Raamatun teksti, joka ratkaisee sessationismin tai kontinuationismin lopullisesti (1 Kor. 13:8-13)

Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. 1. Kor. 13:8-13

Tämän tekstin asiayhteys on Korintin seurakunnan kristittyjen tietämättömyys koskien lahjojen ja hyveiden välistä suhdetta. Paavali muistuttaa heitä, että heillä voi olla yliluonnollisia lahjoja, mutta jos he ovat osattomia rakkaudesta, ovat he hukassa heidän synneissään (jakeet 1-3). ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” (1 Joh. 4:8)

Paavali lausuu luvun lopussa, että rakkaus on kaikista suurin. Miksi rakkaus on kaikista suurin? Sillä se ei ikinä katoa. Rakkaus kulkee kanssasi aina iankaikkisuuteen asti toisin kuin näyttävät lahjat, joita korinttilaiset tahtoivat.

Jae 8 ”Rakkaus ei koskaan häviä εκπιπτει mutta profetoiminen, se katoaa καταργηθησονται, ja kielillä puhuminen lakkaa παυσονται, ja tieto katoaa καταργηθησονται.”

Jae 8 sisältää kolmikon _ profetia, kielilläpuhuminen ja tieto _ jotka ovat kontrastissa toiseen kolmikkoon, joka on jakeessa 13 _ usko, toivo ja rakkaus. Jälkimmäinen sisältää ne asiat, jotka pysyvät täydellisen tulon jälkeen, kun taas ensimmäinen sisältää ne asiat, jotka katoavat ja lakkaavat sen tullessa.

Mihin usko, toivo ja rakkaus ovat kontrastissa? Ne ovat kontrastissa profetian, kielilläpuhumisen ja tiedon kanssa. Kuuluisi olla selvää, että jos me näemme molempien näistä kolmikoista jatkavan läpi nykyisen ajan Kristuksen tulemiseen asti, on Paavalin tarkoitettu kontrasti tehty tyhjiin.

Paavali sanoo, että rakkaus ei ikinä häviä [εκπιπτει] kr. sana tarkoittaa pudota alas/ulos jostakin. Merkitys siis on, että rakkaus ei ikinä “putoa” pois sen ylivoimaisesta asemasta. Sen sijaan profetian (yliluonnollinen lahja) täytyy καταργεω ”alentua/vähentyä tarpeettomuuteen/joutilaisuuteen”. Kielilläpuhumisen täytyy παυω ”loppua, hävitä, häipyä, pysähtyä”. Vertaa sanan käyttöä Hep. 10:2 ja 1 Piet. 4:1 kanssa. Myös tiedon täytyy καταργεω. Tässä asiayhteydessä Paavali ei puhu hengellisestä tai jumalisesta tiedosta yleisesti, sillä tällainen tieto jatkuu ilman mitään epäilystä taivaassa. Tieto Jumalasta, Kristuksesta ja hengellisistä asioista eivät katoa vaan kasvavat. Paavalilla on mielessä erityinen yliluonnollinen lahja (1 Kor. 12:8), joka oli käynnissä Jumalan seurakunnassa noina päivinä.

Tämä tieto oli ilmestyksellinen lahja, niin, että lahjan omistaja sai suoran ilmestyksen Jumalan tahdosta ja mielestä. Tämä on selvää sen kaveruudesta profetian ja kielilläpuhumisen lahjojen kanssa, jotka ovat ilmestyksellisiä lahjoja.

Jae 9 ”Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.”

Paavali sanoo, että me tiedämme, kirjaimellisesti ”me tiedämme tällä hetkellä”
εκ μερους ”siitä, joka on vajavaista” tai ”siitä, joka on osa kokonaisuutta”. Heidän tietonsa on lähtöisin jostakin vajaasta. Sana ”vajavaista” ei tarkoita, niin kuin jotkut kehtaavat sanoa, että profetian varmuus tai totuudenmukaisuus, eli profetian laatu olisi vajavaista. Tämä on inhottava väärennys tekstistä, jotta se oikeuttaisi oikean lahjan jäljittelyt. Jos yksikin profetiasi on virheellinen sinä et ole profeetta. Sana ”vajaa” tarkoittaa yksinkertaisesti, että itsessään tämä tieto ja profetia ei ole riittävä ohjaamaan kristittyä kaikkeen totuuteen. Yksi kirja raamatussa on itsessään täydellinen, mutta sen sisältämä ilmoitus on vajavainen ilman muita kirjoja!

Tieto ja profetia tämän jakeen perusteella toimii siis vajavaisen ilmestyksen aikana ja on kontrastissa valmiin/täydellisen ilmestyksen kanssa, kuten näemme tulevissa jakeissa.

Jae 10 ”Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.”

“Mutta” sanoo Paavali, luoden kontrastin “kun tulee se, mikä täydellistä on…” Tämä fraasi το τελειον mikä täydellistä on, on ratkaiseva koko luvun tulkinnalle. Nämä kaksi kr. sanaa ovat deklinaatioissaan (taivutusluokka) Neutri ja siten kuuluisi parhaiten tulkita täydelliseksi asiaksi. Mitä ikinä Paavalilla oli mielessään, kun hän kirjoitti το τελειον, oli se kieliopillisessa identiteetissä jotakin neutria/sukupuoletonta. Jos hänellä olisi ollut mielessään Herra Jeesus Kristus, olisi hän varmasti käyttänyt maskuliinia ὁ τελειος Hän, joka on täydellinen. Jos hän taas olisi viitannut Kristuksen paluuseen, olisi hän käyttänyt feminiiniä ἡ τελεια niin kuin feminiinissä τη παρουσια ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa” (1 Tes. 5:23). Mitä ikinä Paavalilla oli mielessä, on se jokin asia, joka on täydellinen.

Eli mikä on tämä täydellinen asia? το τελειον merkitys on: se, joka on viety sen loppuun; valmistettu; vailla mitään tarpeellista ollakseen valmis; täydellinen.

Jälleen kysymys on: mikä on tämä täydellinen, tämä valmis asia, johon apostoli viittaa? Sen täytyy olla jotakin vastakohtaista siihen, mikä on vajavaista (mainittu edellisessä jakeessa). Sen täytyy olla jotakin ilmestyksellistä, sillä edellisen kategorian ollessa vajavainen ilmestys, on tämä kategoria täydellinen/lopullinen/valmis ilmestys.

Tämä täydellinen asia on lopullinen, kirjoitettu ilmestys; Jumalan täydellinen lopullinen Sana molemmissa Vanhassa ja Uudessa Testamentissa.

Jae 11 ”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.”

Tässä Paavali antaa torun korinttilaisille käyttämällä illustraatiota. He ovat käyttäytyneet lapsellisesti, yleisesti heidän suhteessa yliluonnollisiin lahjoihin ja erityisesti heidän suhteessa kielilläpuhumiseen. Hän illustroi tämän kertomalla, että hänen ollessaan lapsi hän puhui niin kuin lapsi, ymmärsi ja ajatteli niin kuin lapsi, lapsellisesti.

Mutta kuitenkin hän tuli γεγονα [perfekti] mieheksi ανηρ – hän täydellisesti/lopullisesti astui aikuisuuteen, hän pysyi aikuisena eikä palannut takaisin lapsuuteen. Hän laittoi pois lapselliset asiat. Tällä tavalla hän kertoo korinttilaisille, että seurakunta myös saavuttaisi ilmestyksellisen kypsyyden (heidän omistama ilmoitus tulisi olemaan kypsä, heille annettu tieto kirjoituksissa olisi kypsä, täydellinen – argumentti monien kristittyjen lapsellisuudesta on siis hölmö vastaväite ja hyökkää olkinukkea vastaan), eikä palaisi enää lapsellisuuteen.

1900-luvulla syntyneen helluntailaisteologian tarve mennä takaisin seurakunnan lapsellisuuteen on hengellistä lapsellisuutta. Seurakunnan lapsuus/lapsellisuuden aika oli yliluonnollisten lahjojen aikana.

Jae 12 ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.”

Paavali antaa selityksen sanoen ”sillä” tai “tämän tähden” me näemme nyt, tällä kyseisellä hetkellä, niin kuin kuvastimessa.

Paavalin pointti on, että heidän aikanaan korinttilaiset, muidenkin uskovien kanssa, omistivat vajavaisen raamatun, eli raamatun, joka ei ollut lopullinen, jonka valossa he voivat nähdä vain osittain. Jaakob oli jo kirjeessään (50 jKr.) käyttänyt kuvastinta illustraationa Jumalan Sanan asiayhteydessä! ”Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa εσοπτρον luonnollisia kasvojaan” Jaak. 1:23.

Paavali myös käyttää tätä samaa kuvitusta myöhemmin toisessa kirjeessän korinttilaisille (hän käyttää εσοπτρον synonyymiä) sanoen:
14. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.  2. Kor. 3:14-18.

On siis selvää, että tässä (13:12) Paavali näyttää korinttilaisille, että tämän vajavuuden aikakauden aikana he näkevät hämärästi; he tietävät osittaisia asioita myöhemmin tulevasta lopullisesta täydellisestä kokonaisuudesta. Hän tekee tämän selväksi luodakseen kontrastin. Tämä vajavaisuus ja hämäryys on jatkunut kyseiseen hetkeen asti, mutta…

Kontrasti relatiivinen Aikaan

”mutta silloin…” τοτε. Milloin? Kun se täydellinen asia, valmistuneet lopulliset Kirjoitukset ovat tulleet. Korinttilaiset näkivät heprealaisen raamattunsa läpi hämärästi, mutta silloin τοτε kasvoista kasvoihin προσωπον προς προσωπον.

Kontrasti relatiivinen Laatuun

“Kasvoista kasvoihin” Miten? Tietysti kontrastissa hämärään/vajavaiseen näkemiseen. Tämä fraasi on monen osalta tulkittu tarkoittamaan sitä hetkeä, kun pyhät katsovat Jumalaa tämän kirkkaudessa. Kuitenkin tämä fraasi Kirjoituksissa ei koskaan viittaa siihen mahtavaan tapahtumaan. Sen sijaan sen raamatullinen käyttö viittaa toistuvasti selkeään Jumalan Sanan ilmestykseen, joka on kontrastissa vähemmän selvien ilmestysten, näkyjen ja unien kanssa:

6. Ja Herra sanoi: “Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa.
7. Niin ei ole minun palvelijani Mooses, hän on uskollinen koko minun talossani;
8. hänen kanssaan minä puhun kasvoista kasvoihin, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa. Miksi ette siis peljänneet puhua minun palvelijaani Moosesta vastaan?” (4 Moos. 12:6-8).

Katso myös 2 Moos. 33:9-11, 18-23; 5 Moos. 5:1-4.

Paavali siis kertoo korinttilaisille, että silloin, kun tämä täydellinen, lopullinen asia on tullut, heidän tietonsa ei enää ole hämärän peitossa, vaan he näkevät selvästi sen, joka tulee Jumalan Sanasta, joka on kirjoitettu ja säilytetty seurakunnalle ajan loppuun saakka.

Jae 13 ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.”

Vaikka profetia (suora, erheetön, auktoriteettinen ilmestys Jumalalta), kielilläpuhuminen (oikeita kieliä, joita puhuja ei ollut oppinut) ja tieto (tieto, älykkyys, jota ei koskaan saatu opiskelemalla) eivät jatkaisi seurakunnassa raamatun valmistumista pidemmälle ja vaikka usko muuttuu näkemiseksi (2 Kor. 5:6-7) ja toivo tulee täyttyneeksi (Room. 8:22-25), rakkaus jatkuu aina ikuisuuteen.

Tämä on lopullinen ja ehkä merkittävin argumentti sille, että Paavali ei voi viitata Kristuksen tulemiseen. Minkä takia? Sillä Paavalin kontrasti on, että nämä kolme lahjaa katoaisivat sillä hetkellä, mutta nämä toiset kolme pysyisivät. Mutta me tiedämme, että usko ja toivo eivät pysy Kristuksen tulemisen jälkeen. Meidän uskomme muuttuu näkemiseksi ja meidän toivomme täyttyy. Me emme toivo sitä, minkä me näemme! Paavali siis johdonmukaisesti sanoo, että rakkaus on kaikista suurin, sillä Jumalan Sanan saamisenkin jälkeen usko ja toivo tulevat myöhemmin tarpeettomiksi, mutta rakkaus ei koskaan tule tarpeettomaksi, sillä se ei koskaan katoa.

Tervetuloa sessationistiksi!

Hyvä saarna – The Cessation of Prophecy

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s