Raamattu ei ole hiljaa koskien kysymystä: kotikoulu vai valtionkoulu?

Raamatun imperatiivit koskien lasten kasvatusta: valtionkoulu vai kotikoulu?

Vuoden 1689 baptistitunnustus sanoo (1.6): ”Jumalan koko ilmoitus koskien kaikkea tarpeellista hänen omaksi kunniakseen ja ihmisen pelastukseksi, uskoksi ja elämäksi, ovat joko suoraan mainittu tai välttämättömien päättelyiden kautta sisälletty Pyhissä Kirjoituksissa…” Raamattu ei ole hiljainen koskien yhtäkään osa-aluetta, joka koskettaa Jumalan kunniaa. Väitän, että se miten kasvatamme lapsemme voi valinnoistamme riippuen tuoda Jumalalle kunniaa tai tuoda hänelle murhetta. Väitän, että lasten ollessa osa Jumalan suunnittelemaa perhettä ja täten ollen merkittävä osa ihmisen elämää, voimme löytää raamatusta suoraan mainitun tai välttämättömien päättelyiden kautta tavan kasvattaa lapsemme Jumalan mielenmukaisesti. Väitän, että Raamattu ei salli Kristuksen seuraajia luovuttamaan lapsiaan valtionkoulun täysipitoiseen opetukseen, sillä 1) Raamattu käskee Kristus-keskeisen koulutuksen 2) valtionkoulu pyrkii ohjaamaan lapsen jumalattomaan maailmankuvaan 3) se tekee raamatun käskyjen noudattamisen mahdottomaksi koskien lasten kasvatusta 4) estää vanhempia täyttämästä heille annettua tehtävää 5) se vaarantaisi pelastuneenkin lapsen hengellisen kasvun ja se 6) korottaa ihmisen viisauden Jumalan viisauden yläpuolelle.

Tähän lopputulokseen päätyminen vaatii, että me ensin ymmärrämme mistä koulutuksessa on kyse? Tämän jälkeen meidän täytyy tietää mitä Raamattu sanoo koulutuksesta ja sen päämäärästä, ja vanhempien tehtävästä? Samaan aikaan kysymme voimmeko olla kuuliaisia tälle raamatun yhtenäiselle todistukselle, jos lähetämme lapsemme valtionkouluun?

Mistä koulutuksessa on kyse?

Koulutuksessa on kyse oppilaan opettamisesta. Oppilaalle pyritään antamaan tietoja, taitoja ja kognitiivisia (muistin, oppimisen, ajattelun, havaitsemisen, tarkkaavaisuuden, luovuuden ja ongelmanratkaisun toiminta) kykyjä.

Oppiminen on Jumalan lahja. Meidät on kutsuttu rakastamaan Jumalaa kaikella mielellämme (Luuk. 10:27). Jumalan tahto on, että ihminen oppisi käyttämään mieltänsä ja kasvamaan monissa taidoissa tuodakseen Jumalalle kunniaa. Hän on asettanut koulutuksen tämän päämäärän saavuttamiseksi, mutta hän ei ole asettanut mitä tahansa koulutusta tämän tarkoituksen saavuttamiseksi, niin kuin pian näemme. Tässä vaiheessa on tärkeintä tiedostaa, että kristittyinä meillä on vastuu käyttää Jumalan antamia lahjoja oikealla tavalla. Hyvä lahja tulee helposti väärinkäytetyksi syntisen ihmisen kädessä. Tämä tapahtuu usein silloin, kun lahja korotetaan sille sopimattomaan paikkaan: 1) epäjumalaksi 2) asiaksi, joka on Kristuksen hallinnan ulkopuolella. Oppiminen ei saa olla epäjumalamme. Meidän täytyy kyetä suhtautumaan oppimiseen keinona tuoda Jumalalle kunniaa, ei päämääränä itsessään: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (1 Kor. 10:31). Emme voi myöskään ajatella koulutuksen olevan asia, jonka Jumala on jättänyt ihmisen määriteltäväksi, sillä kaikki mikä on hyvää, on Jumalalta ja kaikki mikä on Jumalalta, on hänen hallinnassaan ja hänen ohjeistamaansa, hänen ylistystään varten (Room. 11:36).

Mitä Raamattu sanoo koskien koulutusta (suoraan tai välttämättömien päättelyiden kautta)?

Edesmennyt R. C. Sproul kertoi yhdessä opetuksessaan koulutuksen päämäärästä, että hän on tavannut kristinuskoa tunnustavia vanhempia, jotka ovat sanoneet, että he tarkoituksellisesti eivät keskustele lapsensa kanssa mistään teologisesta tai uskonnollisesta asiasta. Tämä sen tähden, että he toivovat heidän lapsensa tulevan uskomaan mitä hän sitten uskookin, ’rehellisesti’, eikä sen takia, että tämä on aivopesty kotona. ”Minä en tahdo lasteni olevan orjia vanhempien traditiolle.” Tämä lause on surullisen yleinen, ja seuraa siitä, että valtava enemmistö kristityistäkin vanhemmista ovat pakanallisen valtion tuotosta katsoessamme heidän koulutusta. Sen sijaan, että vanhemmat, joille on annettu käsky kouluttaa lapsensa, lähettävät he lapsensa oppimaan jonkun toisen traditiot ja agendat. He ovat nielleet sen valheen, että valtionkoulu on neutraali ja että neutraalisuus olisi jollakin tavalla tavoiteltavaa. Neutraalisuus on kuitenkin myytti: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 12:30). Kääntykäämme Jumalan Sanaan nähdäksemme, puhuuko Raamattu mitään siitä, miten minun ja sinun kuuluisi kasvattaa lapsemme.

5 Moos. 6

Vanhan Testamentin yksi tunnetuimmista luvuista, joka sisältää tärkeimmän käskyn puhuu suoraan aiheeseemme. Käymme tämän luvun jae jakeelta lävitse.

”Ja nämä ovat ne käskyt, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teille opettaa, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne – että sinä pelkäisit Herraa, sinun Jumalaasi, ja noudattaisit kaikkia hänen säädöksiänsä ja käskyjänsä, jotka minä sinulle annan, sekä sinä että sinun poikasi ja poikasi poika, kaikkena elinaikanasi, ja että saisit kauan elää.” (5 Moos. 6:1-2)

Kommentti: edellisessä luvussa Mooses oli ilmoittanut kymmenen käskyn lain, joka on edelleen sitova kristityille. Hän ilmoittaa, että nämä käskyt ovat tarkoitettu opetettavaksi, jotta Israelilaiset seuraisivat niitä siinä maassa, jonka he ottavat. Tämä heijastaa sitä lähetyskäskyä, jonka Jeesus antoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” (Matt. 28:19-20). Israelin kuului ottaa luvattu maa miekalla, meidät on käsketty ottamaan maailma evankeliumilla ja opetuslapseuttamalla, eli opettamalla kaikki Jumalan käskyt. Miksi? Sillä Jumala on asettanut lähetyskäskyn keinoksi täyttääkseen lupauksensa: ”Herra sanoi minun herralleni: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollisesti keskellä. Altis on sinun kansasi sinun sotaan lähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niin kuin kaste aamuruskon helmasta…” ja ”Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 110; Ps. 2).

Jumala on säätänyt, että koko maa tulee olemaan kerran täynnä hänen tuntemustaan. Hän on lähettänyt seurakunnan opetuslapseuttamaan kaikki kansat, sillä Isä on antanut ne Pojalle. Tätä varten me koulutamme lapsemme. Emme siksi, että he olisivat viisaampia kuin toiset ja menestyisivät, vaan jotta Jumalan valtakunta leviäisi ja heidät löydettäisiin urhoollisiksi ja kykeneviksi sotureiksi Jumalan armosta.

Niin kuule siis, Israel, ja noudata tarkoin niitä, että, niin kuin Herra, sinun isiesi Jumala, on sinulle luvannut, menestyisit ja te lisääntyisitte suuresti siinä maassa, joka vuotaa maitoa ja mettä. Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.” (5 Moos. 6:3-9)

Kommentti: Mooses lausuu kristinuskon tinkimättömän totuuden – Herra on yksi. Ei ole toista Jumalaa ja siten Israelilaiset eivät saa rakastaa pakanoiden epäjumalia. Yksi todellinen Jumala on kaiken vilpittömän rakkautemme arvoinen ja sen tähden meidän, niin kuin Israelilaisten, kuuluu rakastaa häntä kaikesta sydämestä, sielusta ja voimasta. Jeesus lisäsi tähän kaikesta mielestä, sillä Mooseksen aikana puhuttaessa sydämestä, puhuttiin myös mielestä.
Ennen kuin Jumala käskee (Mooseksen kautta) hänen omiaan opettamaan heidän lapsiansa, painottaa hän, että näiden sanojen kuuluu painua ensin meidän sydämeemme/mieleemme – koko olemukseemme. Jumalan mielenmukainen vanhemmuus vaatii sen, että Isä ja Äiti itse henkilökohtaisesti rakastavat ja tuntevat Jumalan. Tästä luonnollisesti seuraa se, että vanhemmat teroittavat lain ja evankeliumin lastensa mieleen ja puhuvat niistä kotona istuessa ja tietä käydessä, maata pannessa ja ylös noustessa.
Jumala käskee meidän teroittaa (tarkoittaa tunnollista ja jatkuvaa opettamista) oikeaa teologiaa ja uskontoa heidän mieleensä. Hän ei sano: ”puhukaa silloin tällöin Jumalasta.”, ”mainitse Jumala vain sunnuntaina.”, ”rukoilkaa, että jotenkin rakkaus minua kohtaan vain sattumanvaraisesti herää heissä.” Hän käskee heitä puhumaan ja opettamaan hänestä jatkuvasti. Tämä ei olisi ollut Sproulin tapaamien vanhempien mielestä hyvä asia, mutta kehoitan luottamaan Jumalan opetussuunnitelmaan.

”Kun Herra, sinun Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, jonka hän isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle – suuret ja kauniit kaupungit, joita sinä et ole rakentanut, ja talot, täynnä kaikkea hyvää, joita sinä et ole täyttänyt, ja kallioon hakatut vesisäiliöt, joita sinä et ole hakannut, viinitarhat ja öljypuut, joita sinä et ole istuttanut – ja kun sinä olet syönyt ja olet ravittu, niin varo, ettet unhota Herraa, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Pelkää Herraa, sinun Jumalaasi, ja palvele häntä ja vanno hänen nimeensä. Älkää kulkeko muiden jumalien perässä, niiden kansain jumalien, jotka asuvat teidän ympärillänne – sillä Herra, sinun Jumalasi, on kiivas Jumala sinun keskelläsi -ettei Herran, sinun Jumalasi, viha syttyisi sinua vastaan ja hän hävittäisi sinua maasta. Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne, niin kuin kiusasitte häntä Massassa, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä ja niitä todistuksia ja säädöksiä, jotka hän on sinulle antanut. Ja tee, mikä on oikeata ja hyvää Herran silmissä, että menestyisit ja pääsisit siihen hyvään maahan, jonka Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi, ja ottaisit sen omaksesi ja karkottaisit tieltäsi kaikki vihollisesi, niin kuin Herra on puhunut.” (5 Moos. 6:10-19)

Kommentti: näissä jakeissa annetaan riittävän hyvä syy sille, minkä takia Jumalan käskyt kuuluu teroittaa lasten mieleen. Ilman sitä he unohtavat Herran, joka on antanut heille kaiken hyvän. Tilastojen mukaan (katso ensimmäinen linkki materiaaleista artikkelin lopussa) noin 70-80 % evankelisten lapsista lopettavat kaiken tekemisen kristinuskon kanssa lukiosta valmistumiseen mennessä. Minkä takia? Koska kymmenien tuhansien tuntien aikana heidät on opetettu unohtamaan Herra, josta heille on mainittu vain silloin tällöin. Heitä ei ole kasvatettu Jumalan tuntemisessa. Mooses varoittaa, että jos he luovuttavat itsensä maailman jumalien käsiin, jotka ovat heidän ympärillään, Jumalan viha tulee syttymään.
Joku saattaa sanoa: ”Eikö pelastus ole Jumalan annettavissa? Tekeekö pakanallisen koulutuksen antaminen muka lapseni pelastuksen mahdottomaksi? Pelastihan hän minutkin, sen tähden lähetän lapseni valtionkouluun, kyllä Herra pitää hänestä huolen.” Tähän voimme vastata Mooseksen sanoin: ”Älkää kiusatko Herraa” Tottelemattomuuteen ratsastaminen Jumalan kaikkivaltiuden lipun alla on väärin.

”Kun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: ’Mitä merkitsevät ne todistukset, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, meidän Jumalamme, on teille antanut?’ niin vastaa pojillesi: ’Me olimme faraon orjia Egyptissä, mutta väkevällä kädellä Herra vei meidät pois Egyptistä. Ja Herra teki suuria ja tuhoisia tunnustekoja ja ihmeitä Egyptissä faraolle ja kaikelle hänen hoviväellensä meidän silmiemme edessä, mutta meidät hän vei sieltä pois ja johdatti meidät siihen maahan, jonka hän valalla vannoen oli luvannut meidän isillemme, ja antoi sen meille. Ja Herra käski meidän pitää kaikki nämä säädökset ja peljätä Herraa, meidän Jumalaamme, että me aina menestyisimme ja hän pitäisi meitä elossa, niin kuin tähän päivään saakka on tapahtunut. Ja se on koituva meille vanhurskaudeksi, että tarkoin noudatamme kaikkia näitä käskyjä Herran, meidän Jumalamme, edessä, niin kuin hän on meitä käskenyt.” (5 Moos. 6:20-25)

Kommentti: koko luvun ajan näemme vanhempien ja lasten suhteen tulevan esille. Ensimmäisinä opetusvuosina (6-10v) lapsi ei juurikaan kyseenalaista/haasta sitä, mitä heille opetetaan ja on sen takia erittäin kykenevä lataamaan paljon opetettuja asioita muistiinsa vailla suurta vaivaa. Noin 11-vuoden iässä lapsen kriittinen ajattelu alkaa kasvamaan ja kristittyjen vanhempien kuuluu olla valmiita osoittamaan, että heidän opettamansa on totuudenmukaista ja hyvää.

Oletko sinä kykenevä kertomaan, että syy sille, että heidät on opetettu tuntemaan Jumalan laki ja evankeliumi on, että Jumala vapautti sinut suurella mahdillaan synnin orjuudesta, antoi sinulle elämän ja Kristuksen vanhurskauden? Oletko valmis osoittamaan elämälläsi, että hän on lähettänyt sinut sotaan Jumalan valtakunnan joukoissa ja että  sinulle on tärkeää, että lapsesi ovat Kristuksen puolella, sillä joka ei ole hänen kanssaan, on, häntä vastaan?

Loppupäätelmä: olen kirjoittanut pidemmän selityksen koko luvusta, sillä uskon tämän luvun jo itsessään olevan riittävä osoittamaan, että valtion jumalattomaan kouluun lähettäminen menee Jumalan käskyä vastaan. Lapsen ollessa valtionkoulussa on vanhempien yksinkertaisesti mahdotonta olla kuuliaisia tälle luvulle. Lapset kuluttavat päivässä keskimäärin 8 tuntia nukkumiseen, 2 tuntia syömiseen ja peseytymiseen, 1 tunnin matkustamiseen, 8 tuntia koulussa käymiseen, 2 tuntia kotitehtäviin ja 2 tuntia television jne. katsomiseen Yhteensä tämä on 23 tuntia. Tähän ei ole laskettu lapsen harrastuksia jne. on yksinkertaisesti mahdotonta, että vanhemmat voisivat kilpailla lastensa mielestä koulun (noin 14 000 istumatuntia elämän aikana) kanssa.

Voin kuvitella jonkun ajattelevan, että hänen lapsensa ovat hyvin kasvatettuja, sillä he käyvät juhannuskonfferensissa ja laulavat ylistyslauluja. Todellisuus on kuitenkin se, että valtaosa tämän maan uskovista nuorista ovat vauvoja uskossa, tietämättömiä raamatusta (kuinka moni heistä pystyisi edes luettelemaan kymmentä raamatun jaetta niiden asiayhteydessä tai selittämään kristinuskon perustotuuksia?) ja ovat lihallisia monella tavalla, sillä heitä ei ole varustettu Jumalan mielenmukaisesti.

Psalmi 1

”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastavat Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niin kuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy. Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tulli ajaa. Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa. Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.” (Ps. 1:1-6)

Kommentti: ensimmäinen psalmi painottaa, että niiden, jotka tahtovat ylistää Jumalaa vilpittömästi kuuluu iloita Herran laissa. Meidän kristittyjen ilo kuuluu olla vieläkin suurempi Jumalan laissa, sillä meille on ilmoitettu evankeliumi selkeämmin kuin Psalmistin aikana. Me iloitsemme laissa siinä suhteessa, että se on armon liiton ohjenuora pyhitystä varten, eli Kristuksen kuvan kaltaiseksi kasvamista varten.

Autuas on se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa! Kenen neuvossa lapsesi on valtionkoulussa? Jumalattomien. Peruskoulu perustettiin 1860-luvulla. Se on ajatuksena alusta asti juurtunut sekulaariseen humanismiin ja vaikka Suomessa se saattoi pitkäänkin sisältää kristillisiä arvoja, todellisuus on se, että tänä päivänä se on Kristusta vastaan.
Kristityt vastustivat yleisesti valtionkoulua vuosikymmeniä. Vuoteen 1900 mennessä ainakin englannin kielisessä maailmassa vielä 2/3 yläkoulun ikäisistä koulutettiin kotona. Yksi 1800-luvun merkittävimmistä teologeista totesi:

“Olen yhtä varma tästä, kuin olen Kristuksen hallinnasta, että sisältöpitoinen ja keskitetty kansallinen koulutus-systeemi, erotettuna uskonnosta, niin kuin nyt on ehdotettu, tulee todistamaan itsensä kuvottavimmaksi pioneeriksi anti-kristillisen ja ateistisen epäuskon, anti-sosiaalisen nihilistisen etiikan (yksilöllisen, sosiaalisen ja poliittisen) etenemiselle, jonka tämä synnin repimä maailma on koskaan nähnyt.” – A. A. Hodge (1823-1886). Hänen arvionsa oli oikea.

Jotkut pyrkivät tekemään kompromissin ja ehdottavat, että molemmat valtionkoulu (täysipäiväinen) ja kodissa kouluttaminen (jäljelle jääneet tunnit *lue ‘minuutit’) voivat kulkea käsi kädessä. Tämä psalmi muistuttaa meitä, että loppujen lopuksi on vain kaksi tapaa elää: Jumalan tai jumalattomien neuvossa. Kumman neuvoon Jumala tahtoisi sinun antavan lapsesi?

Luuk. 6:39-40

”Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan? Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niin kuin hänen opettajansa.”

Kommentti: tässä on Uuden Testamentin versio jo mainituista raamatunpaikoista. Täysin oppineena jokainen oppilas on oleva niin kuin tämän opettaja. Jos Jumalan laki ja evankeliumi ovat sinun opettajasi ja jos sinun opettajasi ovat vanhemmat, jotka tuntevat Jumalan ja ovat alistuneet hänen Herruudelle ja johtavat sinua häntä kohti, eivätkä hänestä pois – eikö Jumala mieltyisi tähän koulutukseen? Jos opettajasi taas ovat hengellisesti kuolleet, sokeat ja kuurot Kristuksen vihaajat, jotka johtavat sinut hänestä pois, etkö sinä ole sokea seuraamassa sokeaa?

Mikä muu selittäisi seurakunnan maallistumisen? Miksi seurakunnat eivät puhu äänekkäästi aborttia vastaan? Miksi ihmisiä loukkaavaa evankeliumia ei julisteta suoraan täynnä armoa ja totuutta? Miksi seurakunnat liberalisoituvat ja ”kristityt” teologit tekevät myönnytyksiä Bart Ehrmanin kaltaisten kriitikoiden kanssa, ikään kuin nämä kriitikot olisivat viisaita? Meidän on aika muistaa, että: ”Herran pelko on tiedon alku” (San. 1:7). Jos me tahdomme edes alkaa matkamme todellisessa tiedossa, täytyy meidän kulkea Herran pelossa ja olla niiden opetettavana, joilla tämä on: ”Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumala.” Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.” (Ps. 14:1). Joka kieltää todellisen Jumalan olemassaolon on menettänyt kaiken oikeutuksen varman tiedon saamiseksi.

Ne jumalattomat opettajat, jotka pitävät Jumalan lain opetuksestaan kaukana hukkuvat ja ne, jotka ovat pelastuneet, mutta pyrkivät pitämään Jumalan poissa opetuksestaan tulevat olemaan vähäisimpiä taivaan valtakunnassa: ”Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Matt. 5:19)

”Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa/tietoa vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi.(Hoos. 6:6).

Room. 12:2; Kol. 2:8; 1 Tim. 6:20-21

”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:2)

Kommentti: kristityt ovat kutsutut olemaan erossa maailmallisuudesta. Heidän ei kuulu olla ystävällinen maailman ajatusten ja trendien kanssa (Jaak. 4:4). Jokainen tietää, että valtionkoulun ollessa sekularistisen humanismin tuotos, se muokkaa ihmisiä tähän maailmanaikaan ja sen mukaiseen maailmankuvaan.

Mikä on maailmankuva? ”Maailmankuva on käsitteellinen teema, jonka perusteella me tiedostaen tai tiedottomasti sovitamme kaiken mitä uskomme ja minkä kautta tulkitsemme tai tuomitsemme todellisuutta.” – Dr. Ron Nash. Maailmankuvamme määrää tekomme ja ajatuksemme. Esim. ateisti ja kristitty näkevät fossiiliin. Ateistin maailmankuva automaattisesti saa hänet näkemään todisteen miljoonille vuosille ja evoluutiolle. Kristitty taas näkee todisteen maailmanlaajuiselle tulvalle (paitsi ne kristityt, jotka ovat opetettu ajattelemaan ateistisen maailmankuvan kautta tätä todistusaineistoa ja mukautumaan tämän maailman viisauteen).

Miten maailmankuva muodostetaan peruskoulussa?
Maailmankuva (jokaisella on maailmankuva) muodostuu peruskoulussa ensinäkin rennosti. Tarkoitan, että opettaja ei sano tunnin alussa: ”Tämä mitä opetan, tulee sekulaarisesta humanistisesta maailmankuvasta käsin.” Se muodostuu siis kritiikittömästi, sillä koulut eivät opeta logiikkaa (klassisen kristillisen koulutuksen peruselementtejä). Minkä takia? Koska et voi syöttää sontaa kurkusta alas, jos toinen osaa ajatella kriittisesti.  Maailmankuva muodostuu sukupolvien välisesti ja ajan kanssa (14 000 istumatuntia).

Mitkä ovat maailmankuvan elementtejä?
Maailmankuvan elementtejä ovat Jumala, ihminen, totuus, tieto ja etiikka.
Kaksi kilpailevaa maailmankuvaa opettaa näistä päinvastaisesti. Ensimmäinen maailman kuva on sekulaarinen humanismi ja toinen on kristitty teismi.
Sekulaarisen humanismin maailmankuva Jumalasta on ateistinen. Kristillisen teismin maailmankuva Jumalasta on teistinen. Sekulaarisen humanismin maailmankuva ihmisestä on evoluutio. Kristillisen teismin kuva ihmisestä on Jumalan luomus. Sekulaarisen humanismin maailmankuva totuudesta on relatiivinen. Kristillisen teismin maailmankuva totuudesta on absoluuttinen. Sekulaarisen humanismin maailmankuva tiedosta on naturalistinen materialismi. Kristillisen teismin maailmankuva tiedosta on yleinen ja erikoinen ilmoitus. Sekulaarisen humanismin maailmankuva etiikasta/moraalista on kulttuurillinen ja neuvoteltava. Kristillisen teismin maailmankuva etiikasta on universaalinen ja absoluuttinen.

Toinen edustaa maailmanaikaa ja toinen totuutta, sitä mikä on hyvää, otollista ja täydellistä. On sanomattakin selvää, että kristityt eivät ole oikeutettuja luovuttamaan lapsiansa tämän maailmanajan opettajien koulutettavaksi. Siksi suurempia kommentteja antamatta voimme vain antaa seuraavien tekstien puhua itsekseen.

”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.” (Kol. 2:8)

”Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet.” (1 Tim. 6:20-21)

Timoteuksesta voidaan mainita sen verran, että hänen äitinsä ja isoäitinsä panostus hänen koulutukseensa oli Viidennen Mooseksen kirjan kuudennen luvun mukainen: ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2 Tim. 3:14-15) Eikö ole sanomatta selvää, että vanhemman kuuluisi antaa se koulutus, joka saattaa heidän lapsensa tuntemaan kirjoitukset, jotka voivat tehdä tämän viisaaksi pelastukseen?

2 Kor. 10:5

”Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.”

Kommentti: jos kerran kristityn kuuluu hajottaa maahan järjen päätelmät ja varustukset, jotka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, kuinka absurdia on vanhemman lähettää lapsensa koulutettavaksi siihen varustukseen, joka hänen olisi tarkoitus tuhota? Lapsia kutsutaan nuoliksi sankarin kädessä (Ps. 127), mutta kun vanhemmat lähettävät aseensa viholliselle, saavat he pian huomata, että nämä nuolet ammutaan pian heitä vastaan. Niin kuin Voddie Baucham sanoi: ”Emme voi lähettää lapsiamme keisarille ja ihmetellä kun he tulevat kotiin roomalaisina.”

Yleisimmät vastaväitteet

”Minun lasteni kuuluu olla valo ja suola. Sen tähden heidän kuuluu olla koulumaailmassa ollakseen todistus Kristukselle.”

Tämä henkilö puhuu evankelioinnista, ei koulutuksesta. Hän ei ymmärrä logiikkaa ja sen tähden puhuu kahdesta eri asiasta kahdessa eri kategoriassa. Kysymys ei ole pitäisikö minun lapsellani olla evankelistainen vaikutus maailmassa vai ei. Tietysti. Kysymys on pitäisikö minun lapseni saada koulutus paikassa a) vai paikassa b)? Koska vastaus tähän on päivänselvä raamatun todistuksen valossa, joutuvat ihmiset luomaan hämäävän kategoria virheen.

Mutta vaikka emme kiinnittäisi huomiota tähän kategoria virheeseen on ajatus muutenkin kamala. Lähetämmekö me ihmistä sotatantereelle ilman että tämä osaa käyttää asetta ja tietää mitä tehdä? Emme. Hänet ensin koulutetaan ja sen jälkeen lähetetään valmiina taisteluun. Tässä tapauksessa lapsi lähetetään vain vihollisen joukkoihin ja hänet koulutetaan hyökkäämään sitä vastaan, jota hänen piti vanhemman mielestä edustaa (tämä kävi minulle ja 70-80% muulle evankelisten lapsista). Vanhemman kuuluu varustaa lapsensa ja sen jälkeen lähettää hänet.

”Meillä ei ole taloudellisesti varaa?”

Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka oikeasti ovat täysin rahattomia ja joutuvat käymään ruokajonossa saadakseen lapsillensa ruokaa. Uskon kuitenkin, että ennen kuin tämä henkilö sanoo mitään tilanteestaan, on tärkeää tietää tahtooko hän tehdä Jumalan mielenmukaisesti? Jos vastaus on myönteinen, voi tämä henkilö mennä huolensa kanssa rukouksessa Jumalan eteen vedoten siihen, että Jumala ei jätä antamasta kaikkea sitä mikä on tarpeellista, jotta hänen nimensä tulisi kirkastetuksi. Mitä Jumala vaatii, siihen Jumala antaa tarvittavan. Tässäkin ahdingollisessa tilanteessa oleva henkilö voi Jumalan edessä miettiä onko mitään vaihtoehtoa kuten muuttaa halvemmalle paikkakunnalle tai hankkia pienempi ja halvempi asunto, opiskella hyödyllinen ammatti jne. sillä lapset ovat etusijalla. Jos oikeasti ahdingossa ihminen voi ottaa tällaiset asekeeleet Jumalan edessä, kuinka typerä tällainen väite olisi niiltä, jotka eivät joudu käymään ruokajonossa? On yksi asia johon kenelläkään meistä ei ole varaa ja se on vahingoittaa lapsen sielua.

Äiti ei pysty tekemään suurimmassa osassa tapauksista kokoaikatyötä, mutta raamattu tekeekin selväksi, että hänen ensisijainen tehtävänsä on kotona ja kaiken muun täytyy alistua tämän tehtävän onnistumiseksi (1 Tim. 2:15). Sananlaskut 31 kuitenkin osoittaa, että vaimo voi resurssien mahdollistaessa olla erittäin toimelias, vaikka oman yrityksen pyörittämisessä, mutta se kaikki tapahtuu kodin ehdoilla ja kotia varten.

Loppu mietteet

Olen nyt katsonut raamatun todistusta vastatakseni kysymykseen: ”Kuuluisiko minun koti kouluttaa lapseni vai ei?” ja vastaus on mielestäni selkeä kyllä. Raamattu ei kannusta lähettämään lapsia jumalattomien neuvoon, sen sijaan se antaa käskyt ja periaatteet, jotka menevät tätä vastaan. En ole ottanut kantaa kristilliseen kouluun. Sanon vain, että mielestäni kristillinen koulu ei ole isä tai äiti, eikä voi ottaa koulutuksesta pääsääntöistä vastuuta. Mieti itse Jumalan edessä. Tilastot osoittavat (katso ensimmäinen linkki), että kristillisen koulun käyneet oppilaat päätyvät maailmankuvassaan sekulaarisen humanismin ja kristillisen maailman kuvan rajamaastoon, kun taas kotikoulun käyneet päätyvät vahvaan kristilliseen maailmankuvaan (paljon muutakin mielenkiintoista tilastoa ensimmäisessä materiaali linkissä!).
On myös mahdollista, että on olemassa sata eri skenaariota, johon en ole ottanut kantaa, eikä se ole myöskään tarkoitukseni. Tarkoitukseni on ollut vastata siihen, että antaako Raamattu meille selkeät käskyt ja periaatteet lasten kasvattamiseen ja osoittaa, että kotikoulu on se joka mahdollistaa näiden noudattamisen. Valtionkoulu jokaisessa skenaariossa on huono vaihtoehto.

Olen vastannut kysymykseen ”miksi?” koti kouluttaa, mutta en kysymykseen ”miten?” koti kouluttaa. Tähän ei ole tilattavissa mitään laatikkoa jossa on kaikki ohjeet sille minkälainen lukujärjestys pitäisi järjestää jne. vaan se on vanhempien kasattavissa useista resursseista. Voin suositella alkumateriaaliksi pientä kirjaa Wesley Callihanilta nimeltä ”Classical Education & The Homeschool” joka oli hyvä ponnistuslauta ainakin itselleni tähän aiheeseen. Kirjassa mainitaan hyvin, että kotikoulutus ei ole harrastus vaan työ ja vaikka alussa tie voi olla todella haastava, ovat sen hedelmät kultaakin kalliimmat.

En usko tähän sen tähden, että olisin kotikouluttanut lapsia, sillä en vielä ole. Uskon tämän, sillä olen vakuuttunut, että se on Jumalan osoittama tahto, joka on ilmoitettu selkeästi raamatussa ja sen tähden uskon olevani oikeutettu puhumaan aiheesta, niin kuin sinäkin olet oikeutettu puhumaan monesta aiheesta, josta sinulla ei ole kokemusta. Millä on väliä, on loppupeleissä sillä, onko puheemme yhtä raamatun kanssa.

Ruotsissa kotikoulu on jo laitonta, jos Suomessa tämä tulisi laittomaksi kokisin itse omassatunnossani pakon muuttaa maasta pois.

Materiaalia

Children of Ceaser – Voddie Baucham

The Myth of Neutral Education – R. C. Sproul

Logos Press 

Homeschooling How and Why? – Voddie Baucham

(Biblical Family) Child Training – Voddie Baucham

Biblical Womanhood – Paul Washer

Biblical Womanhood – Voddie Baucham

Biblical Manhood – Paul Washer

The Importance of Christian Education in Discipleship – Voddie Baucham & R. C. Sproul

Future Men (kirja) – Douglas Wilson

Praise Her in the Gates (kirja) – Nancy Wilson

The Abolition of Man (kirja) – C. S. Lewis

On Secular Education (kirja) – R. L. Dabney

Recovering the Lost Tools of Learning (kirja) – Douglas Wilson

Family Driven Faith (kirja) – Voddie Baucham

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s