Synti ei hallitse kristittyä (Room. 6:12-14)

ROOMALAISKIRJE LUKU 6:12-14

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

Tullessamme näihin jakeisiin, koen tarpeelliseksi muistuttaa lukijaa Rooman kristittyjen tilanteesta tuona aikana, sillä uskon heidän todistuksen auttavan tämän ajan kristittyjä. Kristinuskon rantautuessa Roomaan, evankeliumi kohtasi mitä synkimmän moraalisen saastaisuuden. Rooman yhteiskunta oli todellisuudentajultaan materialistinen ja polyteistinen. Roomalaisten ylistys oli rituaalista ja painotti lojaalisuutta imperiumille. Jokaisen roomalaisen koti oli täynnä epäjumalia, kadut olivat täynnä epäjumalan kuvia ja Keisari Augustus yksin rakensi ainakin 82 temppeliä Rooman eri jumalille. 42 eKr. senaatti julisti Augustuksen jumalaksi ja siten ylistettäväksi. Keisari Caligula vuosina 37-41 jKr. vihki myös temppeleitä itsensä ylistystä varten. Rooman empiriallinen kultti vaati, että ihmiset ylistäisivät keisareita. Tämä ja monet muut polyteistiset alttarit, temppelit ja kuvat tulivat Paavalille asiayhteydeksi hänen todistaessaan, että on vain yksi Jumala (1 Kor. 8:6; Efe. 4:6; 1 Tim. 2:5) ja tämän valossa voimme ymmärtää kuinka merkittäviä olivatkaan Paavalin sanat tämän kirjeen ensimmäisessä luvussa: Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen.” Room. 1:22-25.

Rooman arvostus ihmiselämää kohtaan oli myös täysin perverssiä. Gladiaattorit tappoivat toisiaan tuhansittain ihmisten huvitukseksi, orjat ja eläimet kärsivät mitä karmeimpia kuolemia ihmisten huvituksen tähden. Keisari Tiitus mm. määräsi yhtenä päivänä 5000 eläintä taisteluihin ja Keisari Augustus valvoi 10 000 gladiaattorin taistelua ja 3 500 eläimen tappoa. Perhe käsitys oli myös perverssi. Perheen vanhimmalla miehellä oli oikeus tapattaa, orjuuttaa tai karkottaa vaimonsa ja lapsensa. Rooman ymmärrys maskuliinisuudesta koostui sotatantereesta ja seksuaalisesta hallinnasta. Heidän ajattelussaan todellisesti vahvat ottivat mitä halusivat. Tämän tähden perheenpäät harjoittivat haureutta saman sukupuolen kanssa, jotka olivat heikompia. Pedofilia oli hyväksyttyä ja nähtiin merkkinä vahvasta miehuudesta. Keisari Nero, joka myöhemmin tapatti Paavalin nai pojan nimeltä Sporus, joka leikki naista heidän suhteessaan. Hän myös nai miehen nimeltä Doryphorus, jonka kanssa Nero otti naisen roolin. Paavali tuomitsi tämän kaiken kirjoittamalla: Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1:26-28.

Jumalan pelastaessa ihmisiä, jotka ennen olivat eläneet ja nauttineet tästä vääryydestä voimme kuvitella näiden käskyjen tärkeyttä, jotka Paavali antaa. Nämä käskyt ovat myös mitä tärkeimmät meille. Nykyinen yhteiskuntamme ei ole morallisesti kaukana Rooman pahuudesta. Suurin synti epäjumalan palveluksen jälkeen, josta nykyinen yhteiskuntamme tunnetaan on perheen rikkominen. Äidit murhaavat omia lapsiaan miljoonittain, joka vuosi ympäri maailmaa itsekkäiden halujen tähden. Abortti (murha) on yksin Suomessa tappanut kymmeniä tuhansia Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä. Aviorikokset ja avioerot ovat luvuiltaan suuret. Monet valtiot ovat julistaneet homo ja lesboliitot hyväksyttäväksi seurakunnassa. Ateismi, postmodernismi jne. ovat yleisiä nuorten keskuudessa. Todellisen kristityn elämä ei ole missään ajassa helppoa. Mutta rohkaisuna meille on se, että edelliset sukupolvet ovat kyenneet taistelemaan ja juoksemaan hyvän juoksun, sillä he ovat turvautuneet Jumalan sanaan ja erityisesti näihin jakeisiin. Rukoilen siis, että sinäkin ottaisit näistä vaarin.

Jae 12
”Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille.”  Paavalin toinen käsky (ensimmäinen oli jakeessa 11) sanoo, että meidän ei kuulu sallia synnin hallintaa meidän kuolevaisessa ruumiissamme. Kun olemme ensin ymmärtäneet, että meidän vanha ihmisemme on kuollut (jae 6) ja että olemme elossa Jumalalle (jae 11) täytyy meidän toimia tämän ymmärryksen mukaan. Ei riitä, että me vain tiedämme jonkin asian totuudenmukaisuuden, jos emme toimi sen tiedon mukaan. Ensin Apostoli puhui meidän päällemme, nyt hän puhuu meidän tahdollemme.
Ensimmäinen kysymys on: missä synti tahtoo hallita? Missä meidän taistelukenttämme on? Paavali kertoo sen sijaitsevan meidän kuolevaisessa ruumiissamme. Hänen käskynsä on, että me emme antaisi sen hallita Μὴ  οὖν  βασιλευέτω  ἡ  ἁμαρτία, tai olla ”kuningas” meidän ruumiissamme. Synti tahtoo hallita meidän ruumistamme: silmiämme, korviamme, käsiämme, jalkojamme, ajatuksiamme, kieltämme jne. ”Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.” 1. Joh. 2:16. Apostoli sanoo, että me voimme estää tämän tapahtumasta. Meidän ei tarvitse antaa synnin leikkiä hallitsijaa, sillä se ei ole sitä. On kuitenkin totta, että synti on kerran hallinnut meidän ruumistamme koko sen ajan, kun me olimme Adamissa. Tämän tähden me tarvitsemme kirkastetun ruumiin. Tämän tähden me kristitytkin kuolemme fyysisesti: ”Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.” Room. 8:10. Älkäämme olko kuuliaisia synnin himoille ruumiissamme.

Jae 13
”älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.” Kolmas käsky Apostolilta on, että me emme antaisi jäseniämme aseiksi synnille. Tämä käännös on oikeassa kääntäessään sanan ὅπλα, hopla ”aseiksi”. Jotkut englannin kieliset käännökset kääntävät tämän tarkoittavan ”instrumenttia” tai ”välinettä”, mutta kaikkialla Uudessa Testamentissa tämä sana on sotilaallinen termi (Joh. 18:3; Room. 13:12; 2 Kor. 6:7; 10:4). Meidän jäsenemme ovat aina tappavia aseita joko synnille tai vanhurskaudelle.
Paavali antaa myös positiivisen käskyn. Sen sijaan, että me emme antaisi jäseniämme aseiksi synnille, meidän kuuluu antaa ne aseiksi vanhurskaudelle. Miten tämä on mahdollista? Tämä on mahdollista, sillä me olemme tulleet ”kuolleista eläviksi”. Meidän kuuluu esittää παραστήσατε itsemme Jumalalle. Niin kuin VT:n uhrisysteemin ollessa voimassa, papin kuului esittää otollinen uhri alttarilla, niin myös meidän kuuluu esittää jäsenemme eläväksi uhriksi Jumalalle: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläviksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” Room. 12:1. Jokainen ihminen esittää jäsenensä joko Jumalan tai synnin palvelijaksi, eikä ole olemassa minkäänlaista välimaastoa.

Jae 14
”Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” Tämä on takaus sille, että kristitty elää Jumalalle. On täysin mahdollista ajatella ihmistä, joka sanoo olevansa kristitty, mutta joka elää synnissä. On kuitenkin täysin mahdotonta ajatella todellista kristittyä, joka eläisi synnille. Jaakob totesi tämän mahdottomuuden kirjoittaessaan: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: “Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?  Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: “Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” Jaak. 2:14-23. Sanottu usko on valhekristityn usko ja yhtä arvokas kuin riivaajien. Usko, jonka Jumala suo tulee aina yhdessä uuden luonnon kanssa, liitolla Kristukseen ja orjuudella vanhurskauteen. Synti hallitsee niitä, jotka ovat Adamissa, mutta armo hallitsee niitä, jotka ovat Kristuksessa.
Jeesus sanoi: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh. 15:5. Johannes kirjoitti kirjeessään: ”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.” 1 Joh. 3:9-10.

Paavalin sanoessa: ”Synnin ei pidä teitä vallitseman” hän toteaa faktan. Hän antaa lupauksen: ”Synti ei tule vallitsemaan teitä, kun seuraatte näitä ohjeita, jotka olen antanut juuri äsken ja te seuraatte näitä ohjeita, jos te olette syntyneet Jumalasta.” Synti ei tule hallitsemaan meitä, sillä me emme ole lain alla, vaan armon alla. Tämä ei tarkoita, etteikö meidän kuuluisi seurata moraalista lakia (10 käskyä). Kristitty on täysin velvoitettu olemaan kuuliainen Jumalan käskyille. Mitä hän siis tarkoittaa? Hän tarkoittaa, että me emme enää ole lain kirouksen alla. Me emme enää ole velvoitettuja olemaan täydellisiä pelastuaksemme. Jonkin alla oleminen kuvaa raamatussa ikeen alla olemista. Hän oli aikaisemmin luvussa kolme käyttänyt samaa ilmaisua sanoen: ”niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla.” Room. 3:9. Me emme enää ole lain ikeen alla siinä mielessä, että me joutuisimme täyttämään sen pelastuaksemme. Tämä vaiva ja tuska Jeesuksella oli mielessään sanoessaan: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” Matt. 11:28-30. Hän ei puhunut niille, jotka raatavat fyysisesti, vaan niille, jotka kokevat synnin tuskaa ja tietävät, että he eivät voi työstää itseään Jumalan suosioon. Ainoastaan Kristuksen luona he saisivat levon ja hänen soveliaan ikeen ja keveän kuorman. Hänen luonaan nämä samat teot, jotka ennen olivat raskaat, muuttuvat keveäksi. Kuorma on sama, mutta me kannamme sitä eri tarkoituksella. Ennen me näimme sen tapana päästä Jumalan suosioon ja tämä oli mahdotonta. Nyt kun katsomme lakia, me näemme, että Kristus on jo täyttänyt sen.

Ollessamme vapautetut synnin hallinnasta ja ollessamme elossa Jumalalle, me viimeinkin pidämme hänen käskynsä iloiten. Missä ennen itkimme, me nyt iloitsemme: ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” 1 Joh. 5:3-4. Jos sinä olet syntynyt Jumalasta, sinä voitat maailman Kristuksen kautta.

Kuinka surullista onkaan näiden lupausten ja toteamusten varjossa koskien kristityn uutta luontoa se ajatus, että tämä voisi epäonnistua niin pahasti, että hän menettäisi pelastuksensa, ihan niin kuin Kristus ei olisikaan elänyt riittävän vanhurskaasti omiensa edestä. Ihan niin kuin kristityllä olisi edelleen samat halut kuin ennenkin. Tällainen ajatus epävarmasta pelastuksesta nousee totaalisesta tietämättömyydestä koskien pelastuksen, uudestisyntymisen, Kristuksen kuuliaisuuden ja Ylipapin roolin luontoa. Paavali sanoo, että me emme enää ole lain alla, vaan armon alla! Armon alla oleminen tarkoittaa, että me olemme armon hallinnan ja ikeen alla. Luuletko hänen olevan heikko hallitsija? Miten armo hallitseekaan? Se hallitsee vanhurskauden kautta (5:21). Pyhä Henki ei hallitse kevyesti, vaan ankarasti, jos hänen kansalaisensa eivät eläisikään hänen tahtonsa mukaan. Jos sinä antaudut syntiin, ei hän vain anna sinun leikkiä olevasi synnin kansalainen. Hän on vahva hallitsija ja Hän kurittaa, ohjaa, palauttaa ja voi jopa viedä sinut aikaisin taivaan kotiin, kuten ne korinttilaiset, jotka tahrasivat Herran Ehtoollisen. Jonkin alla oleminen tarkoittaa, että me olemme jonkin orjia. Me olemme armon ja vanhurskauden Jumalan orjia ja me emme voi valita päästä pois siitä asemasta, eikä kukaan näin haluaisikaan, sillä hän on uusi luomus (2 Kor. 5:17).

Annan vielä muutamia esimerkkejä ruumiin jäsenistä, joissa synnin ei pidä hallitseman: 1) Mielessä. Tunteet eivät saa hallita ja ohittaa mieltä. Jos emme ole raittiita terveessä opissa ja uskossa, me elämme illuusiota. Älä anna mielesi harhailla pois siitä, mikä on Jumalan totuus (Fil. 4:8). Syy tälle kommentaarille on, että lukijan mieli voisi keskittyä siihen mikä on hyvää ja totta, eli Jumalan totuuteen: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Room. 12:2. 2) Silmissä. Job sanoi: ”Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!” Job 30:31. Et voi katsoa silmilläsi himoiten ja kasvaa pyhityksessä. Et voi katsoa ruudusta sitä mikä on saastaista ja kasvaa pyhityksessä. Tämä ei ole pieni asia. Jeesus sanoi: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.” Matt. 5:28-29. Syntiinlankeemus sai alkunsa silmän himosta: ”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella…” 1 Moos. 3:6. 3) Korvissa. Jos kuuntelet valhetta, harhaoppia, menestysteologiaa, etsijäystävällis saarnoja, sinä turrutat korvasi hunajanmakuisella roskalla, joka tekee sinut kuuroksi kaikelle totuudelle ja tällöin todistat olevasi valhekristitty: ”Sillä aika tulee, jolloin he (uudestisyntymättömät seurakunnan jäsenet) eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” 2 Tim. 4:3-6. 4) Kielessä. Paavali kirjoitti efesolaisille: ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” Efe. 4:29, katso myös Efe. 5:4 ja Jaak. 3:1-10. 5) Jaloissa. ”Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” San. 4:27. Minne jalkasi vievät sinut? Kuulemaan Jumalan Sanaa, vai jotakin muuta? Taivaassa on kauneuskilpailu ja kauneimmat jalat voittavat: ”Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Room. 10:15. 6) Käsissä. Jeesus sanoi: ”Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.” Matt. 5:30. Paavali sanoi: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” Efe. 4:28. Kova työ kunnioittaa Jumalaa.

Me emme siis ainoastaan estä jäseniämme palvelemasta syntiä, vaan me annamme ne hyvään palvelukseen Jumalalle. Motivaationa kristitylle tähän toimii rakkaus Kristusta kohtaan ja todellisuudentaju siitä, että: ”kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.” 2 Kor. 5:10. Tältä tapaamiselta me emme tule välttymään.

Yhteenveto
Taistelussa syntiä vastaan ei riitä, että kristitty vain tietää olevansa vapaa synnin hallintaoikeudesta. Hänen täytyy toimia tämän tiedon mukaan. Kristitty ei anna synnin hallita ruumiissaan, vaan kuolettaa lihan himot antamalla jäsenensä vanhurskauden aseiksi Jumalalle (jakeet 12-13). Synti ei tule hallitsemaan kristittyä, sillä synti ei enää ole hallintavallassa. Armo on ottanut hallitsijan aseman kristityn elämässä. Tämän hallitsijan alamaiset palvelevat vanhurskautta, eivät syntiä (jae 14).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s