Seurakunnan kaitsijan ominaisuudet – osa 2 (1. Tim. 3:3-7)

”Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.” (1 Tim. 3:1-7).

Aamen. Viime sunnuntaina katsoimme seurakunnan paimenelta vaadituista ominaisuuksista seitsemää ensimmäistä vaatimusta. Näimme, että hänen kuuluu olla ensimmäiseksi nuhteeton, tarkoittaen, että jos hänen arkielämänsä tuotaisiin valoon, sieltä ei löytyisi mitään häpeällistä, joka diskvalifioisi hänet. Esimerkkejä näistä oli mm. rukouksettomuus, lihallisuus, Jumalan yhteyden laiminlyöminen, moraalittomuus. Jumalan miehen kuuluu olla vapaa yleisistä vioista poikkeavista suurista tahroista.

Toiseksi hänen täytyy olla yhden vaimon mies, ei monen vaimon mies ja vapaa seksuaalisesta moraalittomuudesta niin, että jos hänellä on vaimo, on tämä uskollinen hänelle ja jos hänellä ei ole vaimoa, hän ei elä moraalittomasti naisten kanssa, vaan väistää jalkansa pahasta.

Kolmanneksi hänen pitää olla raitis, tarkoittaen, että hän ei ota typeriä riskejä tai toimi niin kuin hän olisi humalassa. Kaikkien kristittyjen kuuluu heijastaa vastuullisuutta.

Neljänneksi hänen tulee olla maltillinen, tarkoittaen, että hän pystyy harkitsemaan ja miettimään sanojaan ja tekojaan.

Viidenneksi hänen tarvitsee olla säädyllinen, eli hänen elämänsä ei ole loukkaukseksi toisille, vaan on kunnioittava ja asiallinen käytökseltään, olemukseltaan, puheeltaan, pukeutumiseltaan jne. Hän ei tahdo olla loukkaukseksi kenellekään.

Kuudenneksi paimenen kuuluu olla vieraanvarainen. Hänen kotinsa oven kuuluu olla auki apua tarvitsevalle.

Seitsemänneksi näimme, että vanhimman kuuluu olla taitava opettamaan eli selittämään Jumalan Sanaa kokonaisuudessaan ymmärrettävästi. Hänen täytyy uskoa Jumalan Sanan olevan riittävä, lopullinen ja virheetön ilmoitus kaikesta mikä koskettaa uskoa, pelastusta ja kristityn vaellusta. Hänellä kuuluisi myös olla toimiva ymmärrys Raamatun koko ilmoituksesta, yhtenäisyydestä, opista ja vaikutuksesta historiassa.

Nämä pitäessämme mielessä jatkamme paimenen vaatimuksien tutkimista katsomalla näistä viimeistä kahdeksaa vaatimusta. Kahdeksas vaatimus on ensimmäinen negatiivinen vaatimus, jotakin, mitä hän ei saa olla: juomari.

Ei juomari
”ei juomari” kr. merkitys (paroionos) on ”viiniin menevä”. Paavali tuskin viittaa yksin juopotteluun, sillä tämä diskvalifioisi jokaisen jo yksin seurakunnanjäsenyydestä. Jos joku seurakuntalainen on ollut juovuksissa eikä tee parannusta, eli käänny tästä synnistä pois hänet täytyy erottaa seurakunnasta, sillä Raamattu sanoo, että tämä on yksi lihan hedelmistä ja että ne, jotka näin elävät eivät peri taivasten valtakuntaa.

Muutama sana täytyy sanoa alkoholismista. Erään kuuluisan suomalaisen kuoleman jälkeen luin Tuomas Enbusken artikkelia koskien tähän henkilöön liittyvää alkoholismia, sillä näin erään pastorin jakaneen tämän. Artikkelissaan hän viittasi alkoholismiin sairautena. On erittäin huolestuttavaa, että alkoholismia kohdellaan sairautena. Alkoholismi ei ole sairaus, vaan synti. Kuume on sairaus, mutta ei ole syntiä olla kuumeessa. Vatsatauti on sairaus, mutta ei ole syntiä olla vatsataudissa. Syöpä on sairaus, mutta ei ole syntiä kärsiä syöpää. Alkoholismi ei ole sairaus ja on syntiä juoda itsensä humalaan. Kirjoitusten todistus tästä on selvä: ”Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta väkijuoman jäljessä juoksevat ja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina!” (Jes. 5:11); ”Haureus ja viini ja rypälemehu vievät järjen.” (Hoos. 4:11); ”Herätkää, te juopuneet, ja itkekää, valittakaa, kaikki viinijuojat, rypälemehun tähden, sillä se on otettu pois teidän suustanne.” (Jooel 1:5); ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1 Kor. 6:9-10).

Juopottelu on siis synti, ei sairaus. Muistakaamme kuitenkin, että viinin juonti itsessään ei ole kiellettyä. Jeesus joi viiniä ja tässä kirjeessä Paavali pyytää Timoteusta juomaan vähän viiniä terveyden tähden: ”Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojen vuoksi.” (5:23).

Esimerkkejä kuuluisista saarnaajista, jotka ovat paljastuneet juopoiksi ovat lukuisat. Yksi tunnettu kätki syntinsä väittämällä seurakunnalle, että hän on humaltunut Hengestä. Kuinka vaarallista onkaan julistaa synnin olevan Hengen työtä! On täysin selvää, että kristitty ei voi jatkaa juopottelussa. Tämä vaatimus joidenkin mielestä sisältää myös riippuvuuden alkoholista. Olen samaa mieltä. Jos et voi ajatella tai toimia ilman lasia tai kahta viiniä et ole luotettava neuvon antaja. Sinun kyvykkyytesi ajatella ei voi olla riippuvainen alkoholista. Luuletko että voit antaa tällaisen neuvon seurakuntalaiselle: ”Jos olisin sinä, minä joisin viiniä.” Ei, älä ole riippuvainen alkoholista.

Ei tappelija, vaan lempeä
”ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä” Tämä voitaisiin kääntää myös: ”ei kiusaaja, vaan ystävällinen” tarkoittaen ensin, että hän ei ole henkilö, joka käyttää nyrkkejään, fyysistä voimaa saadakseen omat halunsa lävitse ja dominoidakseen toisia. Paavali kirjoitti: ”sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset” (2 Kor. 10:4a). Täytyy olla selvää, että kukaan kristitty ei saa turvautua uhkailuun ja väkivaltaiseen käytökseen toisten kanssa. Huudatko vaimollesi? Pelkääkö hän sinua ja arvaamattomuuttasi? Käytätkö sanojasi niin kuin miekan iskuja toisia ihmisiä kohtaan satuttaaksesi heitä? Onko sydämessäsi murhaavia ajatuksia? Käänny tästä pois. Kaikkinainen väkivalta omien halujensa saamiseksi on kiellettyä, myös ajatusten ja sanojen osalla: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” (San. 12:18); ”Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.” (1 Piet. 3:9); ”Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kotaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden.” (2 Tim. 2:24-25).

Uskon Jumalan puhutelleen minua Sanansa kautta kaikkein eniten tämän vaatimuksen osalta viime viikkojen aikana, sillä tällä alueella on helppo langeta. Kaikki katkeruus, ärsyyntyminen, vihaisuus ja turhaantuminen ei ole hyväksyttävää ja niistä täytyy luopua. Olen kiitollinen, että Herran armo on voimallinen poistamaan kaiken tämän. Väkivaltaisuus, katkeruus, vihaisuus syntyy kun oma halu ei täyty ja asiat eivät mene niin kuin itse toivoisi ja tällöin turvaudumme liian usein oman käden voimaan ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme. Meidät on kuitenkin kutsuttu seuraamaan Kristuksen tietä, lopettaa tarpeeton itsemme ja oman kunniamme puolustaminen ja pukeutua lempeyteen. Paimen joutuu kohtaamaan seurakunnassa vuosien varrella kaiken näköistä ikävää. Tyytymättömät henkilöt voivat aloittaa omat salaiset kuppikunta kokoukset ja jakavat tyytymättömyyttään ja saattavat aiheuttaa seurakunnan jaon. Jos mies turvautuu tällaisessa tilanteessa panssarivaunun hankkimiseen ja ajaa sillä näiden ihmisten talolle ja jysäyttää ne taivaan tuuliin, ei hän voi olla paimen.

Voin sanoa, että on paljon siunatumpaa rukoilla itsensä puolesta, että vapautuisi kaikesta synnistä, kuin taistella lihallisin keinoin niitä vastaan, jotka ärsyttävät lihasi ylpeyttä: ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” (Jaak. 3:13-18).

Vaikka mies olisi kuinka viisas, mutta säilyttää katkeruutta ja riitaisuutta sydämessään, ei hänen viisautensa tule siunatuksi. Hänen täytyy olla mies, joka pyrkii rauhaan, puhtauteen, on taipuisa ja lempeä. Raamattu kuitenkin tasa-painottaa tätä ja tekee selväksi, että on tilanteita, joissa Jumalan mies saa puolustautua ja hänen täytyy puolustautua jos tämä on seurakunnan parhaaksi. Paavali itse puolustautui vääriä syytöksiä vastaan ja kysyi: ”Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä?” (1 Kor. 4:21). Myös, Paavali tekee selväksi, että vaikka meidän pitäisi olla haluttomia puolustamaan itseämme ja antaa ylistyksemme olla toisten huulilla, on tilanteita, jolloin Jumalan mies voi ladata CV:nsä niitä vastaan, jotka pyrkivät vähättelemään häntä saadakseen itse valtaa: ”Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön. Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.” (2 Kor. 11:17-18). Paavali vaati korintin seurakunnalta, että he poistaisivat parannusta tekemättömät henkilöt seurakunnasta. Paimenen täytyy uskaltaa tarpeen tullessa aloittaa seurakuntakuri. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla nautinnollista, et tahdo paimeneksi henkilöä joka näkee unta seurakuntakurin käytöstä ja herää hymyillen.

Rauhanomainen
”Ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, rauhanomainen” Käännöksemme sanoo: ”ei riitaisa”, mutta tämä on paremmin käännetty (amakhos) positiivisena käskynä: ”rauhanomainen/rauhaarakastava”. Ajatus on pääosin sama kuin viimeisimmät mainitut vaatimukset. Hänen täytyy pyrkiä rauhaan ja yhteyteen toisten kanssa. Hän on henkilö, joka karttaa tarpeettomia konflikteja. Hänen kuuluu olla niin kuin Psalmisti: ”Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat. Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.” (Ps. 120:6-7). Jokaisen kristityn kuuluu pyrkiä rauhaan: ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.” (Matt. 5:9). Jumalan omat pyrkivät rauhaan ja jättävät koston Jumalalle. Paimenen täytyy olla tässä esimerkki.

Monet ovat kuitenkin vääntäneet tämän vaatimuksen eroon Raamatun kokoilmoituksesta ja esittäneet, että pastorin ei ole oikein kutsua ihmisiä syntisiksi, saarnata syntiä vastaan, kieltäytyä yhteistyöstä kenenkään kanssa joka sanoo uskovansa Jeesukseen. He sanovat, että yhteys on tärkeämpää kuin opilliset erot, mutta kaikki tämä menee Raamatun ilmoitusta vastaan ja on tällaisten vaatimusten väärinkäyttöä. Jos et ymmärrä, että mies voi olla rauhanomainen ja kuitenkin kieltäytyä yhteistyöstä Roomalaiskatolisenkirkon tai karismaattisten kanssa, et ymmärrä minkälaista yhteyttä ja rauhaa Jumala omiltansa odottaa. Hän odottaa yhteyttä totuudessa.

Ei rahanahne
”Ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, rauhanomainen, ei rahanahne” Kuuntelin kuuluisien menestys-saarnaajien videoita viikon aikana ja tahdon jakaa joitakin asioita mitä kuulin. Benny Hinn kertoi videolla kuulijoillensa, että he voivat olla osa Raamatun profetiaa. Hän kertoi kuinka Israelin valtio täyttää 70-vuotta ja tämän tähden hän tarjoaa mahdollisuuden meille olla osa Israelin restauraatiota lainaten Raamatun jaetta: ”minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua.” Oho! Minäkö voin olla osa Raamatun profetian täyttymistä? Miten? Istuttamalla puun. Kyllä. Istuttamalla puun. He ovat avokätisesti mahdollistaneet, että sadalla dollarilla sinä saat istutettua yhden puun Israeliin, mutta 250 dollarilla saat istutettua kokonaiset kolme puuta! Mielenkiinnosta etsin netistä kuinka paljon maksaa istuttaa yksi puu Israeliin ja sain vastaukseksi 10 senttiä – 20 dollaria. Soiko hälytyskellot? Mistä Raamatun profetiasta hän puhuu? Mitä merkitystä Israelin valtion 70-vuotis päivällä on? Mitään ei tapahtunut. Miten puiden istuttaminen millään tavalla tuo minut osaksi profetiaa jota ei ole olemassa. Seurakunta on todellinen Israel ja ainut profetia joka vielä odottaa täyttymistään kansallista Israelia kohtaan on, että he kääntyvät suurissa määrin Kristuksen puoleen niin kuin myös pakanatkin. Voimme löytää satoja vastaavia ympäripyöreitä kertomuksia Benny Hinnin kirjoista, artikkeleista ja saarnoista, jotka kaikki päätyvät samaan pyyntöön: anna rahaa. Mitä enemmän, sitä parempi. Yksityislentokoneet, kymmenientuhansien eurojen hotelliyöt jne. huomaatteko ongelmaa? Yhdistä tähän kykenemättömyys opettamaan Raamattua oikein ja kysymys jää: onko tämä mies Sanan opettajan asemassa itse työn tähden, vai rahan tähden?

Kenneth Copeland sanoo televisiossa, että he tarvitsevat yksityislentokoneita, sillä yleisissä lentokoneissa he eivät voisi kesken kaiken nousta pystyyn, kohottaa kätensä ylös ja puhua Jumalalle. Yleisissä lentokoneissa on liikaa jumalattomia ihmisiä ja sen tähden hän ei voi lentää yleisillä koneilla, koska tämä kone on täynnä demoneita. Jesse Duplantis väittää, että Jumala kysyi häneltä: ”Jesse, tykkäätkö lentokoneestasi? Tykkäätkö todella siitä? Luuletko, että yksi lentokone riittää?” ja tämän perusteella pyytää kuulijoiltaan yhteensä 54 miljoonaa dollaria, että hän voisi lentää suoralla lennolla minne vain maailmassa. Niin monet ihmiset ovat niin sokeita ja kuolleita synneissään, että he uskovat tällaisia huijareita, sillä he itse ovat yhtä ahneita ja tekevät mitä vain saadakseen rahallisen siunauksen Jumalalta. Varokaa rahanahneutta. Rahan ahneus on selkeästi huomattavissa.

Vaikka nämä huijaukset ovat surettavia emme kuitenkaan tahdo unohtaa Raamatun opetusta rahasta ja antamisesta. Uskollinen pastori opettaa rahasta, antamisesta ja siunauksista, jotka tähän antamiseen liittyvät, sillä Raamattu opettaa näistä asioista. Mutta he opettavat niin kuin Raamattu todellisesti sanoo ja tämä on nähtävissä. He eivät pyri täyttämään omia taskujansa luvaten parantumista ja ylennystä töissä, mitä Jumala ei lupaa. Tällaisia valheita, joita joskus kuulee ei jaksa uskoa, sillä on hankala ymmärtää, kuinka turmeltunut ihminen todella on, että tällaisia asioita voidaan sanoa Jumalan nimessä. Uskolliset paimenet ovat työssään työn arvokkuuden tähden, eivät rahan tähden ja he voivat sanoa: ”mutta kun meillä on elatus ja vaatteet: niin tyytykäämme niihin.” (1 Tim. 6:8). Tämä koskee jokaista kristittyä. Sinä et voi palvoa Jumalaa ja mammonaa samanaikaisesti.

Oman kotinsa hyvin hallitseva
”vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?” (jakeet 4-5). Tämä vaatimus sisältää sekä fyysisen että hengellisen huolenpidon perheestä. Miehen kuuluu pitää huoli vaimostaan ja lapsiltaan niin, että heillä on kaikki tarvittava elämiseen: ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” (5:8). Uskon Paavalin kuitenkin painottavan enemmän vaimon hengellisen kasvun huolesta pidosta ja lasten kurissa pitämistä ja opettamista Raamatun mukaisesti. On selvää, että paimenen vaimolla kuuluu olla uskottava uskontunnustus ja tähän sopiva hedelmä. Vaimon hengellinen kypsyys kertoo paljon miehestä. He ovat toistensa kuva. Seurakunnan kaitsijan vaimon oletetaan tuntevan Kirjoitukset ja olevan kykenevä neuvomaan tämän pohjalta muita naisia miten rakastaa ja kunnioittaa miestään ja lapsiaan. Oletamme myös paimenen ja tämän vaimon rukoilevan yhdessä säännöllisesti, niin kuin jokaisen avioparin kuuluukin: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” (Efe. 5:25-27).

Miehen kuuluu myös pitää lapsensa kuuliaisina. Avointa kapinaa Jumalan Sanaa vastaan ei hyväksytä hänen kotonaan, mutta jos tällainen ilmentyisi lasten teini-iässä kertoisi se siitä, että mies ei ole kasvattanut lapsiaan oikein. Tämä on yleensä kahden virheen tuotos. 1) mies on kurittanut lapsiaan heidän ollessa nuoria, vihaisena, ottaen lasten synnit henkilökohtaisesti ja pyrkinyt pakkosyöttämään lapsensa nielemään Jumalan standardit, sillä he ovat olleet hänelle eräänlainen ego projekti.

Pastorilla kuuluu olla tasapainoinen ymmärrys siitä miten Jumala tahtoo lapsien tulla kasvatetuksi. Lapset eivät saa olla miehen ego projekti ja hänen tehtävänsä on saada lapset rakastamaan Jumalan käskyjä ja standardeja, ei ensisijaisesti saada heitä mukautumaan näihin. Paimen tietää Sanasta miten rakastaa lapsiaan parhaiten, hän tietää, että jos hän ei kurita lapsiaan näiden nuoruudessa, hän käytännössä vihaa heitä, mutta hän ei kurita lapsiaan vihaisena ja hän ei ota lasten tottelemattomuutta henkilökohtaisesti. Tästä aiheesta on niin paljon tarpeellista puhuttavaa, mutta aikamme ei salli sitä.

2) mies on kieltäytynyt kurituksesta, joka todella on sitä, tarkoittaen, että mitä ikinä rangaistuksia onkaan seurannut, eivät ne ole olleet sellaisia, jotka saavat lapset haluttomaksi kokea tätä niin, että he mieluummin lopettavat toistamasta tätä syntiä. 30 minuutin aresti ei ole Raamatullista kuristusta. Sinun lapsesi on luonnoltaan hirviö ja jos et tiedosta tätä ja tarvetta ikävältä tuntuvalle kurille, kun lapsi puhuu rumasti äidille tai on väkivaltainen toista lasta kohtaan tai valehtelee, Raamattu sanoo, että vihaat lastasi. Näemme varoittavan esimerkin Eelin pojissa: ”Mutta Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä; he eivät välittäneet Herrasta… Miksi te häpäisette minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka minä olen säätänyt asuntooni? Ja miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua?… minä tuomitsen hänen sukunsa ikuisiksi ajoiksi sen rikoksen tähden, kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa, sentähden minä olen vannonut Eelin suvusta: ’Totisesti, Eelin suvun rikosta ei koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla.” (1 Sam. 2:12, 29, 3:13-14). Eeli ei selvästikään ollut johtanut lapsiaan rakastamaan Jumalaa. Hän kunnioitti lapsiaan enemmän kuin Jumalaa pelkäämällä puuttua kovalla kädellä silloin kun heidän vaelluksestaan tuli selväksi, että he ovat parantumisen ulkopuolella. Israelin teokratian aikana hänen olisi kuulunut tuoda lapsensa oikeuden eteen Jumalanpilkasta.

Uuden Liiton aikana kurin pitämisen pakollisuus jatkuu, mutta muistamme, että kuritus ei ole väkivaltaa. Väkivalta tapahtuu vihassa ja sen tarkoitus on satuttaa. Raamatullinen kuritus sen sijaan on tarkoitukseltaan korjaavaa ja sitä ei anneta vihan tilassa, vaan niin kuin Raamattu sanoo, koska lasta rakastetaan. Lapselle kuuluu myös antaa mahdollisuus yrittää puolustaa omaa viattomuuttaan nähdäkseen ja ymmärtääkseen, että hän on todella tehnyt syntiä. Raamatullisessa kurituksessa myös aina tehdään selväksi anteeksiannon todellisuus ja rakkaus lasta kohtaan. Jos vanhemmat eivät kurita näin lastaan, kun he ovat vielä pieniä, tulee moni heistä Eelin poikien kaltaiseksi ja pahemmaksi. Fyysistä kuritusta ei kuuluisi tarvita jatkaa lasten ollessa teini-iässä ja sääntöjen kuuluisi vähentyä lasten tullessa vanhemmaksi, sillä jos lapsi on opetettu rakastamaan standardia, hän ei tahdo valita sitä mikä on väärää.

Isän kuuluu myös antaa aikaa säännöllisesti perheelleen ja opettaa heitä. Jos paimen opettaa kaikkia seurakunnassa, mutta ei lapsiaan ja vaimoaan, on meillä ongelma.

Ei äskenkääntynyt
”Älköön hän olko äsken kääntynyt; ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.” (jae 6). Kalvin selittää tämän vaatimuksen merkityksen hyvin: ”Tuona aikana monia merkittävän kyvyn ja oppimisen omaavia miehiä tuli uskoon, mutta Paavali kieltää, että heidät tehtäisiin heti piispoiksi kun he ovat tunnustaneet Kristusta. Hän osoittaa kuinka vaarallista tämä olisi; sillä on selvää, että sellaiset käännynnäiset ovat usein turhamaisia ja kerskailevia niin, että ylpeys ja kunnianhimo helposti juoksevat heidän kanssaan… on hyvä syy estää heitä papillisesta virasta kunnes ajan saatossa, heidän korkealentoiset päähänpistot ovat alistetut.”[1]

Miehen kuuluu ensin tuntea Sana, olla rukouksessa kestävä mies, tuntea synnin rumuus sekä voitot ja tappiot sen edessä. Hänen hengellinen kokemuksensa kuuluu olla tasa-painoinen. Joillakin tähän kasvaminen on kestänyt useita vuosia, toisilla kuukausia, mutta miehen täytyy olla uskossa ja vaelluksessaan selvästi kasvanut.

Hyvä todistus ulkopuolella olevilta
”Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.” (jae 7). Viimeinen vaatimus on, että mies ei ole kaupungilla ja ihmisten keskuudessa tunnettu pahassa mielessä. Jos hänen yrityksensä huijaa toisia, kuinka hän voisi saarnata: ”älkää valehdelko”. Tämä saattaisi Kristuksen nimen ja seurakunnan pilkanalaiseksi: ”sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varasta; joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä; joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa? Sillä ”teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa”, niin kuin kirjoitettu on.” (Room. 2:21-24).

On selvää, että jumalattomat voivat keksiä valheita, mutta yleisesti ottaen jokaisen ulkopuolisen täytyisi voida sanoa: ”hän ei elä yhtä elämää seurakunnassa ja toista sen ulkopuolella. Hän on johdonmukainen, kunniallinen ja rehellinen mies.”

Vaatimukset paimeneksi ovat korkeat, mutta niin ovat myös vaatimukset jokaiselle kristityllä. Me jokainen olemme matkalla Kristuksen kaltaisuutta. Anokaamme Jumalan armoa, että hänen Henkensä saisi meissä jokaisessa aikaan runsaan sadon hyvää hedelmää.

Aamen.

[1] Calvin’s New Testament Commentaries

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s