Kuollut synnille, elossa Jumalalle (Room. 6:11)

ROOMALAISKIRJE LUKU 6:11

Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Jae 11
”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Tämä on Apostolin ensimmäinen käsky roomalaiskirjeessä. Meidän kuuluu ”pitää” itseämme kuolleina synnille. Minkä tähden? Koska tämä on totuus. Sana λογίζεσθε tarkoittaa jonkin asian laskemista/punnitsemista. Meidän kuuluu tutkia sitä, mitä Paavali on edellä sanonut ja tämän aineiston perusteella tulla tiettyyn lopputulokseen. Meidän kuuluu ”uskoa” tai ”vahvistaa” tämä totuus siitä, että me olemme kuolleita synnille. Tämä totuus on objektiivinen fakta, joka on usein ristiriidassa meidän kokemuksemme kanssa, mutta samoin kuin Aabrahamin kokemus oli ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, hän silti uskoi sen mitä Jumala oli puhunut (Room. 4:18-21). Paavali oli jo luvuissa 1, 2, 3 ja 5 tehnyt selväksi, että luonnollisessa tilassaan ihminen on hengellisesti kuollut synnin orja, sillä hän on Adamissa. Kuitenkin Jumalan rakkauden ilmestyttyä Kristuksessa, kaikki ne, joita Hän edusti ja joissa Hän on Henkensä kautta vaikuttanut uskon ja parannuksen, Pyhä Henki on siirtänyt ja siirtää pois Adamista, Kristukseen. Synnin orjuudesta, armon orjuuteen. Laittomuuden orjuudesta, vanhurskauden orjuuteen. Jos sinä olet kristitty, tämä on tapahtunut myös sinulle.
Paavali on tässä luvussa vastannut törkeään väitteeseen, että armon alla oleminen mahdollistaisi laittomuuden kristittyjen elämässä. Hän on kumonnut tämän selittäen sen, mitä uskovan liitto Kristuksen kanssa tarkoittaa. Se tarkoittaa ensiksikin sitä, että uskova on kuollut pois synnistä (jae 2), kastettu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (jakeet 3-5) niin, että tämän vanha ihminen (eli se ihminen, joka hän oli Adamissa) on tapettu kerran ja lopullisesti (jae 6). Uusi ihminen on täysin vapaa synnin vallasta, mutta ei kuitenkaan sen läsnäololta, sillä uskovan kuolevaista ruumista ei ole vielä lunastettu. Tämän tähden synnin ruumis täytyy tuhota. Uskova ei saa antaa synnin leikkiä kuningasta, ikään kuin, sillä olisi oikeus hallita häntä, sillä synti ei enää ole kristityn laillinen hallitsija. Oletko sinä antanut synnin hallita elämässäsi niin kuin ennenkin? Sinun ei tarvitse.
Uskovan täytyy ymmärtää, että koska hän on yhtä Kristuksen kanssa, siitä seuraa välttämättömästi se, että jos Kristus on vapaa synnistä, hänkin on synnistä vapaa. Tämän tähden Apostoli kirjoitti edellisissä jakeissa: Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.” Room. 6:8-10.
Kristus kuoli kerta kaikkiaan pois synnistä ja niin kuolimme myös mekin. Se ei enää hallitse meitä. Se voi hallita lunastamatonta, kuolevaista ruumistamme, jos käyttäydymme niin kuin olisimme edelleen sama vanha ihminen. Me kuitenkin olemme uusi ihminen ja sen tähden niin kuin Kristus, me voimme elää Jumalalle. Tämän ei ole luvattu olevan helppoa ja sen tähden me tarvitsemme apua.
Tämä jae sisältää ensimmäisen käskyn, joka auttaa meitä elämään Jumalalle. Tämän käskyn perustalle muut käskyt rakentuvat. Jos et tottele tätä käskyä, et tule selviämään taistelussa syntiä vastaan. Tämä käsky auttaa sinua elämään Jumalalle: ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina”. Tämä käsky on kohdistettu meidän aivoillemme. Meidän täytyy tiedostaa ja ymmärtää se oppi, jonka Paavali on esittänyt jakeissa 1-10. Ensimmäiset 11 jaetta luvussa 6 käsittelevät oppia.
Ilman oikeaa oppia uskovat kärsivät monta tarpeetonta vaivaa. Israelin kansan sanotaan tuhoutuneen tiedon puutteen tähden (Hoos. 4:6). Paavalin viimeiset sanat hänen viimeisessä kirjeessään nuorelle Timoteukselle eivät syyttä painota oikean opin ehdotonta tärkeyttä (2 Tim. 4:1-6). Jokainen meistä tietää kokemuksesta, että kun olemme toimineet vailla tietoa siitä, mitä Jumala on sanonut jostakin asiasta, me olemme tuottaneet vahinkoa itsellemme ja toisille. Ne, jotka eivät välitä nähdä vaivaa ollakseen raittiita uskossa, jotka halveksivat oppia ja näkevät sen jollain tavalla olevan erossa Pyhän Hengen työstä eivät rakasta Jumalaa, sillä he eivät rakasta hänen Sanaansa. Jumala rakastaa oikeaa oppia ja on antava ankarimman rangaistuksen niille, jotka opettavat väärin (Jaak. 3; Luuk. 17:1-3). On totta, että jokin asia voi olla päässä, mutta ei sydämessä, mutta mikään ei voi olla sydämessä, ellei se ensin ole päässä. Jumala ei ole antanut meille monivalintaistehtävää, jossa saamme valita joko Hengen tai vahvan tiedon raamatun sisällöstä. Me tarvitsemme molemmat: ”Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.” Joh. 4:23. Niinpä Apostoli on ensimmäisten 11 jakeen aikana keskittynyt puhumaan meidän aivoillemme. Meidän täytyy ensin objektiivisesti tiedostaa jonkin asian totuudenmukaisuus ja tämän jälkeen me voimme saada sydämen varmuuden ja alistaa kokemuksemme toissijaiseksi totuudelle.
Jakeessa 3 hän kysyi: ”Vai ettekö tiedä?” hän tarkoittaa: ”Jos te tietäisitte tämän, te ette kysyisi näin typerää kysymystä kuin: ’Voiko kristitty elää synnissä, jotta armo suureksi tulisi?’. Mutta te ette tiedä, te ette ymmärrä. Te tunnette toisin. Te ette ajattele sitä, mitä minä juuri kirjoitin, vaan te seuraatte teidän aistejanne ja kokemuksianne. Sen tähden minä sanon teille, että teidän täytyy tietää tämä.” Jakeessa 6 hän jatkaa: ”kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi.” ja jakeessa 9: ”tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.” Se, että me tiedämme tämän faktan liitostamme Kristuksen kanssa, vanhan ihmisemme kuolemasta, uuden elämästä ja vapaudesta synnin orjuudesta on ensimmäinen askel, jonka Paavali haluaa meidän ottavan. Ensimmäinen asia, joka meidän täytyy siis tietää, on, että me olemme kuolleet synnille.
Meidän täytyy kuitenkin tietää myös toinen asia: me olemme elossa Jumalalle. Me emme enää voi palata synnin orjuuteen (1 Joh. 3:9). Se on mahdotonta, sillä se ihminen, joka oli synnin orja, on kuollut. Synti ei omista meitä, vaan meidät omistaa Jumala. Hän on valmistanut meidän uudelle ihmisellemme asumuksen taivaaseen, sillä se on meidän kotimme. Jos me voisimme tulla nyt Saatanan orjaksi, olisi hän valmistanut meille paikan kadotuksessa (San. 16:4). Luemme kuitenkin: ”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.” 2 Kor. 5:1. Jumala on antanut omilleen iankaikkisen elämän, ei kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden elämää: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Joh. 5:24. Synnin palkka on kuolema, mutta me emme ikinä tule kuolemaan: ”Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” Joh. 11:25.
Kuinka suuri apu pyhitykselle onkaan se, että me tiedämme olevamme kerta kaikkiaan vapaita synnin orjuudesta? Nyt kuitenkin saatat kysyä, että minkä takia sitten minä tai ystäväni eivät näytä elävän Jumalalle? Entä sitten ne kristityt, jotka näyttävät elävän synnin orjuudessa? Tähän voi löytää monta syytä. Ensiksikin jotkut eivät koskaan ole kuulleet tätä Paavalin opetusta. Heidän pastori ei ole opettanut ja kertonut heille tätä totuutta. Jos he eivät ole kuulleet ja tietäneet, miten he voisivat toimia tämän totuuden mukaan? Ajattele, että jos huomenna menisit työpaikallesi, mutta päästyäsi sinne et tietäisi mitä tehdä? Ajattele millaista se olisi, jos koulutuksessasi kukaan ei olisi ohjeistanut sinulle, mitä työnkuvaasi kuuluu? Seurakunnan paimenen tehtävä on ruokkia laumaansa niin, että heillä on käsitys siitä, miten kristityn kuuluu elää tässä maailmassa. Tämä totuus oli yksi niistä asioista, jotka Paavali näki yhtenä ensimmäisistä asioista, joita uuden kristityn kuuluu tietää ja hyvästä syystä! Kuinka kamalaa onkaan siis tiedostaa se, että monet kymmenet tuhannet paimenet opettavat aivan päinvastoin kristityn tilasta! He opettavat, että vanha ihminen ei olekaan kuollut, että kristitty on vielä jollakin tavalla synnin orja. Tähän Paavali sanoo: ”Ettekö tiedä, että me olemme kuolleet pois synnistä?”
Toinen syy sille miksi monet eivät ymmärrä Paavalin opetusta on, että monet kristityt ovat saaneet ”opetusta”, joka perustuu kokemuksiin. He ajattelevat, että jos en voi kokea jotakin, silloin se ei ole totta. Heille opetetaan, että Jumalan totuudet johtavat aina kokemuksiin ja sen tähden, kun he eivät koe olevansa vapaita synnistä, he eivät usko sitä. Todellisuus on kuitenkin se, että pieni usko vaatii kokemuksia. Todellisesti suuri usko luottaa Jumalan Sanaan riippumatta kokemuksista. Varsinkin karismaattisesta liikkeestä pois pääseviltä kristityiltä kestää aikansa ennen kuin he pääsevät irti siitä tyhmästä ajatuksesta, että jokaisen kokouksen täytyisi olla jollakin mystisellä tavalla ”virvoittava” ja ymmärtävät Hengen todellisen työn. Joillakin kestää aikansa oppia, että paljon kristityn kasvusta perustuu Sanan jokapäiväiseen opiskeluun, raamatun totuuksissa asumiseen ja sen sisältämien käskyjen noudattamiseen, jotka harvoin herättävät kauniita kokemuksia. Me emme voi ”kokea”, että me teimme syntiä Adamissa, mutta me uskomme tämän, sillä Raamattu sanoo niin. Me emme voi ”kokea” kuolemaamme Kristuksen kanssa, mutta me tiedämme, että me kuolimme ristillä hänen kanssaan, niin kuin tiedämme myös sen, että me elämme hänen kanssaan. Onnellinen se mies, joka omistaa raamatun. Onnellisempi se, joka lukee raamattuaan. Onnellisin kaikista on kuitenkin se, joka ei ainoastaan lue, vaan uskoo raamattua!”
Mikä on siis totuus kristityn tilasta? Mikä ero on kristityllä, joka tekee syntiä ja uudestisyntymättömällä, joka tekee syntiä? D. Martyn Lloyd-Jones vastaa tähän hyvin: ”Hän ei sano (1 Joh. 3:9), että hän (kristitty) ei voi suorittaa syntistä tekoa; mitä hän sanoo, on, että hän ei voi palata synnin orjuuteen ja hallintaan. Se on mahdotonta. Kristityn tila on nyt tämä: kun kristitty tekee syntiä, hän ei tee syntiä sen orjana, hän tekee syntiä vapaana miehenä, joka valitsee tehdä sen mikä on väärin. Ihminen, joka ei ole kristitty, on orja, hän on ”kahleissa”, hän on ”vankilassa”. Hänellä ei ole vapautta valita, hän ei voi päästä pois. Hän ei voi lopettaa tekemästä syntiä, hän ei voi elää kristityn elämää. Se on mahdotonta hänelle, sillä hän on synnin ja saatanan vallan alla. Tällaiset ihmiset yrittävät paeta vankilastaan silloin tällöin, mutta eivät ikinä onnistu, sillä he ovat orjia, ja tekevät syntiä sellaisina. Mutta kristitty, kun hän tekee syntiä, hän ei tee sitä orjana, sillä hänet on vapautettu orjuudesta. Hän on uuden vaikutuspiirin sisällä. Hänet on ’vapautettu pimeyden voimasta ja siirretty Jumalan Pojan valtakuntaan’ (Kol. 1:13).” Kristitty voi siis langeta uudessa asemassaan ja uudessa territoriossaan, mutta hän ei voi langeta tästä asemasta ja asuinpiiristä pois synnin orjuuteen ja valtakuntaan.
Ero kristityllä ja jumalattomalla heidän synnin teossaan on se, että kristitty kokee tuskaa ja on surullinen, kun hän jatkaa synnissä. Jos hän ei ole kristitty, vaan on yksinkertaisesti ollut jonkin psykologisen, moraalisen tai emotionaalisen vaikutuksen alla ja sen tähden luopunut jostakin tietystä synnistä, mutta on nyt palannut siihen, hän ei ole surullinen palatessaan siihen. Hän nauttii siitä ja saattaa tuntea itsensä jopa idiootiksi, kun hän hetkeksi luopui siitä. Näistä valhe kristityistä Pietari kirjoittaa: ”Jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: “Koira palaa oksennukselleen”, ja: “Pesty sika rypee rapakossa”.” 2 Piet. 2:20-22.
Jumalan lapsille tämä ei ole heidän syntinsä seuraus. Jumala näkee omien lastensa synnit Isän silmin ja sen tähden kurittaa heitä, nöyryyttää heidät, mutta sillä tavalla, että he juoksevat hänen luokseen parannuksessa ja anteeksiantoa pyytäen niin, että heidät pestään aina puhtaaksi Kristuksen verellä, joka heidän puolestaan vuodatettiin. Tämän seurauksena he oppivat vihaamaan syntiään yhä enemmän ja rakastamaan vanhurskautta, sillä Henki vaikuttaa heissä halua tulla Kristuksen kaltaisiksi. Tämä on pelastuksen päämäärä: ”hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” Efe. 1:4-7. Jumala on määrännyt meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään ja Hän ei tule epäonnistumaan (Fil. 1:6). Kristittynä oleminen tarkoittaa sitä, että hän on elossa Jumalalle. Kuinka typerää on siis ajatella, että uskova eläisi synnissä.
Mikä on Paavalin opetus tiivistettynä tässä jakeessa? Mitä hän haluaa sinun tietävän? Hän haluaa sinun tietävän, että sinä voit vastustaa ja halveksia Paholaista. Sinä voi tallata synnin kiusaukset jalkasi alle ja hyljätä sen tarjoukset. Sinun ei tarvitse palvella syntiä, sillä sinut on vapautettu sen orjuudesta ja valtakunnasta. Apostoli haluaa sinun tietävän, että sinä et ole ainoastaan kuollut synnille, vaan olet elossa Jumalalle. Mutta sinun täytyy tietää tämä. Sinun täytyy uskoa tämä ennen kuin voit saada mitään hyötyä niistä neuvoista, jotka hän antaa jakeissa 12-14.
Muista myös, että nämä käskyt eivät ole erillään Kristuksesta. Jos ajattelet, että sinä voit itsenäisesti taistella syntiä vastaan, sinä huijaat itseäsi. Sinä voitat yksin sen tähden, että sinut on liitetty Kristukseen. Ilman häntä sinä et voi tehdä mitään (Joh. 15:1-5). Yksin hänen Henkensä voimassa, jonka Hän on sinulle antanut, sinä voitat. Me emme ole saaneet näitä käskyjä, jotta taistelisimme yksin syntiä vastaan samaan aikaan, kun Henki tekee jotakin muuta.
”Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: “Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” Ilm. 12:10-11.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s