman ruumiin kanssa niin, että hän välillä tekee sitä, mikä jää kauas täydellisestä.
      Raamattu sanoo jokaisen Kristityn vapautuneen synnin hallintavallalta, ei sen läsnäololta. Jumala on nähnyt hyväksi, että me pyhittyisimme päivä päivältä enemmän hänen Poikansa kaltaiseksi. Ensimmäinen askel tähän on tiedostaa se. että meidän ei enää tarvitse palvella syntiä.

      “Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jaakobin kirje 4:7

      Niin kuin ennen olit Adamissa ja palvelit syntiä, niin sinä nyt olet Kristuksessa ja palvelet armoa, joka hallitsee vanhurskauden kautta.

      4. Uudesti syntynyt ei voi menettää pelastusta (Room. 8:29-39; Joh. 10:25-31; Fil. 1:6) . Jokainen uudestisyntynyt on todellisesti puhdistunut Jumalan edessä, sillä hänen puhtautensa on Kristuksen puhtaus. Me pysymme Kristuksessa yksin hänen Henkensä työn tähden, jota ilman me hukkuisimme heti. Kristuksessa pysyminen, vaikka se on meidän vastuumme, on hyvää hedelmää, jonka Jumala on vastustamattomasti vaikuttanut omissaan. Kolminaisuuden työn tähden jokainen uskova pysyy Kristuksessa ja kantaa hedelmää, jos joku ei kanna hedelmää ei hän koskaan ole ollut uudestisyntynyt (Joh. 15:1-6) ja sen tähden viimeisenä päivänä hänen ulkoinen jumalainen kuori (2 Tim. 3:5-7) sulaa pois.
      Johannes kirjoitti valhe kristityistä näin: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” 1 Joh. 2:19.

      5. Kysyit “entä jos on niin syntinen, ettei halua?” Jokainen kristitty tulee haluamaan, sillä hän on uusi luomus! Hänellä on uusi sydän joka haluaa ja rakastaa Jumalan asioita. Jumala vaikuttaa tämän tahtomisen myös jokaisessa omassaan. Jos tätä tahtoa ei siis ikinä ilmesty, ei kyseessä ole Jumalan oma.

      Tämä on Jumalan lupaus ja sana: “sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Kirje Filippiläisille luku 2:13. Me olemme täysin riippuvaisia Jumalasta ja sen tähden meidän täytyy muistaa Kristuksen sanat: “ilman minua te ette voi tehdä mitään.” Onni on siinä, että uskova on Kristuksessa ja Kristus on hänessä ja sen tähden me voimme tehdä Jumalan tahdon, mutta tämä on vaikeaa jos me emme ensin usko sitä selkeää todistusta Roomalaiskirjeen luvuissa 5 ja 6, että meidät on vapautettu synnin orjuudesta.

      Like

  4. Hannele

    Kiitos vastauksestasi, joka selvensi minulle asiaa. Rukoilen usein, että Jumala vaikuttaisi minussa tahtomista ja tekemistä. Uskon, että rukous kuullaan. Sinulla on todella hyvä blogi. Tätä on ilo lukea maallikonkin, koska tekstisi on selkeää ja aiheet mielenkiintoisia.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s