Uskovan liitto Kristuksen kanssa – osa 2 (Room. 6:5-10)

ROOMALAISKIRJE LUKU 6:5-10

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.

Jae 5
”Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa” Apostoli jatkaa selitystä sille, minkä takia kristitty ei voi elää synnissä (6:1). Jakeessa 2 hän todisti tämän siitä, että kristitty on kuollut synnin vallalle. Jakeissa 3 ja 4 hän todisti tämän kuoleman sillä, että uskova on kastettu/upotettu Kristukseen Pyhän Hengen toimesta (1 Kor. 12:13) ja tämän seurauksena me olemme yhtä hänen kuolemassa ja ylösnousemuksessa, jälkimmäisen tarkoittavan sitä, että uutena ihmisenä me teemme uuden herramme tekoja. Syy sille, että kristitty vaeltaa elämän uutuudessa (6:4) on se, että hän on yhteen kasvanut Kristuksen kanssa. Kun uskovan vanha ihminen kuoli Kristuksen kanssa ristillä, nousi hän uutena ihmisenä (2 Kor. 5:17) ylös Jeesuksen ylösnousemuksessa. Niin kuin Kristuksen suhde syntiin päättyi (2 Kor. 5:21), uskovankin suhde syntiin päättyi siinä mielessä, että se ei enää hallitse häntä (synti ei koskaan hallinnut Kristusta), vaan hän on uuden hallintavallan alla, eli Kristuksen. Kun uusi ihminen nousee Kristuksen kanssa, on hän siirtynyt synnin vallan alta (3:9) armon vallan alle (5:20,21), sillä Jeesus Kristus tuli lain alaiseksi (Gal. 4:4) ja täytettyään kaiken uskovan edestä, voi Hän valitsemallaan hetkellä (Joh. 3:8) lunastaa omansa sen alta (Gal. 4:5).

Jeesus Kristus todisti mitä seuraa siitä, että joku on hänen kanssaan yhtä. Hän sanoi: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” Joh. 15:1-6. Jokainen uudestisyntynyt on todellisesti puhdistunut Jumalan edessä, sillä hänen puhtautensa on Kristuksen puhtaus. Me pysymme Kristuksessa yksin hänen Henkensä työn tähden, jota ilman me hukkuisimme heti. Kristuksessa pysyminen, vaikka se on meidän vastuumme, on hyvää hedelmää, jonka Jumala on vastustamattomasti vaikuttanut omissaan. Kolminaisuuden työn tähden jokainen uskova pysyy Kristuksessa ja kantaa hedelmää, jos joku ei kanna hedelmää ei hän koskaan ole ollut uudestisyntynyt ja sen tähden viimeisenä päivänä hänen ulkoinen jumalainen kuori (2 Tim. 3:5-7) sulaa pois.

Paavali tietää varsin hyvin myös sen, että todellinen kristitty ei ole ainoastaan yhtä Kristuksen, vaan myös toisten uskovien kanssa. Johannes kirjoitti valhe kristityistä näin: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” 1 Joh. 2:19.
Pysyisimmekö siis synnissä, että armo suureksi tulisi? Mahdotonta. Me olemme yhteenkasvaneita Kristuksen kanssa ja täten me kannamme hyvää hedelmää. Me olemme yhteenkasvaneita hänen kuolemassa, joten synnillä ei enää ole hallintavaltaa.

Me myös olemme yhtä hänen ylösnousemuksessa. Jotkut ajattelevat Paavalin tarkoittavan ainoastaan tulevaa fyysistä ylösnousemusta. Vaikka tämä sisältyy tähän, tarkoittaa Paavali enemmän. Apostoli on kiinnostunut todistamaan minkä takia uskova ei voi elää synnissä tässä elämässä, juuri nyt, tässä maailmassa. Hän puhuu futuurissa siitä näkökulmasta, joka on henkilöllä, joka on juuri kuollut ja haudattu Kristuksen kanssa. Ylösnousemus seuraa kuolemaa. Me olemme nyt ylösnousseita Kristuksen kanssa. Jae 11 ei muuten merkitsisi mitään: ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Meidän vanha ihmisemme on kuollut ja meidän uusi ihminen on jo noussut. Paavalin sanat kuitenkin heijastavat myös sitä ruumiillista ylösnousemusta, mikä on tapahtuva (Fil. 3:20; 2 Tim. 2:11,12). Me olemme nyt jo nousseet hengellisesti, mutta me tulemme vielä nousemaan ruumiillisesti. Tämän kaiken valossa on mahdotonta ajatella kristittyä, joka elää synnin vallassa, jotta ”armo tulisi suureksi”.

Jakeet 6-7
”kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.” Apostoli haluaa kuulijoidensa tietävän, että heidän vanha ihminen on ristiinnaulittu kerran ja lopullisesti. Hän käyttää aoristia tehden selväksi, että tätä vanhaa ihmistä ei enää kuulu ristiinnaulita. Se on jo kuollut. Mitä Paavali tarkoittaa vanhalla ihmisellä? Vanha ihminen ei ole meidän lihamme kaikkine himoineen niin kuin jotkut väittävät. Tämä on mahdotonta ensiksikin sen tähden, että Galatalaiskirjeessä Paavali sanoo meidän ristiinnaulinneen lihan himot ja halut (Gal. 5:24). Tässä taas Paavali puhuu siitä, mikä on jo ristiinnaulittu Jumalan toimesta. Sanoessaan, että meidän vanha ihmisemme on ristiinnaulittu, puhuu hän siitä ihmisestä, joka me olimme Adamissa. Vanha ihminen oli sinä Adamissa. Tämä on päivänselvää asiayhteyden tähden (5:12-21). Tämä ihminen, joka me olimme Adamissa, on kuollut pois ja me olemme nyt uusi ihminen Kristuksessa.

Jotkut vilpittömästi eivät osaa sovittaa tätä totuutta kahden muun raamatun paikan kanssa, jotka näyttäisivät heidän mielestä sanomani olevan väärässä. Efe. 4:22 sanoo: ”teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten.” ja Kol. 3:9 sanoo: ”älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa”. Ovatko nämä ristiriidassa tämän jakeen kanssa? Tässä meille kerrotaan, että meidän vanha ihmisemme on jo ristiinnaulittu. Tämä ristiinnaulittu vanha ihminen on jo kuollut, haudattu ja uusi ihminen on ylösnoussut. Kristitylle ei enää ole kadotus tuomiota, sillä hän on kokonaan Kristuksessa. Hän ei enää ole vanha ihminen, se on jo kuollut. Minkä takia siis näissä kahdessa muussa raamatun paikassa meitä käsketään laittamaan pois vanha ihmisemme? Vastaus on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Paavali sanoo näissä muissa paikoissa, että meidän kuuluu panna pois tämän vanhan ihmisen tuntomerkit! Hän ei voi tarkoittaa mitään muuta, sillä me emme voi ottaa pois jotakin, joka on jo otettu pois. Lloyd-Jones[1] selittää tämän hyvin:

”Mitä Apostoli sanoo, on: ’Älä elä niin kuin olisit yhä se vanha ihminen, sillä vanha ihminen on kuollut; älä elä niin kuin hän olisi yhä siellä, laita se pois’. Apostoli sanoo Efesolaisille: ’Olkaa mitä olette. Ette enää ole vanha ihminen; sen tähden älkää eläkö niin kuin vanha ihminen; sinä olet uusi ihminen, sen tähden elä niin kuin uusi ihminen.’ Kun näet miehen joka on täysi ikäinen ja kypsynyt ja näet hänet kyynelissä jostakin turhasta ja sanot hänelle: ’Älä ole vauva’. Miksi sinä sanot hänelle näin? Sinä sanot niin, koska hän ei ole vauva. Sinä sanot hänelle, ’Ole mies, koska sinä olet mies.’ Ole mitä olet äläkä ole sitä, mitä sinä et ole.’

Tätä Paavali tarkoittaa kirjeissään efesolaisille ja kolossalaisille.
Tämän tähden Paavali sanoo: ”Kun tiedämme sen”. Hän haluaa heidän tietävän tämän. Heidän täytyy tiedostaa heidän uusi asemansa. Paavali puhuu objektiivisesta tietämisestä, ei subjektiivisesta niin kuin Hodge[2] väittää. Heidän täytyy tiedostaa, että se mitä he olivat Adamissa, on ristiinnaulittu. Riippumatta siitä, miltä heistä tuntuu, täytyy heidän niin kuin Aabraham, hyväksyä tämä Jumalan Sana uskossa, ilman epäilyä (Room. 4:18-21). Heidän täytyy tietää ja uskoa tämä, sillä heidän vanha ihminen on ristiinnaulittu tiettyä tarkoitusta varten, joka on, että: ”synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi.”

”Synnin ruumis” ei ole ”vanha ihminen”. Synnin ruumis on meidän fyysinen, lunastamaton ruumis, joka on vielä yhtä altis synnin otteelle kuin aina ennen. Tämä on todistettavissa sillä, että ei ole mitään järkevää syytä uskoa Paavalin käyttävän sanaa ”ruumis” näissä luvuissa useassa eri merkityksessä. Jos hän tarkoittaa kaikissa muissa jakeissa fyysistä ruumista, ei ole mitään järkeä uskoa sen tarkoittavan mitään muuta tässäkään. Hän sanoo muissa jakeissa näin: ”Älköön synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille” (6:12), ”älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille” (6:13), ”Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen” (6:19), ”Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle” (7:5), ”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (7:21-24), ”Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.” (8:10-11), ”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.” (8:22-23). Katso myös Room. 12:1-2. Kaikkialla muualla Apostoli puhuu fyysisestä ruumiista ja sen osista, eli jäsenistä ja niin hän puhuu siitä myös tässäkin.

On erittäin tärkeää tehdä selväksi, mitä Paavali ei sano. Jotkut harhaopettajat opettavat, että ruumis itsessään on paha! Tämä ei ole Paavalin opetus. Mitä Apostoli yksinkertaisesti yrittää viestittää on se, että ennen me olimme kokonaan synnin vallassa, mutta nyt synti asuu meidän fyysisessä ruumiissamme, sillä sitä ei ole lunastettu, se ei ole kuollut tai ylösnoussut, vaan on samassa tilassa kuin aina ennen. Ruumiin halut, kuten nälkä ja seksi eivät ole pahoja asioita, niin kuin jotkut väittävät. Ne muuttuvat vääräksi ainoastaan silloin, kun synti vääristää ne ruumiissamme ja me emme pidä niitä Jumalan asettamissa rajoissa. Seksi on hyvä halu ja kuuluu avioliittoon. Nälkä on hyvä halu, mutta ylensyönti ja mässäily ei ole oikein. Raamatun puhuessa lihasta ja sen syntisyydestä, viittaa se uskovaan, joka on sallinut synnin hallita fyysisessä ruumiissa niin, että hän lankeaa syntiin. Liha on siis fyysinen ruumis väärässä käytössä. Kristus itse oli oikeassa fyysisessä ruumiissa, mutta synti ei hallinnut häntä ja meitä kannustetaan hänen kaltaisuuteensa: ”ettemme syntiä palvelisi”.

Miksi synnin ruumis täytyy kukistaa (katsomme myöhemmin, miten me kukistamme sen)?  1) koska Jumala on niin käskenyt. Se, että me olemme uusi ihminen Kristuksessa ja se, että meillä on uusi asema ei ole tekosyy tästä tehtävästä luistamiselle. Tahdollinen jatkuva luistaminen on myös mahdotonta, sillä meidän uusi luontomme haluaa olla kuuliainen Jumalan käskyille. Jokaisen kristityn päivittäinen velvollisuus on kuolettaa maalliset jäsenensä (Kol. 3:5-9). Kaikki haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo, ahneus, epäjumalanpalvelus, viha, kiivastus, pahuus, herjaus, häpeällinen puhe ja valhe täytyy kuolettaa. Tapa syntiä, tai se tappaa sinua. Jos kerran Apostoli Paavali joutui tappamaan syntiä päivittäin (1 Kor. 9:27), niin joudumme mekin.
2) koska niin kauan kuin me elämme, synti asuu meidän ruumiissamme ja sen tähden meidän täytyy kuolettaa sitä kaikkina elämämme päivinä. Kukaan ei ole pyhittynyt tässä elämässä täydelliseksi: ”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” Fil. 3:12. Meidän on käsketty kasvaa päivä päivältä Kristuksen armossa ja tuntemisessa (2 Piet. 3:18). Paavali sanoo lihan himoitsevan Henkeä vastaan, ja Hengen lihaa vastaan (Gal. 5:17) joten on mahdotonta maanpäällisen elämän aikana välttyä jatkuvalta sodalta synnin kanssa. Todelliset kristityt eivät tule niittämään turmelusta: ”Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” (Gal. 6:8-9). ’Entä jos minä väsynkin?’ sinä sanot. Etkö muista, että jos Jumala on aloittanut hyvän työnsä hän myös saattaa sen täydellisyyteen? Uskovat saavat voimansa Jumalalta, eivät itseltään, sillä heissä ei sitä olisikaan: ”Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” Jes. 40:28-31.
3) synti ei lepää, sen tähden mekään emme voi laiskotella: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” Jaak. 1:14-15. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että synti helposti kietoo meidät, jos emme luo silmiämme uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen (Hep. 12:1-2).
4) Jos emme kuoleta syntiä, suuria syntejä ilmestyy elämäämme. John Owen[4] klassikko teoksessaan ”The Mortification of Sin” sanoo: ”Tiedät mitä synti teki Daavidissa ja muissa. Joka kerta kun synti nousee kiusaamaan tai houkuttelemaan, se aina etsii mahdollisuutta ilmaista itsensä suuresti. Jokainen likainen ajatus tai katse olisi aviorikos, jos se voisi; jokainen himollinen halu olisi sorto; ja jokainen uskoton ajatus olisi ateismi. Se on kuin hauta joka ei koskaan tule tyydytetyksi. Ei mikään paitsi synnin kuolettaminen voi estää tätä. Kuolettaminen iskee synnin juureen ja iskee sitä vastaan joka tunti. Suurimmat pyhimykset ovat lankeemuksen vaarassa, jos he laiminlyövät tämän tärkeän velvollisuuden.”
5) muuten sisäinen ihmisemme heikontuu ja lakastuu. ”Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydelliseksi Jumalani edessä.” Ilm. 3:1-2. Synti saa ihmisen väsyneeksi, heikoksi, sairaaksi ja valmiiksi kuolemaan: ”Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua. ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden. Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.” Ps. 38:3-5. Katso myös Ps. 31:10; 40:12; 51:8; Hep. 3:13. John Owen[5] jatkaa: ”Anna ihmisen selittää mitä hän tahtoo, vähäinen huoli synnistä on vakava loukkaus Jumalan armolle ja laupeudelle! Ei ole suurempaa todistetta väärästä ja mädästä sydämestä koko maailmassa kuin toimia synnin kanssa tällä tavalla. Julistaessaan Kristuksen verta omakseen, jonka on tarkoitettu puhdistaa meidät (1 Joh. 1:7; Tiit. 2:14); Kristuksen korotusta, joka antaa parannuksen (Apt. 5:31); armon oppeja, joiden on tarkoitus opettaa meidät kieltämään kaikki jumalattomuus (Tiit. 2:11-12); ja sen jälkeen sallia synti, on kapinointia, jonka lopputulos tuhoaa luut. Tästä ovesta on lähtenyt pois suurin osa suulla tunnustajista, jotka luopioivat. Jonkin aikaa monet heistä olivat vakaumuksen alla, ja ”pääsivät pakoon maailman saastaisuuksia Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta” (2 Piet. 2:20), mutta tultuaan tuntemaan evankeliumin opit, he tulivat väsyneiksi hengellisistä tehtävistä. Heillä ei ollut todellista halua ja sallivat synnin tarttua heihin.” Älkäämme siis ottako kevyesti Paavalin sanoja, joissa hän käskee meidän kukistaa synnin ruumis niin, että emme enää palvelisi syntiä.

Kristityn kuuluu kannustaa veljiä ja sisaria kasvamaan pyhityksessä ja auttaa heitä ymmärtämään se, että heidän vanha ihminen on kuollut ja siten he ovat ”vanhurskautuneet pois synnistä”. Tämä käännös jakeesta 7 ei ole hyvä. Sen kuuluisi sanoa ”vapautunut pois synnistä” niin kuin useimmat muut käännökset oikein kääntävätkin. Tämä ensimmäinen käännös tuottaa paljon ongelmia. Ensiksikin Paavali on tehnyt selväksi, että kaikki mitä on tapahtunut Kristukselle, on tapahtunut meille. Raamattu ei kuitenkaan missään sano Jeesuksen “vanhurskautuneen pois synnistä”! Toiseksi tämä käännös sanoisi meidän vanhurskautuneen sen tähden, että me olemme kuolleet synnille. Me olisimme vanhurskautetut sen tähden, että meidän vanha ihmisemme on kuollut ja uusi puhdas luomus on noussut. Tämä tuhoaisi koko pelastuksen järjestyksen (Ordo Salutis), sillä Paavali teki selväksi luvuissa 3-5 sen, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, ei vanhurskasta.

Paavali halusi Rooman kristittyjen tietävän tämän, että he ovat vapautuneet pois synnistä ja hän haluaa meidänkin tietävän tämän, sillä jos me luulemme olevamme sama vanha ihminen, miten me edes toivoisimme taistella syntiä vastaan? Uskovan täytyy saada se lohdutus ja varmuus, että Poika on todellisesti vapauttanut hänet (Joh. 8:36). Synnillä ei ole mitään oikeutta hallita Jumalan lasta.

Jakeet 8-10
”Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.” Paavali ei vihjaa, että uskovan vanha ihminen ei välttämättä olisikaan kuollut sanoessaan ”jos”. Hän vain tällä toteaa sen ajatuksen tyhmyyden, että kristitty voisi elää synnissä. Jos joku eläisi synnissä, ei hän olisi kuollut Kristuksen kanssa. Jos henkilö taas oikeasti on kuollut Kristuksen kanssa, hän on vapaa kuoleman ja synnin hallinnasta, sillä ”Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.” Uskovalla on varma toivo iankaikkisesta elämästä, sillä Kristus on herätetty kuolleista eikä enää kuole. Uskova on myös kuollut kerran pois synnin vallasta hengellisesti ja hänen uusi ihminen on liitetty Kristukseen. Me olemme hänessä ja Hän on meissä. Tämä on suuri mysteeri, mutta me uskomme sen, sillä se on selkeästi osoitettu raamatussa.
Paavali sanoo Kristuksen kuollen kerta kaikkiaan pois synnistä. Vertaa näitä sanoja jakeeseen 2: ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä”. Tämä on mitä Paavali tarkoittaa, hän ei viittaa Kristuksen kuolemaan argumentoidakseen nyt vanhurskautuksen puolesta, vaan synnin hallintavallan todellisen kuoleman puolesta jo vanhurskautetuissa ihmisissä. Jae 6 sanoi, että meidän vanha ihmisemme on ristiinnaulittu ja jae 7 sanoi meidän vapautuneen pois synnistä, ei vanhurskautuneen pois synnistä. Tämän kaiken syy on se, että Kristus on kuollut kerta kaikkiaan (Hep. 7:7:27; 9:25-28) pois synnistä. Kristitty on yhdessä Kristuksessa ja siten hänkin on kerta kaikkiaan kuollut nyt hengellisesti pois synnistä ja elää Jumalalle. Voiko ihminen, joka elää Jumalalle pysyä synnissä, josta hän on kuollut pois? Ei! Apostoli on nyt lopullisesti tehnyt tyhjäksi kaikki mahdollisuudet vääristää hänen opetuksensa antinomistiseksi.

Yhteenveto
Kristitty on yhteenkasvanut Jeesuksen kanssa hänen kuolemassa ja ylösnousemuksessa (jae 5). Tämän tähden Paavali haluaa meidän tietävän, että meidän vanha ihmisemme on ristiinnaulittu ja kuollut ja tämän tähden meidän ei tarvitse palvella syntiä. Vanha ihminen tarkoittaa ihmistä Adamissa ja synnin ruumis tarkoittaa fyysistä ruumista (jae 6). Kristitty on vapautunut pois synnistä (jae 7). Uskovalla on varma toivo siitä, että hän saa elää iankaikkisesti Kristuksen kanssa, sillä hänet on jo herätetty hengellisesti ikuiseen elämään (jae 8). Niin varmaa on uskovan iankaikkinen elämä taivaan valtakunnassa, kuin on Kristuksenkin elämä ja vapaus synnin läsnäolosta (jakeet 9-10).

[1] D. Martyn Lloyd-Jones – Exposition of Romans Chapter 6 s. 64

[2] Charles Hodge – Romans s. 196-197

[4] John Owen – The Mortification of Sin s. 8

[5] John Owen – The Mortification of Sin s. 12

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s