Väärät paimenet ja Jumalan apu kärsiville lampaille (Hes. 34:1-16)

Saarnattu 10.2.2019

”Minulle tuli tämä Herran sana: “Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille — paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi — hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi. Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani, sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” (Hesekiel 34:1-16)

Aamen, näin pitkälle luemme Jumalan Sanaa. Siunatkoon Pyhä Isämme sen saarnaamisen.

Teemamme on: ”Väärät paimenet ja Jumalan apu kärsiville lampaille” ja tänään päättämme lyhyen vierailumme Vanhaan Testamenttiin, jonka tarkoitus on ollut auttaa ymmärtämään laajemmin seurakunnan paimenten tehtävää ja tärkeyttä. Ensi sunnuntaina jatkamme Jumalan armosta Ensimmäisen Timoteus kirjeen parissa.

Seurakunnan paimenet eivät ole Uuden Testamentin keksintö. Jumala on viitannut läpi Raamatun kansansa hallitsijoihin, hengellisiin ja poliittisiin, paimenina. Jumala on aina odottanut heiltä vaatimusten täyttämistä ja tämänpäiväinen Raamatunpaikkamme on mitä parhain osoittamaan tämän. Muistutan, että kun Jumala puhuu tässä luvussa paimenista, ei hän puhu vain papeille, vaan hallitsijoille, mutta meidän tarkoituksemme on tänään keskittyä vain heihin.

Huomatkaa siis ensin paimenuuden laiminlyönnin peljättävyys. Tarkoitan tällä sitä, että henkilö on paimenen asemassa, mutta vailla Jumalan kutsua ja varustusta, ja on siten kyvytön toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. Tämä henkilö on valhepaimen.

Paimenuuden laiminlyönnin peljättävyys

Jakeet 1-2
”Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille – paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita?”
Jumala ei ole sokea. Hän ei ole välinpitämätön laumansa hyvinvoinnista. Joka laiminlyö hänen laumaansa, laiminlyö Jumalaa itseään ja asettuu häntä vastaan. Tämän tähden Jumala voivottaa valhepaimenien kohtaloa, sillä heidän rangaistuksensa ei viivyttele. Jokaisen, joka on astunut Jumalan kansan paimeneksi kuuluisi ymmärtää, että heillä ei ole mitään voitettavaa, jos he eivät ole Jumalan kutsumat. Mutta ihmisen turmeltuneisuus, ahneus, sokeus, ylpeys ja tämän ajan rakkaus ei salli heidän miettiä iankaikkisia seurauksia. Muistakaa Jaakobin sanat: ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.” (Jaak. 3:1).

Vääristä syistä paimenuuteen pyrkiminen johtaa suurempaan menetykseen kuin voittoon. Niin kuin Aasaf, mietin ja murehdin usein, miksi valhepaimenet, jotka raatelevat lampaita ja eksyttävät ihmisiä näyttävät menestyvän ja omaavan pääsyjä asioihin, jotka olisivat suureksi hyödyksi Jumalan mielenmukaisille paimenille. Mutta niin kuin Psalmi sanoo: ”kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. Totisesti, sinä panet heidät liukkalle, perikatoon sinä heidät syökset… He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistuttava.” (Ps. 73:17-19).

Tämä on siis paimenuuden peljättävyys, jos siis henkilö ei ole Jumalan mielenmukainen paimen: heidän tuomionsa on oleva suurin. Heidän vihollisensa on Jumala.

Nähkäämme nyt siis tärkeimpiä asioita, joita Jumala vaatii kansansa paimenilta.

Paimenten vastuutehtävät

  1. Kaitseminen

Jumala kysyy: ”Eikö paimenten ole kaittava lampaita?” (jae 2b). Mitä tämä tarkoittaa? Tämä on yleinen paimentamisen termi, joka yksinkertaisesti kuvastaa paimenen vastuuta laumaa kohtaan. Mitä paimen tekee? Hän kaitsee lampaita, tarkoittaen, että hän huolehtii niistä. Eikö paimenen kuuluisi huolehtia lampaista?

Millä tavalla Jumalan kansan paimenten kuuluu huolehtia heistä? Ensinnäkin, heidän kuuluu ravita heitä. Millä? Jumalan Sanalla. Jumalan Sanan vääristämättömällä maidolla ja lihalla, vailla sen sekoittamista omiin myrkkyihin. Tätä Jumala vaatii. Tätä oikea paimen tahtoo tehdä. Jeesus sanoi Pietarille: ”Ruoki minun karitsoitani.” Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Hän vastasi hänelle: ”Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän sanoi hänelle: ”Kaitse minun lampaitani.” Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: ”Herra, sinä tiedät kaikki, sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:15b-17). Nämä ovat hyvin puhuttelevat ja pelottavat jakeet jokaiselle paimenelle. Miksi? Sillä ne, jotka ovat uudestisyntyneitä, rakastavat Jeesusta ja Jeesus itse tekee täysin selväksi näissä jakeissa, että jos paimen ei ruoki lampaita, tämä ei rakasta häntä. Mitä Pietarin kuuluu tehdä? Ruokkia lampaita. Miksi? Koska Jeesus on hänelle rakas. Mistä tiedämme tämän? Siitä, että hän ruokkii lampaita. ”Eikö paimenten ole kaittava lampaita?”

Paimenet kaitsevat myös lampaita johdattamalla heidät viheriöille niityille, tarkoittaen, että he ohjaavat heitä lähemmäs Kristusta. Lähemmäksi tämän tuntemista, rakastamista, seuraamista. He ohjaavat suurempaan rauhaan, pelastusvarmuuteen, ymmärrykseen ja tietoon Sanasta ja armosta. He johdattavat heitä maan päällä niin, että he ovat valmiita astumaan iankaikkisuuteen. Miten he tämän tekevät? Sydämen tahdosta, sillä he rakastavat Jumalaa.

  1. Heikkojen vahvistaminen
    ”Ette ole vahvistaneet heikkoja…” (jae 4a). Paimenten kuuluu vahvistaa heikkoja. Heikkoja uskossa. Heikkoja pelastusvarmuudessa. Heikkoja parannuksessa. Heikkoja rakkaudessa. Heikkoja antamisessa. Heikkoja ymmärryksessä. Jumalan lauma on heikko lauma. Ne, jotka ovat heikkoja uskossa tarvitsevat apua. Ehkä jotkut laumasta ovat olleet vuosia epäileviä filosofeja ja kaikkea kyseenalaistavia ja löytävät nyt itsensä olevan lihan hyökkäysten kohteena, joka saa heidät kyseenalaistamaan Jumalan Sanan selkeyttä ja totuutta. He tarvitsevat varoituksia, opetusta, vahvistamista. Toiset laumasta saattavat olla suurten koettelemusten keskellä ja he kysyvät mielessään: ”Onko Jumala sittenkään hyvä?” he tarvitsevat vahvistusta. Ne, jotka ovat heikkoja varmuudessa, tarvitsevat evankeliumia ja ymmärrystä Hengen työstä. Heidän täytyy ymmärtää, että Jumala ei ole antanut heille pelon henkeä, vaan lapseuden hengen, eikä kadotuksen pelkääminen ole enää sen jälkeen, kun Jumalan puoleen on käännytty, Jumalan, vaan paholaisen tai lihan työtä.
  2. Sairaiden parantaminen
    ”ette ole parantaneet sairaita…” (jae 4a). Paimenen kuuluu parantaa sairaita. Sairaita synnistä. Sairaita väärästä opista. Sairaita tuskista. Jumalan lauma on sairastava lauma. Toiset laumasta ovat Jumalan painavan käden alla ja kärsivät, sillä he piilottelevat syntejänsä, pelkäävät tunnustaa niitä. Paimenen kuuluu siis kutsua ihmisiä tunnustukseen, kutsua syntejä esiin ja ilmoittaa Jumalan lääke: anteeksiantamus Kristuksen veressä. Toiset taas ovat sairaita synneistä, joita he eivät tiedosta ja paimenen kuuluu herättää tietoisuus näistä Sanan kautta.Moni Jumalan laumasta on vakavasti sairaana väärästä opista. He ovat olleet valhepaimenten hyväksikäytettävissä ja ovat vammautuneet vakavasti niin, että he eivät hetkellisesti näe Sanan selkeää totuutta. ”Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.” (Kol. 1:28). Tämä on erittäin tärkeä tehtävä ja opillisten sairauksien hoitaminen vaatii Sanan lääkettä nopeasti. On uskomuksia, jotka ovat kuolettavia ja Jumalaa pilkkaavia ja joiden täytyy korjaantua kristityn ymmärryksessä. On olemassa opillisia virheitä, joita jokaisella kristityllä varmasti on, mutta ne ovat ”vain” niitä, virheitä. Mutta on asioita, jotka eivät ole ”vain” virheitä, vaan valheita helvetistä. Esimerkiksi, ei ole hyväksyttävää uskoa pelastuksen olevan menetettävissä. Moni todellinen kristitty saattaa uskoa näin, mutta silti on synti uskoa näin. Vakava virhe, joka voi johtaa harhaoppien tunnustukseen, kuten, että pelastus ei enää olekaan yksin Kristuksen työn tähden ja yksin hänestä riippuva. Se riippuukin ihmisestä!

On mahdollista Jumalan omalle hetkellisesti olla taiottu uskomaan mitä suurimpia valheita, kuten pelastuksen menettämisen mahdollisuuden, mutta saadessaan Sanan totuuden lääkkeen, he paranevat. He saattavat taistella hetken tai kaksi, jotkut paljon pidempäänkin. Mutta jos he ovat Jumalan omat, eivät he voi mennä hautaan kieltäen evankeliumia: Iankaikkinen elämä on yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.

Toiset Jumalan laumasta kärsivät todellista fyysistä sairautta ja tuskaa. Paimenen vastuulla ei ole olla fyysisten sairauksien parantaja siinä mielessä, että nämä sairaudet häviäisivät. Jumala iskee sairaudella ja parantaa hänen tahtonsa ja tarkoitusperiensä mukaan. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö paimenen vastuulla ole millään tavalla toimia parantajana. Hurskas Job kärsi paljon, mutta hänen kolme ystäväänsä eivät hoitaneet häntä oikein. Paimenen kuuluu itkeä itkevien kanssa, kulkea rinnalla, muistuttaa Jumalan hyvyydestä ja lupauksista, jotka Jumalan armosta tuovat iloa ja toivoa mitä kivuliaimpienkin sairauksien keskelle. Paimenen tehtävänä on vierailla sairaiden luona ja kun aika on, kulkea lampaan rinnalla, jolla ei ehkä ole lähimmäisiä, ikään kuin taivaan portille ja odottaa, kunnes Jumala ottaa hänet tykönsä.

  1. Haavoittuneiden sitominen

”sitoneet haavoittuneita…” (jae 4b). Jumalan laumassa on haavoittuneita lampaita. Jokainen lammas haavoittuu useasti vaelluksensa aikana. Puhun tietysti sodassa haavoittumisesta. Sodassa syntiä vastaan. ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24). Näissä tilanteissa Paimenen kuuluu kokemuksesta voida auttaa lampaita. Hän muistaa omat kamppailunsa, menneet ja nykyiset. Hän painiskelee kaikkein eniten sydämensä ajatusten kanssa. Hänen kuuluu muistuttaa Kristityn sota-asusta ja pyrkiä selvittämään, minkä näistä lammas on unohtanut pukea päällensä. Hän muistuttaa heitä evankeliumista ja tulevasta kirkkaudesta, jolloin he eivät enää tee syntiä. Tämä on yksi paimenen vastuista.

  1. Kadonneiden etsiminen

”tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita…” (jae 4b). Jumalan laumassa on paljon eksyneitä: ”Mutta en minä rukoile ainoastaan heidän edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun.” (Joh. 17:20). Paimenen yksi tehtävistä on kadonneiden etsiminen. Erityisellä tavalla paimenen vastuu on seurakunnasta poisjääneiden etsiminen. Yhteisten kokousten laiminlyöjien etsiminen. Vääristä seurakunnista etsiminen. Paimenen kuuluu etsiä niitä, jotka ovat eksyksissä väärissä opeissa. Paimenen ja jokaisen kristityn kuuluu tietenkin etsiä niitä, jotka ovat vielä maailmassa, eivätkä vielä ole kuulleet Ylipaimenen kutsua. Sinun kuuluu etsiä kotona. Etsiä somessa. Etsiä jostakin, kunhan etsit!

  1. Välittäminen

”Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla: pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä…” (jae 6). Paimenen kuuluu välittää laumasta, sillä se ei lopulta ole hänen, vaan Jumalan lauma. Pieni osa hänen lampaistaan on uskottu hänelle väliaikaisesti ja heistä kuuluu pitää hyvä huoli. Välittäminen heidän pyhityksestä, Jumalan tuntemisesta, perheestä. Näissä ja muissa asioissa on enemmän tai vähemmän parantamista, ongelmia jne. Paimen välittää antamalla oikean lääkkeen näihin ja muihin asioihin. Ei lääkettä, jota lampaat toivovat, vaan mitä lampaat tarvitsevat. Lammas ei välttämättä tahdo lukea, mutta paimenella on oikeus ojentaa kirja ja sanoa: sinä tarvitset nyt tätä. Paimen välittää myös kuuntelemalla, elämällä itse esimerkillisesti, torumalla, rohkaisemalla.

Nämä asiat siis: kaitseminen, heikkojen vahvistaminen, sairaiden parantaminen, haavoittuneiden sitominen, kadonneiden etsiminen ja välittäminen, ovat paimenen tehtäviä. Mutta mitään näistä valhepaimenet eivät toteuttaneet! Katsokaamme heidän kuvaustaan.

Heidän sanotaan olleen:

  1. Virassa itsensä tähden

”Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa.” (jae 3). Oli täysin luonnollista, että paimen sai elantonsa lampaista. Pysyäkseen hengissä paimen söi laumasta tarvittavan määrän. Mutta näissä paimenissa oli jotakin vakavasti pielessä. Heidän oikeutensa oli heidän motiivinsa. Seurakunnan paimenelle on oikeutensa, mutta jos nämä oikeudet ovat hänen motiivinsa, on Jumalan tuomio varma: ”Ja nyt teille tämä käsky, te papit! Jos ette kuule ja paina sydämeenne, niin että annatte kunnian minun nimelleni, sanoo Herra Sebaot, lähetän minä teitä vastaan kirouksen ja kiroan teille suodut siunaukset.” (Mal. 2:1-2). Paimenen motiivina kuuluisi olla rakkaus Jumalaa ja hänen lampaitansa kohtaan! ”kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta.” (1 Piet. 5:2). Jos motiivit ovat väärät, silloin myös lampaiden kaitsemisesta, ansiokkaasta työstä tulee mahdotonta: ”Ette ole kainneet laumaa.” Vain puhdas sydän, joka rakastaa Jumalaa voi kaita tämän laumaa. Jumalan kuvaus myös näyttää siltä, että he ylittivät oikeutensa ja mässäilivät ja pröystäilivät, syöden kaiken lihavuuden laumasta. Paimen oikeuksiin ei ikinä sisälly synti ja tämän maailman rakastaminen. Paimenella kuuluu olla kunnioitusta osoittava elatus, joka saa hänet huolehtimaan itsestään, vaimostaan ja lapsistaan vailla murhetta. Hänellä ei kuulu olla yksityislentokoneita, kahdeksan huvilaa, kymmeniätuhansia euroja maksavia paitoja ja aurinkolaseja: ”Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole isästä, vaan maailmasta.” (1 Joh. 2:16).

  1. Tylyjä ja väkivaltaisia

”te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi – hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.” (jae 4b-6). Heidän tylyisyydellään tarkoitetaan armottomuutta, kovuutta, kylmyyttä, heitteillejättöä. He olivat jättäneet lampaat heitteille, he eivät antaneet niitä asioita, mitä heidän kuului antaa: Sanan ravintoa ja ohjausta ja tämän seurauksena lampaat olivat sairastuneet ja lähteneet vaeltamaan, eksyen vaarallisiin paikkoihin. He eivät huolehtineet heidän sairauksistaan. Väkivaltaisuudella viitataan luultavasti siihen, kuinka he myös pitivät lampaita kuulemasta totuutta. Sama ongelma oli Jeesuksen aikana, jolloin Jeesus puhuu Jerusalemin johtajille: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt. 23:37). Hesekielin kirjassa pappien sanotaan myös tehneen väkivaltaa Jumalan laille ja tämä on myös väkivaltaa lampaita kohtaan. Luemme myös Malakian kirjassa papeista: ”Oikea opetus oli hänen suussansa, eikä vääryyttä tavattu hänen huuliltansa. Rauhassa ja vakaasti hän vaelsi minun kanssani, ja monet hän käänsi pois pahoista töistä. Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksellanne saattaneet monet kompastumaan, olette turmelleet Leevin liiton, sanoo Herra Sebaot.” (Mal. 2:6-8).

Nämä siis ovat joitakin asioita, jotka ovat valhepaimenten tuntomerkkejä. Nähkäämme nyt viimeiseksi Jumalan apu hänen lampaillensa.

Jumalan apu hänen lampaillensa.

Jakeet 10-16
”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.”

Jumalan sanotaan vaativan lampaansa valhepaimenten käsistä. He olivat johdattaneet lampaat epäjumalanpalvontaan, haureuksiin ja epäuskoon. Jumala ei salli tätä. Hän ei katsele tällaista. Hän on, niin kuin Jaakob sanoo, kateellinen Jumala. ”Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan.” (Jaak. 4:6). Tämä tarkoittaa, että Jumala kutsuu omansa seurakunnista, jotka ovat pahaksi hänen lampaillensa, jotka saavat lampaat olemaan ikään kuin jonkun toisen omistuksessa. Moni ajattelee, että Jumalan omat saattavat pysyä eksytettyinä Bethelin seurakunnissa tai Joel Osteenin ja muiden valhepaimenten keskellä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Jos Jumalan lampaat ovat siellä, Jumala myös kutsuu heidät pois. ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” (Joh. 10:27). Kristuksen ääni ei ole Bethelissä, sillä hänen Henkensä ei ole siellä. Hänen Henkensä ei ole missään, missä evankeliumia ei julisteta. Jumala ei salli nimensä tulevan pilkatuksi, paholaisen voittavan, Hän kutsuu lampaansa pimeydestä valkeuteen. Jos Jumala ei kutsuisi omiansa valheseurakunnista, ei hänen silloin voisi sanoa huolehtivan laumastaan ja pelastavan heitä susien kidasta: ”Ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” Kristus siis etsii lampaansa, löytää heidät mitä kamalimmista paikoista ja johdattaa heidät turvaan, eikä mikään tai kukaan voi estää häntä.

Jumala sanotaan kaitsevan näitä kutsumiaan lampaita ”hyvillä ruokamailla”. Miten hän tekee tämän? Hänen kutsumien alipaimenten kautta, terveissä, todellisissa seurakunnissa. ”Minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkoittanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Ja minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä; eivätkä he enää pelkää eivätkä säiky, eikä heistä yhtäkään puutu, sanoo Herra.” (Jer. 23:3-4). Yksikään Jumalan lampaista ei puuttuisi, tarkoittaen, että yhtäkään ei ole jätetty heitteille. Jumalan kutsumien alipaimenten alaisuudessa lampaiden ei tarvitse pelätä mitä heille syötetään tai minne heitä johdetaan. He tuntevat alipaimenen ja tietävät tämän palvelevan Kristuksen alaisuudessa ja rakkaudesta häntä ja heitä kohtaan. He eivät tahdo kapinoida, karata, vaan luottaen seuraavat. He saavat Sanan ravintoa. He saavat puolueetonta neuvoa. HE saavat tervettä kuria. Heidän puolestaan rukoillaan.

Jumalan sanotaan myös sitovan haavat ja vahvistavan heikkoja. Vaikka Jumala tekee tämänkin työn osittain uskollisten alipaimenten kautta, muistamme, että Jumalan lampaalla on suora henkilökohtainen pääsy Jumalan yhteyteen ja Pyhä Henki sitoo haavat ja lohduttaa tavalla yli ymmärryksen. Vain Pyhä Henki voi antaa lampaalle pysyvän rauhan, ei alipaimen. Pyhä Henki varjelee ja suojelee. Terve seurakunta ja uskollinen alipaimen eivät hyödytä sinua, ellei sinulla ole Pyhää Henkeä. Älä katso ihmiseen parantajanasi, vaan Jumalaan. Voiko olla, että sielusi ei ikinä virvoitu etkä löydä rauhaa, koska et ole tullut Jumalan luokse ja huutanut häntä pelastamaan sinua? Jos asia on näin, käänny hänen puoleensa tänään, sillä ei ole olemassa uskovaa, jota Pyhä Henki ei vakuuta ja lohduta.

Nyt, olkaamme kiitollisia tästä seurakunnasta. Rukoilkaa tämän seurakunnan puolesta, jäsenten ja johtajien puolesta. Tämä seurakunta syntyi rakkaudesta lampaita kohtaan, joita ei ruokita Sanalla. Tiedän, että tässä kaupungissa on vielä monta Jumalan lammasta, jotka tarvitsevat, että heidät löydetään. Älkää lannistuko evankelioinnissa, älkää lopettako, Jumala on luvannut runsaan sadon! Jumala on monet teistä etsinyt ja johdattanut tarkoituksensa mukaan tänne ja minä ylistän Herraa teistä jokaisesta. Tietäkää, että teidän puolestanne rukoillaan, teidän vaelluksestanne välitetään. Rukoilen, että viimeisenä päivänä moni teistä on kerskaukseni. ”Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.” (1 Tess. 2:19-20).

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s